Story by Theresa Logue,

Halusin jakaa kokemukseni ja runo tuli helpommaksi tavaksi jakaa tarinani.

She Never Cried.

Iloa, silkkaa riemua, kun uutinen saadaan
Yhdeksän kuukauden päästä hän pitää rintaa vasten
Poika vai tyttö? Kuka arvaa?
Pinkkiä, sinistä, keltaista tai valkoista
Tästä lapsesta tulee hänen johtava valonsa.

Tapaaminen tapaamisen jälkeen
Syö täydellisesti palkintoaan varten
Voi kuinka hän kaipaa nähdä nuo enkelisilmät
Siniset, vihreät, harmaat tai ruskeat
Yllättävät potkut kulkevat hänen mukanaan kaupunkiin.

Valmistelut ovat hyvässä vauhdissa,
lokakuusta kesäkuuhun. Milloin se päivä koittaa?
Hermostuneena hän odottaa ja odottaa ja odottaa
Terveellisiä hedelmiä ja vihanneksia hän on syönyt
Pian on – viikko kolmekymmentäkahdeksan.

Hän menee nukkumaan
Nukkuu ihanasti
Unelmoi pienten jalkojen tassuttelusta
Hän herää
Jotain tuntuu olevan pielessä
Kevyt tunne hänen selässään
Ei tuttuja potkuja, kun vesijohtovesi juoksee
Ei minkäänlaisia rauhoittavia liikkeitä
Pelko, hermot, äidillinen aavistus
Hän istuu autossa tuijottaen sytytysvirtaa.

Paniikki, kun hän astuu sairaalaan ja odottaa
Kiristää auton avaimia
Hän rukoilee ja rukoilee ja rukoilee
Hänen nimensä huudetaan
Konehoitajat koneineen tekevät työnsä tuloksetta
Lääkäri kutsutaan
Tutkimus vahvistaa:
”Teillä on täydellisesti muotoiltu vauva, mutta ei sydänääniä.”
Ei sydämenlyöntejä, ei sydämenlyöntejä, ei sydämenlyöntejä
Sanat kaikuvat uuvuttavassa kuumuudessa.

He kutsuivat sitä ”kuolleena syntymäksi”
Kuusi päivää kuluu. Elävä herääminen
Silloin äkilliset supistukset vievät hänet synnytyssaliin
Tyttövauva syntyy
Kuuro hiljaisuus vaipuu synkkyyteen
Ruusunpunainen on väri
Käsin neulottu huivi, nyt käärinliina
Synnytys ja kuolema samana päivänä
Arku kehdon sijasta
Hautakivi päätylaudan sijasta
Kyyneleet, jotka polttavat. Hän haukkoo henkeä
Silloin hän pitää tytärtään niin lähellä
Yhtäkkiä hän tuntee itsensä etuoikeutetuksi ja ylpeäksi
Hän on äiti
Hän on pitänyt lupauksensa
Hänen rakkautensa on äidillistä
Ikuista
Ikuinen
Ikuinen