Kuva nuorimman sisareni Mikin hautakivestä, otettu sisareni Shannonin hautajaispäivänä.
Olen sisarusten ja surun asiantuntija. En siksi, että olen suruun erikoistunut psykologi. Ei. Olen asiantuntija, koska olen menettänyt kaksi siskoani.
Kirjoittaessani on 8. syyskuuta 2013 – 20 vuotta siitä, kun nuorin siskoni McLean, tai Miki, kuten me häntä kutsuimme, kuoli. Hän kuoli munuaissyöpään. Hän oli kahdeksanvuotias. Minä olin kahdeksantoista. Hautasimme Mikin 11. syyskuuta 1993, äitini syntymäpäivänä – päivämääränä, joka merkitsisi ikuisesti perheelleni, päivämääränä, joka merkitsisi Yhdysvalloille ja koko maailmalle vain kahdeksan vuotta myöhemmin.
17. lokakuuta 2007 lähin sisareni, Shannon, kuoli. Olimme kasvaneet yhdessä vain 16 kuukauden päässä toisistamme, tunsimme toisemme läheisesti, olimme parhaita ystäviä. (Voit lukea hieman molempien siskojeni kuolemasta, täällä, uuden muistelmateokseni luvussa 3.)
Sisarukset & Suru
Shannonin menettäminen oli minulle vielä vaikeampaa kuin Mikin menettäminen, eikä vain siksi, että olimme lähempänä. Ensinnäkin olin vanhempi, kun hän kuoli – ymmärsin menetyksen paremmin – mutta vielä enemmän, koska hänen miehensä oli kuollut vain kaksi kuukautta aiemmin ja hän jätti jälkeensä kaksi nuorta poikaa. Mieheni ja minä kasvattaisimme hänen poikansa kuin omamme.
Niin traagista kuin se olikin – niin vaikeaa kuin oli yhtäkkiä periä kaksi poikaa, ja niin paljon kuin kaipasinkin häntä – tunsin silti enemmän surua vanhempieni, hänen lastensa, hänen läheisten ystäviensä, kaikkien muiden paitsi itseni puolesta. Minä olen vain sisarus, ajattelin. Kuinka väärässä olinkaan. Kuinka väärässä niin monet meistä ovatkaan sisarusten ja surun suhteen.”
Nämä kaksi kokemusta ovat antaneet minulle ainutlaatuisen näkemyksen sisarusten surusta. Olen kokenut, miten kahden eri sisaruksen kuolema, kahtena eri ajankohtana elämässäni ja kahdessa ainutlaatuisessa tilanteessa on vaikuttanut perheeseeni ja minuun. Nämä kaksi kuoleman kokemusta olivat täysin erilaisia. Ymmärrykseni ja vaikutukseni näihin kuolemiin, jotka perustuvat ikääni heidän kuollessaan, oli täysin erilainen. Mutta molempien siskojeni kuolemalla oli syvä vaikutus elämääni.
10 asiaa, jotka jokaisen tulisi tietää sisaruksista & Suru
On monia asioita, joita ihmisten on opittava sisaruksista ja surusta. Tässä kymmenen, jotka haluaisin kaikkien tietävän.
Siskoni Shannon, lankoni Rob ja minä kaksi vuotta ennen kuolemaansa.
1) Sisarusten suru on usein väärinymmärretty – vanhemmilla, perheillä, ystävillä ja neuvonantajilla, jopa sisaruksilla itsellään. Niin paljon keskitytään menetetyn lapsen vanhempiin, menetetyn vanhemman lapsiin, menetetyn aikuisen sisaruksen puolisoon. Ja aivan oikeutetusti. Mutta entä sisarukset? Entä ne, jotka, kuten minä, ovat kasvaneet yhdessä vainajan kanssa? Jotka uskoivat, että heillä olisi elinikä sisarensa tai veljensä kanssa? Jotka joutuvat nyt kohtaamaan tuon elinajan yksin?
2) Sisarusten suru ”on jäänyt lähes kokonaan huomiotta surua käsittelevässä kirjallisuudessa”. Ei siis ihme, että jopa mielenterveyspalvelujen tarjoajat ymmärtävät sisarussurua väärin. Miten perheiden pitäisi tietää, miten auttaa sisaruksia surun läpi, jos jopa aihetta koskeva tutkimus puuttuu?
3) Yleisiä tunteita, joita sisarukset voivat tuntea veljen tai sisaren kuollessa, ovat muun muassa:
- Syyllisyys
- Hylkääminen
- Viattomuuden menettäminen
- Puuttuminen perheestä
- Somaattiset oireet
- Pelot ja ahdistus
4) Sisarukset saattavat tuntea itsensä muiden perheenjäsenten surun ”varjoonsa ajamiksi”. Tunsin varmasti näin, ja se on yleistä, sillä yleensä keskitytään vanhempiin, jos nuori sisarus kuolee, ja eloonjääneeseen puolisoon tai lapsiin, jos vanhempi sisarus kuolee. Tämä voi johtaa sisaruksen oman menetyksen vähättelyyn.
5) Nuoret sisarukset menettävät viattomuuden, kun veli tai sisko kuolee, mikä voi johtaa pelkoihin ja ahdistukseen; myös ”selviytyjän syyllisyys” on yleistä. Kuoleman kokeminen lapsena muuttuu elinikäiseksi kokemukseksi menetyksen käsittelystä ja ymmärtämisestä. Lapset kasvavat surun kanssa ja ymmärtävät sitä enemmän, mitä vanhemmiksi he tulevat. Kuoleman tai kuoleman pelko on yleistä. Ahdistus tai huoli sairastumisesta voi tulla yleiseksi. Nuorilla sisaruksilla syyllisyys provosoivasta käytöksestä tai sietämättömistä tunteista (mustasukkaisuus) on yleistä. Pienet lapset saattavat ajatella ennen kuolemaa: ”Kunpa veljeni olisi kuollut!” Sitten he uskovat, että he jotenkin aiheuttivat sen. Vanhemmat sisarukset saattavat miettiä: ”Miksi he eivätkä minä?”. Koska sisarukset ovat yleensä iältään samankaltaisia, se voi herättää monia kysymyksiä sisaruksen omasta elämästä ja kuolemasta ja sen myötä syyllisyyttä.
6) Eloonjääneet lapset joutuvat valitettavasti ottamaan vastuulleen vanhempien, sisarusten tai muiden perheenjäsenten virheet, tunnekuohut tai laiminlyönnit. Sisarukset kokevat usein monin tavoin kaksinkertaisen menetyksen: sisarensa tai veljensä menetyksen ja vanhempiensa menetyksen (ainakin joksikin aikaa, mutta joskus pysyvästi). Tiedän tämän kokemuksesta. Vaikka vanhempani tekivät parhaansa, nuorimman sisareni kuoltua koko perheemme oli erilainen. Äitini vetäytyi omaan suruunsa, jäi huoneeseensa masentuneena ja sairaana vuosiksi. Isäni vetäytyi työhön ja kaikkeen, mikä veisi hänen ajatuksensa pois tuskastaan. Onneksi olin tuolloin jo omillani, opiskelemassa; nuoremmilla sisaruksillani ei ollut yhtä hyvä tuuri. He olivat 9-, 11-, 14- ja 17-vuotiaita, ja he kasvoivat täysin erilaisten vanhempien kanssa kuin minä. Yritin vuosien mittaan toimia ”vanhempana”, mutta ero vanhemmistani heidän hädän hetkellä vaikutti syvästi heidän elämäänsä. Se vaikutti syvästi minun elämääni. Se muutti syvästi perhettämme.
7) Sisarukset voivat oireilla surun somaattisia oireita, mukaan lukien oireita, jotka jäljittelevät kuolleen sisaruksen oireita. Etenkin pienillä lapsilla oireet, kuten vatsakivut, päänsärky, painajaiset, vartalokivut, ruoansulatusoireet ja univaikeudet ovat yleisiä. Nämä tulisi nähdä surun oireina, ja toivottavasti perheen aikuinen voi auttaa sisaruksia käsittelemään tunteitaan ja opastaa heitä suremaan.
8) Ihanteellista on, että joku selittää menetyksen nuoremmille sisaruksille, on heidän tukenaan ja auttaa heitä suremaan. Pienet lapset eivät käsitä kuolemaa samalla tavalla kuin aikuiset. Siksi on tärkeää, että heillä on joku, joka voi saattaa heidät menetyksen ja suruprosessin läpi, selittää, ettei se ollut heidän vikansa, ja vahvistaa heidän tunteitaan. Jos vanhemmat eivät pysty tähän, joku toinen perheenjäsen tai ystävä voi ja toivottavasti tuleekin tilalle.
9) Myös aikuiset sisarukset tuntevat menetyksen syvästi. Kipu ei ole vähäisempää vain siksi, että olet vanhempi. Itse asiassa se on monin tavoin vaikeampaa. Sinä ymmärrät enemmän. Tiedätte, mitä kuoleminen tarkoittaa, ja tunnette menetyksen tuskan eri tavalla kuin pienet lapset, jotka eivät ole vielä kehittäneet abstraktia ajattelua ja ymmärrystä. Surkaa menetystänne. Jos et ole varma, miten, tässä on muutamia ideoita.
10) Paras neuvoni surua kokeville sisaruksille: Tunne menetystä niin kauan kuin sinun tarvitsee, ja anna itsellesi aikaa parantua. Koska sisarusten menetys on niin väärinymmärretty, saatat saada viestejä, jotka saavat sinut tuntemaan, että sinun pitäisi olla jo ”päässyt siitä yli”. He eivät tunne sisaruksen menetystä. Nyt sinä tiedät. Se vie aikaa. Paljon aikaa. Kyse ei ole siitä, että sisaruksen menetyksestä ”pääsee yli”. Siitä ei pääse yli. Luodaan oma elämä ja jatketaan eteenpäin, kun ollaan valmiita. Mutta tulet aina muistamaan veljesi tai sisaresi – puuttuvan palan elämästäsi.
Kuulin kerran jonkun sanovan: ”Kun vanhempi kuolee, menetät menneisyyden. Kun lapsi kuolee, menetät tulevaisuuden. Kun sisarus kuolee, menetät menneisyyden ja tulevaisuuden.” Se on sisaruksen suru – suru siitä, mikä oli mennyttä, ja suru siitä, minkä olisi pitänyt olla tulevaisuutta. Muistakaa nämä asiat, ystäväni. Muistakaa olla surua kokevien sisarusten tukena. Sinä voit auttaa heitä luomaan valoisan tulevaisuuden, vaikka heidän on nyt tehtävä se ilman rakasta sisarustaan.
Seuraavat artikkelit/ postaukset
Siskoni muistoksi, hänen kuolemansa 5. vuosipäivänä
”Näin me kasvamme” -blogihyppy: 10 tapaa, joilla valitsen kasvaa joka päivä
Surun käsitteleminen
Lapset & Suru: What You Should Know
Children & Grief: Mitä voit tehdä
”Miten suren?”: Surutyö & TEARS
Suru & Perhe
Ymmärtäminen & Menetyksestä selviytyminen & Trauma
Surun 5 vaihetta
Tekemistä &Ei tekemistä & Muiden auttamisessa surun läpi
Säästä myrskyt yhdessä: 4 tapaa vahvistaa perheitä stressin aikana
50 tapaa rakastaa rakkaitasi
Parenting Success: It’s More About the Parent than the Child
Hearts Breaking in a Broken World: 7 Ways to Heal From Tragedy Together
FEEL: How to Cope with Powerful Emotions
How to Get Your Needs Met: 4 Tips on Asking & Receiving
In Praise of Fathers: 10 tapaa, joilla isät vaikuttavat lapsiin parempaan
Äidin epäonnistumiset & Äitienpäivä: 3 viestiä, jotka jokaisen äidin on kuultava
Vastaa