76-vuotiaana kuollut Stephen Hawking oli Britannian tunnetuin nykyajan tiedemies, nero, joka omisti elämänsä maailmankaikkeuden salaisuuksien selvittämiselle.
Syntynyt 8. tammikuuta 1942 – päivälleen 300 vuotta modernin tieteen isän Galileo Galilein kuoleman jälkeen – hän uskoi, että tiede oli hänen kohtalonsa.
Mutta kohtalo kohteli Hawkingia myös julmasti.
Lähes koko elämänsä hän vietti pyörätuolissa rampautuneena amyotrofiseen lateraaliskleroosiin (ALS), motoneuronisairauteen, joka hyökkää tahdonalaisia liikkeitä ohjaaviin hermoihin.
Huomionarvoista on, että Hawking uhmasi ennusteita, joiden mukaan hän eläisi vain muutaman vuoden, ja voitti ALS:n heikentävät vaikutukset liikuntakykyynsä ja puheeseensa, minkä vuoksi hän oli halvaantunut ja pystyi kommunikoimaan vain tietokoneen puhesyntetisaattorin välityksellä.
”Minulta kysytään usein: miltä tuntuu, kun sairastat ALS:aa?” Hawking kirjoitti kerran. ”Vastaus on: en paljon.”
”Yritän elää mahdollisimman normaalia elämää, enkä ajattele sairauttani tai pahoittele niitä asioita, joita se estää minua tekemästä, joita ei ole kovin paljon.”
Stephen William Hawking oli kuitenkin kaukana normaalista.
Hänen yhä käyttökelvottomammaksi käyvän ruumiinsa kuoren sisällä oli terävä mieli, jota kiehtoi maailmankaikkeuden luonne, sen muodostuminen ja mahdollinen loppuminen.
”Tavoitteeni on yksinkertainen”, hän sanoi kerran. ”Se on maailmankaikkeuden täydellinen ymmärtäminen, miksi se on sellainen kuin se on ja miksi se ylipäätään on olemassa.”
Tässä työssä keskityttiin paljolti suhteellisuusteorian – avaruuden ja ajan luonteen – ja kvanttiteorian – miten maailmankaikkeuden pienimmät hiukkaset käyttäytyvät – yhdistämiseen, jotta voitaisiin selittää maailmankaikkeuden synty ja miten sitä hallitaan.
Elämä maapallolla vaarassa
Vuonna 1974 hänestä tuli 32-vuotiaana yksi Britannian arvostetuimman tieteellisen elimen, Royal Societyn, nuorimmista jäsenistä.
Vuonna 1979 hänet nimitettiin Lucasin matematiikan professoriksi Cambridgen yliopistoon, jonne hän oli siirtynyt Oxfordin yliopistosta opiskelemaan teoreettista tähtitiedettä ja kosmologiaa.
Edellinen arvostetun viran haltija oli 1600-luvun brittiläinen tiedemies Isaac Newton.
Hawking asetti Newtonin painovoimateoriat lopulta koetukselle vuonna 2007, kun hän 65-vuotiaana lähti painottomalle lennolle Yhdysvalloissa alkusoittona toivotulle suborbitaaliselle avaruuslennolle.
Hawkingille tyypillisesti hän ei pitänyt matkaa pelkkänä syntymäpäivälahjana.
Sen sijaan hän sanoi haluavansa osoittaa, että vammaisuus ei ole este saavutuksille, ja rohkaista kiinnostusta avaruuteen, jossa hän uskoi ihmiskunnan kohtalon olevan.
”Mielestäni ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta, jos se ei lähde avaruuteen”, hän sanoi.
”Uskon, että elämä maapallolla on yhä suuremmassa vaarassa tuhoutua katastrofin, kuten äkillisen ilmaston lämpenemisen, ydinsodan, geenimanipuloidun viruksen tai muiden vaarojen takia.”
Viime aikoina hän sanoi, että tekoäly (AI) voisi edistää tautien ja köyhyyden poistamista, mutta varoitti samalla sen mahdollisista vaaroista.
”Lyhyesti sanottuna, tekoälyn luomisessa onnistuminen voisi olla sivilisaatiomme historian suurin tapahtuma”.
”Hyötyjen ohella tekoäly tuo mukanaan myös vaaroja, kuten voimakkaita autonomisia aseita tai uusia tapoja, joilla harvat voivat sortaa monia”, Hawking sanoi vuonna 2016 Cambridgen yliopiston uuden tekoälytutkimuskeskuksen avajaisissa.
Popkulttuuri ja politiikka
Hawkingin nerokkuus toi hänelle maailmanlaajuista mainetta, ja hänet tunnettiin nokkelana kommunikaattorina, joka oli omistautunut tuomaan tiedettä laajemmalle yleisölle.
Hänen vuonna 1988 ilmestynyt kirjansa ”Ajan lyhyt historia” pyrki selittämään ei-tieteilijöille maailmankaikkeuden perustavanlaatuiset teoriat, ja siitä tuli kansainvälinen bestseller, joka toi Hawkingille globaalia suosiota.
Sitä seurasi vuonna 2001 kirja ”The Universe in a Nutshell”.
Hawking julkaisi vuonna 2007 tyttärensä Lucyn kanssa lastenkirjan ”George’s Secret Key to the Universe”, jossa hän pyrki selittämään aurinkokunnan toimintaa, asteroideja, lempiaiheensa mustia aukkoja ja muita taivaankappaleita.
Hawking siirtyi myös populaarikulttuuriin, ja hän esiintyi cameoina ”Star Trek: The Next Generation” ja ”The Simpsons” -ohjelmissa, ja hänen äänensä kuului Pink Floydin kappaleissa.
Tieteellisen keskustelun lisäksi Hawking otti kantaa myös politiikkaan kuvaillen Donald Trumpia ”demagogiksi, joka näyttää vetoavan pienimpään yhteiseen nimittäjään” ennen hänen valintaansa Yhdysvaltain presidentiksi.
Hawking varoitti myös Britanniaa ennen Brexit-kansanäänestystä vuonna 2016 eroamasta Euroopan unionista: ”Menneet ovat ne ajat, jolloin pystyimme seisomaan omillamme maailmaa vastaan.”
Hyödynnetään ”jokainen minuutti”
Hawking avioitui ensimmäisen kerran Jane Wilden kanssa vuonna 1965 ja sai kolme lasta. Pariskunta erosi 25 vuoden jälkeen, ja hän meni naimisiin entisen sairaanhoitajansa Elaine Masonin kanssa, mutta liitto kariutui hänen kiistämiinsä väitteisiin hyväksikäytöstä.
Hawkingin ja Wilden rakkaustarina kerrottiin uudestaan vuonna 2014 ilmestyneessä elokuvassa Kaiken teoria (The The Theory of Everything), joka toi brittiläiselle Eddie Redmaynelle parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkinnon tiedemiestä esittävästä roolistaan.
Oscar-voittoa juhli Hawking, joka on tiettävästi sanonut, että elokuvan katsomisen aikana oli hetkiä, jolloin hän luuli katsovansa itseään.
Hawkingista tehtiin myös vuonna 2013 dokumentti ”Hawking”, jossa hän pohdiskeli elämäänsä: ”Koska jokainen päivä voi olla viimeiseni, minulla on halu ottaa paras mahdollinen hyöty irti jokaisesta minuutista.”
Vastaa