Shirley Sahrmannin lannerangan fleksiosyndrooma

Esittely

Klinikkalääkäreiden ja tutkijoiden keskuudessa hyväksytään nopeasti yhä laajemmin se, että liikkeisiin perustuvien diagnoosikehysten kehittäminen on etenemistapa kroonisen ja toistuvan matalan alaselkäkivun hallinnassa. Eniten näyttöä saavat järjestelmät, joissa tutkitaan lihasten rekrytoinnin muuttuneiden mallien ja motoristen kontrollistrategioiden välisiä yhteyksiä ja määritetään oireiden provosoitumisen tai lievittymisen suuntautumiseen perustuva mekanismi. Lannerangan osalta tämä lähestymistapa on nyt vakiintunut. Epäspesifisen alaselkäkivun hoidossa potilaiden oireiden ryhmittely ja luokittelu liikkeiden ja motorisen kontrollin arvioinnin perusteella on tullut tärkeämmäksi kuin patologiaan perustuvan diagnoosin määrittäminen.

Suurin osa selkärangan toimintahäiriöistä on seurausta kumulatiivisista mikrotraumoista, jotka johtuvat selkärangan stabiloinnin ja liikemallien linjauksen häiriöistä. Oikein toimivassa selkärangassa vartalon lihasten tarjoama tasapainoinen isometrinen tuki ja kontrolli ehkäisevät näitä haittoja. Erilaisten asentojen on osoitettu muuttavan vartalon lihasten aktivaatiota. Erityisesti lannerangan ja lantion pystyasento (jossa lannerangan lordoosi säilyy ja lantion kallistus on jonkin verran edessä) rekrytoi enemmän sisäisiä vinoja lihaksia ja pinnallisia multifiduslihaksia kuin rintakehän ojennusasento, jossa lannerangan ojennus ja lantion kallistus ovat vähäisemmät, pinnallisia multifiduslihaksia ja sisäisiä vinoja lihaksia rekrytoituu vähemmän, kun taas selkärangan selkärangan (erector spinae) lihakset (erector spinae) aktivoituvat enemmän. Vastaavasti heiluva seisoma-asento ja notkoasento vähentävät sisäisen vinon lihaksen ja multifiduslihaksen aktiivisuutta ja heiluva seisoma-asento lisää suoran vatsalihaksen aktiivisuutta. Nämä muutokset lihasten rekrytointimalleissa on yhdistetty lantion ja lantion alueen kipuun.Lannerangan linjauksessa on havaittu muutoksia henkilöillä, joilla on fleksioon liittyvää lannerangan kipua.

Yksi näistä lannerangan kipuongelmista on lannerangan fleksio-oireyhtymä S.Sharmannin luokituksen mukaan. Lannerangan fleksio-oireyhtymää säteilevien oireiden kanssa ja ilman niitä esiintyy useammin miehillä kuin naisilla ja nuorilla henkilöillä. Akuutit välilevytyräongelmat liittyvät useimmiten fleksioon.Potilas voi kokea selkäkipua, jonka vaikeusaste ja voimakkuus vaihtelevat, sekä eriasteisia säteilyoireita. Kipuongelmia ovat mm. välilevytyrä, lumbosakraalinen venähdys, lumbago ja degeneratiivinen välilevysairaus.Tärkeimpiä lannerangan fleksiota aiheuttavia tekijöitä ovat mm:

1. Istuminen lannerangan ollessa taivutettuna siten, että pää ja hartiat ovat selkärangan etupuolella
2. Rakenteellisesti litteä selkä
3. Lannerangan liiallinen fleksiojousto, joka saa aikaan sen, että selkärangassa tapahtuu helpommin eteenpäin kallistuvia liikkeitä kuin lonkissa.

Kohdistus

Kohdistukseen ja vartalon mittasuhteisiin liittyviä rakenteellisia piirteitä, joita voi esiintyä fleksio-oireyhtymää sairastavilla potilailla, ovat muun muassa seuraavat: pitkä pituus ja pitkä vartalo suhteessa alavartaloon, pitkät sääriluut, jotka aiheuttavat sen, että polvet ovat istuessa korkeammalla kuin lantio, ja litteä selkä, jossa ei esiinny lantion kallistusta lantion takaosaan, ja tavallisesti korkeat suolilihan selän harjanteet. Hankittuja asentohäiriöitä ovat swayback-asento ja litteä selkä, johon liittyy lantion takaosan kallistus.

Lihasten ja rekrytointikuvion häiriöt

Vatsalihakset saattavat rekrytoitua lonkan koukistajia helpommin eteenpäin nojautumiseen istuma-asennossa. Pakaralihakset ja pakaralihakset voivat olla lyhyitä ja/tai jäykkiä. Selän ojentajalihakset voivat olla pitkät ja/tai heikot, kun taas vatsalihakset voivat olla lyhyet ja/tai heikot.

Relatiivinen jäykkyys (rajoitukset)

Kinkkulihasten rajoitus lonkan fleksiossa – lonkista puuttuu 70° normaalista liikelaajuudesta seisomisen yhteydessä tapahtuvassa eteenpäin taivutuksessa. Lanneranka lisää usein fleksiota kompensoidakseen lonkkien liikkuvuuden puutetta. Lonkkalihasten venyvyyttä voidaan testata passiivisesti ja dynaamisesti manuaalisella lihasten venyvyystutkimuksella.

Thorakaalin fleksiorajoitus – rintarangan keski- ja yläosan fleksiorajoitus voi myös osaltaan vaikuttaa lannerangan fleksiovälin kompensoivaan lisääntymiseen. Tämä vahvistetaan manuaalisella segmenttiarvioinnilla (esim. Maitlandin passiiviset fysiologiset nikamien väliset liikkeet tai passiiviset lisäväliliikkeet).

Relatiivinen joustavuus (potentiaalinen UCM)

Lannerangan fleksio – lanneranka saattaa aloittaa liikkeen fleksioon ja vaikuttaa enemmän eteenpäin taivutuksen aikaansaamiseen, kun taas lantion ja rintarangan osuus alkaa myöhemmin ja vaikuttaa vähemmän. Eteenpäin taivutuksen rajoilla voidaan havaita liiallinen tai hypermobiili lannerangan fleksio. Palatessa neutraaliin asentoon lannerangan fleksio ja lantion takaosan kallistus jatkuvat ja purkautuvat myöhään.

Kuntotutkimus ja liikuntarajoitteet

Seisoma-asento Seuraavat testit tehdään potilaan ollessa seisoma-asennossa: asentovaikutukset ja eteenpäin taivutus.

1. Asentovaikutukset. Seisoma-asennossa potilaalla on vähemmän oireita kuin istuen.
2. Eteenpäin taivutus. Lanneranka on usein litteä, se taipuu helpommin kuin lantio ja tämä liike lisää oireita. Lannerangan fleksion positiivisen testin varmistamiseksi potilas suorittaa eteenpäin taivutuksen lonkkien fleksion kanssa vain, kun kädet ovat korotetulla pöydällä tukemassa vartaloa. Terapeutti toteaa tämän liikkeen vaikutuksen oireisiin. Jos potilaalla on radikulaarisia oireita, oireet saattavat lisääntyä myös korjatulla eteenpäin taivutuksella.

Ylhäällä makuuasennossa potilaan ollessa selinmakuulla tehdään seuraavat testit: asentovaikutukset lonkan ja polven fleksio ja molemminpuolinen lonkka- ja polvifleksio.

1. Asentovaikutukset. Selinmakuulla potilas pystyy usein pitämään lonkat ja polvet ojennettuina ilman, että hänen oireensa lisääntyvät. Jos kompressio vaikuttaa hänen oireisiinsa, hänen on ehkä taivutettava lonkat ja polvet.
2. Lonkan ja polven fleksio. Tämän liikkeen lopussa polven passiivinen vetäminen rintaan saattaa lisätä oireita, koska siihen liittyy lannerangan fleksio.
3. Lonkan ja polven molemminpuolinen fleksio. Tämän liikkeen lopussa polvien vetäminen passiivisesti rintaan saattaa lisätä oireita, koska siihen liittyy lannerangan fleksio.

Maka-asento Seuraavat testit tehdään potilaan ollessa makuuasennossa: Asentovaikutukset ja polven fleksio.

1. Asentovaikutukset. Makuuasento saattaa vähentää oireita.
2. Polven fleksio. Tämän liikkeen alkaessa voi esiintyä lantion takaosan kallistusta, mutta tämä löydös ei ole yleinen.

Nelijalkainen asento Seuraavat testit tehdään potilaan ollessa nelijalkaisessa asennossa: asentovaikutukset ja keinuminen taaksepäin.

1. Asentovaikutukset. Nelinkontin asennossa lanneranka on usein fleksiossa ja lonkat ovat alle 90 asteen fleksiossa. Kun potilas antaa lannerangan litistyä tai ottaa neutraalin asennon, oireet usein vähenevät.
2. Keinuminen taaksepäin. Tätä liikettä suoritettaessa lanneranka taipuu ja oireet voivat lisääntyä. Positiivisen lannerangan fleksiotestin varmistamiseksi potilas pitää lannerangan litteänä ja keinuttaa taaksepäin taivuttamalla vain lantiota. Terapeutti kirjaa ylös tämän liikkeen vaikutuksen oireisiin.

Istuma-asento Seuraavat testit tehdään potilaan ollessa istuma-asennossa: asentovaikutukset selkäranka fleksiossa, selkäranka ojennuksessa ja polven ojennuksessa.

1. Selkäranka fleksiossa. Lannerangan ollessa fleksiossa oireet lisääntyvät.
2. Selkäranka ojennuksessa. Lannerangan ollessa ojennuksessa oireet vähenevät.
3. Polven ojennus. Tämä liike aiheuttaa lantion takaosan kallistusta ja lannerangan fleksiota ja saattaa lisätä oireita. Lannerangan fleksion positiivisen testin varmistamiseksi selkäranka ja lantio tuetaan fleksioliikkeen estämiseksi. Terapeutti toteaa tämän liikkeen estämisen vaikutuksen oireisiin.