Marekin tautivirus (MD-virus) on tarjonnut tärkeän mallin, jonka avulla voidaan tutkia immuunivasteiden kehittymistä imusolmukesairauksia aiheuttavaa, luonnollisessa isännässään elävää herpesvirusta vastaan. Kanojen tartunta alkaa B-soluissa tapahtuvalla lyyttisellä infektiolla, jota seuraa latentti infektio T-soluissa, ja alttiille linnuille kehittyy T-solulymfoomia. Epäspesifiset ja spesifiset immuunivasteet ovat tärkeitä virusinfektion ja sitä seuraavan kasvaimen kehittymisen hallinnassa. Interferoni-γ ja typpioksidi ovat tärkeitä viruksen replikaation valvonnassa infektion lyytisen vaiheen aikana, ja ne ovat myös tärkeitä estämään MDV:n replikaation uudelleenaktivoitumista latentisti infektoituneissa ja muuntuneissa soluissa. Sytotoksiset T-solut (CTL) ovat tärkein MDV:n spesifisistä immuunivasteista. MDV:n proteiineihin pp38, glykoproteiini B:hen (gB), Meq:hen ja ICP4:ään kohdistuvien antigeenispesifisten CTL:ien lisäksi ICP27-spesifisiä CTL:iä voidaan havaita jo 6-7 päivää infektion jälkeen. P2a-kanojen (MHC: B19B19) CTL:ien tunnistama gB:n epitooppi on lokalisoitu Eco47III-BamHI-fragmenttiin (nukleotidit 1515-1800). Ehdotettua mallia sytokiinien ja immuunivasteiden vuorovaikutuksesta osana MD:n patogeneesiä käsitellään.