Authored by Elizabeth Frankenberg, Duncan Thomas, and Jed Friedman
Kymmenen vuotta vuoden 2004 tuhoisan Intian valtameren tsunamin jälkeen Aceh on esimerkki huomattavasta selviytymiskyvystä ja toipumisesta, joka kuvastaa yksilön kekseliäisyyden, perheiden ja yhteisöjen sitoutumisen sekä kotimaisen ja kansainvälisen avun vaikutusta. Tsunami tuhosi tuhansia yhteisöjä Intian valtameren rannikkovaltioissa. Tuhot olivat suurimmat Indonesian Acehin ja Pohjois-Sumatran maakunnissa, joissa arviolta 170 000 ihmistä menehtyi ja joissa rakennettu ja luonnonympäristö vaurioitui satojen kilometrien pituisella rannikolla. Indonesian hallitus, avunantajat, kansalaisjärjestöt ja yksityishenkilöt antoivat apua noin 7 miljardia dollaria, ja hallitus perusti Acehiin korkean tason toimiston, jonka tehtävänä oli organisoida jälleenrakennustyöt.
Valastaaksemme, miten yksilöt, yhteisöt ja perheet kärsivät katastrofista ja miten ne reagoivat siihen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, perustimme Study of the Tsunami Aftermath and Recovery (STAR) -hankkeen. STAR on seurannut vuodesta 2005 lähtien yli 30 000:ta ihmistä, jotka laskettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004 (ennen tsunamia) 487 yhteisössä (yhteisön sijainti kuvattu alla olevassa kuvassa) osana Indonesian tilastokeskuksen toteuttamaa väestöä edustavaa kotitaloustutkimusta. Haastatteluja tehtiin vuosittain viiden vuoden ajan tsunamin jälkeen; kymmenen vuoden seuranta on parhaillaan käynnissä. Saimme selville, että 98 prosenttia alkuperäisistä ennen tsunamia vastanneista oli elossa, ja olemme haastatelleet 96 prosenttia eloonjääneistä. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa tietoa lyhyen aikavälin kustannuksista ja pidemmän aikavälin toipumisesta ihmisille erittäin pahoin vaurioituneissa yhteisöissä ja vertailuyhteisöissä, joissa katastrofilla ei ollut juurikaan suoria vaikutuksia.


Suremuus: Tsunamin vaikutus kuolleisuuteen oli valtava. Joissakin STAR-yhteisöissä yli 80 prosenttia vuoden 2004 ennen tsunamia tehdyssä kyselyssä luetelluista ihmisistä sai surmansa. Kuolleisuusluvut alueilla, joihin tsunami ei suoranaisesti vaikuttanut, noudattavat elinikäisiä taulukoita. Mutta kuten alla olevassa kuvassa näkyy punaisella, pahoin vaurioituneilla alueilla noin neljännes väestöstä menehtyi. Naiset, lapset ja vanhukset kuolivat todennäköisemmin kuin parhaassa iässä olevat miehet. Kotitalouksien koostumuksella oli keskeinen rooli selviytymisessä. 15-44-vuotiaat naiset ja lapset selviytyivät todennäköisemmin, jos kotitaloudessa asui yksi tai useampi 15-44-vuotias mies. Myös ihmissuhteilla oli merkitystä: aviomiesten ja vaimojen selviytymismahdollisuudet olivat tiukimmin sidoksissa toisiinsa, ja seuraavina olivat äidit ja heidän lapsensa. Todisteet osoittavat, että tsunamin rantautuessa kotitalouden vahvemmat jäsenet pyrkivät auttamaan heikompia jäseniä, joskus menestyksekkäästi ja joskus ei (1).

Trauma ja resurssien menetys: Selviytyjistä vakavasti vaurioituneissa yhteisöissä noin joka viides jäi tsunamin alle tai loukkaantui, ja yli kolmannes näki perheenjäsenten tai ystävien kamppailevan vedessä. Nämä kokemukset olivat harvinaisia henkilöille, jotka asuivat yhteisöissä, joita tsunami ei saavuttanut, mutta monet menettivät perheenjäseniä, jotka asuivat rannikolla katastrofin sattuessa. Asuntojen ja maa-alueiden sekä teiden ja infrastruktuurin vahingot olivat laajoja tsunamin tulvissa. Maanjäristyksen aiheuttamia vahinkoja tapahtui myös muualla.
Mielenterveys: Heti katastrofin jälkeen traumaperäisen stressireaktiivisuuden (PTSR) oireet olivat suurimmillaan niillä, jotka olivat asuneet tsunamin aikaan pahoin vaurioituneissa yhteisöissä, mutta ne olivat koholla myös muiden yhteisöjen vastaajilla. PTSR-oireet olivat korkeammat henkilöillä, jotka olivat kokeneet traumaattisia tapahtumia, mutta myös pahoin vaurioituneesta yhteisöstä kotoisin oleminen johti korkeampaan PTSR-oireiden määrään ilman yksilöllisiä kokemuksia. Ajan myötä oireet vähenivät, ja toipuminen oli nopeinta pahoin vaurioituneista yhteisöistä kotoisin olevilla henkilöillä. Vuoteen 2007 mennessä traumaperäisen stressireaktiivisuuden keskimääräiset tasot eivät eronneet toisistaan sen mukaan, missä asuttiin tsunamin aikaan. Vaikka PTSR-tasot välittömästi tsunamin jälkeen eivät liity koulutukseen, paremmin koulutetut toipuivat nopeammin (2),(3),(4).
Family Formation and Fertility: Se tappoi yli kolmanneksen alle seitsemänvuotiaista lapsista pahoin vaurioituneissa yhteisöissä. Viisi vuotta tsunamin jälkeen hedelmällisyys oli korkeampi yhteisöissä, jotka olivat kärsineet tsunamikuolleisuudesta, mutta ei muissa yhteisöissä. Hedelmällisyyden nousu kuvastaa kahden naisryhmän käyttäytymistä: äidit, jotka menettivät yhden tai useamman lapsen, hankkivat uusia lapsia aikaisemmin, ja naiset, jotka eivät olleet vielä saaneet lapsia hyökyaallon aikaan, aloittivat lastenhankinnan hyökyaallon jälkeen aikaisemmin kuin vastaavat naiset yhteisöissä, joissa ei ollut hyökyaaltokuolleisuutta. Uusia perheitä muodostettiin avioitumalla ja synnyttämällä lapsia nopeammin yhteisöissä, joissa oli hyökyaaltoon liittyvää kuolleisuutta, kuin muissa yhteisöissä (5).
Lasten inhimillinen pääoma: STARin tarkoituksena on ymmärtää, miten lapsille kävi tsunamin jälkeen. Merkittävä osa lapsista menetti toisen tai molemmat vanhempansa. Tsunamin aikaan 9-17-vuotiaista lapsista verrataan äidin, isän tai molemmat vanhemmat menettäneiden lasten ajallisia muutoksia niiden lasten ajallisiin muutoksiin, joiden vanhemmat jäivät henkiin. Viisi vuotta tsunamin jälkeen toisen tai molempien vanhempien menettämisen haitalliset vaikutukset ovat huomattavat vanhemmilla pojilla (jotka jättävät koulun kesken ja siirtyvät työelämään) ja vanhemmilla tytöillä (jotka menevät naimisiin), kun taas nuorempiin lapsiin kohdistuvat vaikutukset ovat paljon vähäisempiä (6). Tarkastelemme myös lasten pituutta, joka on terveyden ja ravitsemuksen indikaattori, joka ennustaa myöhempää terveyttä ja hyvinvointia. Lapset, jotka olivat kohdussa tsunamin aikaan ja syntyivät 3-6 kuukautta sen jälkeen, ovat kahdeksantoista kuukauden ikäisinä lyhyempiä kuin aiemmat kohortit. Tämä pituusvaje heijastaa todennäköisesti äidin raskaudenaikaisen stressin ja vähentyneiden resurssien yhteisvaikutuksia. Kolme vuotta myöhemmin nämä lapset ovat kuitenkin saavuttaneet tai ylittäneet vanhempien ikätovereidensa pituuskasvun, mikä viittaa siihen, että tsunamin jälkeisellä jälleenrakentamisella on pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Tulokset ovat tärkeitä myös siksi, että ne viittaavat siihen, että varhaislapsuudessa syntyneiden pituusvajeiden korjaaminen on mahdollista.
Housing and Migration: Neljän kuukauden aikana tsunamin jälkeen lähes kaksi kolmasosaa vakavasti vahingoittuneiden yhteisöjen asukkaista vaihtoi asuinpaikkaa, mikä on 10 kertaa enemmän kuin muualla asuvilla henkilöillä. Henkilöt, joiden koti oli vaurioitunut, muuttivat paljon todennäköisemmin (7). Näiden tulosten mukaisesti niiden henkilöiden osuus, jotka ilmoittivat asuvansa perheenjäsenen omistamassa kodissa, laski dramaattisesti vuosien 2004 ja 2005 välillä niiden henkilöiden osalta, jotka asuivat tsunamin aikaan pahoin vaurioituneilla alueilla, mutta ei lainkaan niiden henkilöiden osalta, jotka asuivat muualla. Huomionarvoista on, että vuoteen 2010 mennessä yksilöt ovat palanneet perheen omistamiin koteihin samassa suhteessa kuin ennen tsunamia.
Yhteenveto
Tsunamin aiheuttamat tappiot Acehissa olivat valtavat. Sukulaisuussuhdeverkostot hajosivat, eloonjääneet menettivät kotejaan ja liikeomaisuuttaan, suolaisen veden ja lietteen tulva muutti maisemaa ja maaperän koostumusta ja fyysinen infrastruktuuri tuhoutui. Kymmenen vuoden aikana Acehin jälleenrakentamiseen on käytetty rahaa ja aikaa eri puolilta maakuntaa sekä muualta Indonesiasta ja maailmalta. Näiden ponnistelujen tulokset ovat merkittäviä. Viiden vuoden kuluessa ihmiset palasivat omistamiinsa koteihin, usein alkuperäiselle maalleen, yhteisöihin, joissa oli uusia kouluja ja monissa tapauksissa parannettu infrastruktuuri. Kymmenen vuotta myöhemmin näissä yhteisöissä on sekä uusia että vanhoja asukkaita syntyneiden ja muuttaneiden seurauksena.
Kokonaisvaikutelma on sellainen, että maakunta ja väestö ovat toipuneet valtavasta katastrofista. STARin keräämät tiedot antavat tieteellistä näyttöä siitä, että tämä vaikutelma pitää paikkansa, vaikka jotkin väestöryhmät eivät olekaan toipuneet. Acehin jälleenrakentamistoimien onnistumista koskevat näyttöön perustuvat mittaukset osoittavat, että pitkäaikaiset, hyvin organisoidut ja hyvin rahoitetut elvytystoimet ovat hyödyksi katastrofin jälkeen – asia, joka unohtuu aivan liian helposti, kun ensimmäinen humanitaarinen kriisi on lievitetty.

1) Frankenberg, E., T. Gillespie, S. Preston, B. Sikoki & D. Thomas. 2011. ”Kuolleisuus, perhe ja Intian valtameren tsunami”. Economic Journal. 121:F162-182
2) Frankenberg, E., J. Friedman, T. Gillespie, N. Ingwersen, R. Pynoos, I. Rifai, B. Sikoki, C. Sumantri, W. Suriastini & D. Thomas. 2008. ”Mielenterveys Sumatralla tsunamin jälkeen”. American Journal of Public Health. 98(9): 1671-1677.
3) Frankenberg, E., B. Sikoki, C. Sumantri, W. Suriastini & D. Thomas. 2013. Koulutus, haavoittuvuus ja sietokyky luonnonkatastrofin jälkeen. Ecology and Society 18 (2): 16.
4) Frankenberg, E, J. Nobles ja C. Sumantri. 2012. ”Community destruction and traumatic stress in post-tsunami Indonesia”. Journal of Health & Social Behavior. 53.4 498-514.
5) Nobles, J., E. Frankenberg & D. Thomas. 2014. ”Kuolleisuuden vaikutus hedelmällisyyteen: Väestön dynamiikka luonnonkatastrofin jälkeen.” NBER Working Paper w20448.
6) Cas, A., E. Frankenberg, W. Suriastini & D. Thomas. 2014. ”Vanhempien kuoleman vaikutus lasten hyvinvointiin”. Demography. 51(2): 437-57.
7) Gray, C., E. Frankenberg, C. Sumantri & D. Thomas. 2014. ”Studying displacement after a disaster using large scale survey methods: Sumatra vuoden 2004 tsunamin jälkeen”. Annals of the Association of American Geographers. 104(3): 594-612.
Huomautus: STAR on yhteistyöhanke, johon osallistuu tutkijoita Duken yliopistosta, SurveyMETERistä (Indonesia), Kalifornian yliopistosta, Los Angelesista, Pennsylvanian yliopistosta, Etelä-Kalifornian yliopistosta, Maailmanpankista ja Indonesian tilastokeskuksesta. Hanketta johtavat Elizabeth Frankenberg ja Duncan Thomas (Duke) yhdessä Cecep Sumantrin (SurveyMETER) kanssa. STAR-hanketta rahoitetaan Maailmanpankin, National Institutes of Healthin, National Science Foundationin, Hewlett Foundationin ja MacArthur Foundationin myöntämillä avustuksilla.