Ihmisoikeuksien suojelussa ei tapahtunut juurikaan parannusta Serbiassa vuonna 2019. Sotarikoksia koskevat syytetoimet kansallisissa tuomioistuimissa olivat hitaita, eikä niillä ollut tarvittavaa poliittista tukea. Turvapaikkajärjestelmä oli edelleen puutteellinen, ja tunnustamisaste oli alhainen. Toimittajien tilanne pysyi epävarmana, ja arkaluonteisista asioista raportoimiseen liittyi hyökkäyksiä ja uhkauksia. Euroopan unionin välittämän Belgradin ja Pristinan vuoropuhelun pattitilanne jatkui.

Migrantit, mukaan lukien turvapaikanhakijat, ja pitkään siirtymään joutuneet henkilöt

Tammikuun ja elokuun lopun välisenä aikana Serbiassa rekisteröitiin 6 156 henkilöä, jotka ilmoittivat aikomuksestaan hakea turvapaikkaa, kun vastaavana ajanjaksona vuonna 2018 heitä oli 4 715. Pakistanilaiset muodostivat suurimman kansallisen ryhmän vuonna 2019, ja heitä seurasivat afganistanilaiset ja bangladeshilaiset. Tosiasiallisesti turvapaikkaa haki samana aikana vain 161 henkilöä.

Elokuun lopussa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvioi, että Serbiassa oli noin 5420 turvapaikanhakijaa ja siirtolaista. Monet lähtivät Serbiasta Bosnia ja Hertsegovinaan tavoitteenaan päästä EU:n Schengen-maahan Kroatian kautta. Suurin osa turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista on majoitettu 16 valtion ylläpitämään vastaanottokeskukseen eri puolilla Serbiaa.

Turvapaikkajärjestelmä oli edelleen puutteellinen, sillä tunnustamisprosentti oli alhainen verrattuna EU:n keskiarvoihin ja päätösten tekeminen viivästyi pitkään. Tammikuun ja elokuun välisenä aikana Serbia myönsi pakolaisaseman vain 14 turvapaikanhakijalle ja toissijaista suojelua 15:lle. Viime vuosikymmenen aikana Serbia on myöntänyt pakolaisaseman yhteensä vain 69 henkilölle ja toissijaista suojelua 89 henkilölle.

Heinäkuun loppuun mennessä Serbian viranomaiset olivat rekisteröineet 437 ilman huoltajaa olevaa lasta, joista suurin osa oli kotoisin Afganistanista, verrattuna 257:ään samaan aikaan vuonna 2018. Serbiassa ei edelleenkään ole virallisia ikäarviointimenettelyjä ilman huoltajaa oleville lapsille, minkä vuoksi vanhemmat lapset ovat vaarassa tulla kohdelluiksi aikuisina sen sijaan, että he saisivat erityissuojelua. Ilman huoltajaa olevia lapsia varten on vain kolme laitosta, joissa on yhteensä 40 paikkaa. Kahdessa hallituksen hyväksymässä laitoksessa, joita hallinnoivat valtiosta riippumattomat järjestöt, on kapasiteettia majoittaa vielä 30 henkilöä. Jäljelle jäävät ilman huoltajaa olevat lapset asuvat avoimissa turvapaikkakeskuksissa, usein toisiinsa liittymättömien aikuisten kanssa, jolloin he ovat alttiita hyväksikäytölle.

Serbiassa asuvien Balkanin sodista tulleiden pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten kestävien ratkaisujen löytämisessä on edistytty vain vähän. Serbian pakolais- ja maahanmuuttovaltuutetun mukaan Serbiassa oli heinäkuussa 26 520 tällaista pakolaista, joista suurin osa oli kotoisin Kroatiasta, ja 199 584 maan sisäisesti siirtymään joutunutta, joista suurin osa oli kotoisin Kosovosta.

Medianvapaus

Serbialaiset toimittajat joutuivat edelleen hyökkäysten ja uhkausten kohteeksi. Hallitusta kannattavat tiedotusvälineet mustamaalaavat usein riippumattomia tiedotusvälineitä ja toimittajia ja kuvaavat heitä ”pettureiksi” ja ”ulkomaisiksi palkkasotureiksi”. Tiedotusvälineiden moniarvoisuus vaarantui, koska suurin osa tiedotusvälineistä on hallituspuolueen puolella.

Tammikuun ja heinäkuun lopun välisenä aikana Serbian riippumaton journalistiliitto NUNS (Independent Journalists’ Association of Serbia) rekisteröi 27 toimittajiin kohdistunutta väkivaltaa, uhkailua tai pelottelua, joista kahdeksan oli fyysisiä hyökkäyksiä ja 19 uhkauksia. Serbia putosi Toimittajat ilman rajoja -järjestön World Press Freedom Index -listan 76. sijalta 90. sijalle 180 maan joukosta.

Heinäkuussa TV N1:ssä työskentelevä kosovolaistoimittaja Zana Cimili sai nimettömiä tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa, joissa sanottiin, että henkilöllä oli ”elinikäinen halu tappaa albaani, jopa albaanilapsi”. Henkilö pidätettiin seuraavana päivänä, ja tutkinta oli tätä kirjoitettaessa kesken.

Balkan Investigative Reporting Networkin (BIRN) Serbiassa työskentelevä päätoimittaja Slobodan Georgiev sai uhkauksia huhtikuussa sen jälkeen, kun Twitterissä oli levinnyt häntä ja muita riippumattomia toimittajia ja tiedotusvälineitä maanpettureiksi leimaava video, jonka oli väitetysti laatinut hallituksen virkamies. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön tiedotusvälineiden vapaudesta vastaava edustaja Harlem Desir tuomitsi videon ja totesi, että toimittajien esittäminen pettureina voi vaarantaa heidän turvallisuutensa.

Kolmen tunnetun toimittajan murhien tutkimiseksi perustettu toimikunta edistyi jonkin verran. Huhtikuussa Belgradin korkein oikeus tuomitsi valtion turvallisuuden entiset virkamiehet Radomir Markovicin ja Milan Radonjicin 30 vuoden vankeusrangaistukseen sekä Ratko Romicin ja Miroslav Kurakin 20 vuoden vankeusrangaistukseen siitä, että he olivat järjestäneet Dnevni Telegraf -sanomalehden ja Evropljanin -viikkolehden entisen omistajan Slavko Curuvijan tappavan ampumisen ja osallistuneet siihen vuonna 1999 Belgradissa. Dada Vujasinovicin vuonna 1994 ja Milan Panticin vuonna 2001 tekemät murhat jäivät selvittämättä.

Sotarikosten vastuuvelvollisuus

Sotarikosten syytteeseenpanossa edistyttiin hitaasti, ja siitä puuttui poliittinen tahto, riittävät resurssit ja vahvat silminnäkijöiden tukimekanismit. Ongelmana oli edelleen se, että tuomioistuinten syytteeseen asettamien ja tuomitsemien korkea-arvoisten virkamiesten määrä oli vähäinen.

Elokuuhun mennessä Belgradin muutoksenhakutuomioistuin oli tuominnut viisi alempiarvoista virkamiestä sotarikoksista, kun taas ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut kaksi tuomiota ja kolme vapauttavaa päätöstä. Kirjoitushetkellä 56 henkilöä oli tutkinnan kohteena sotarikoksista, ja 20 tapausta oli vireillä Serbian tuomioistuimissa. Sen jälkeen, kun sotarikosten syyttäjänvirasto perustettiin vuonna 2003, on annettu 133 tuomiota, joista 83 oli tuomioita ja 50 vapauttavia tuomioita.

Syyskuussa Belgradin korkein oikeus tuomitsi serbialaisen erikoisoperaatioyksikön, eli eliittiyksikön, entisen jäsenen kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen kesäkuun 1992 sodanaikaisesta bosnialaisen naisen raiskauksesta Brckossa.

Kesäkuussa Belgradin korkein oikeus tuomitsi kahdeksan Serbian poliisin, Jugoslavian kansanarmeijan ja puolisotilaallisten yksiköiden entistä jäsentä 28 siviilin tappamisesta kroatialaisessa Lovasin kylässä vuonna 1991 ja tuomitsi heidät yhteensä 47 vuodeksi vankeuteen.

Belgradin korkein oikeus tuomitsi huhtikuussa Bosnian serbiarmeijan entisen sotilaan neljäksi vuodeksi vankeuteen bosniakkisiviilin murhasta vuonna 1992 ja kahden muun siviilin murhayrityksestä samana vuonna.

Niin ikään huhtikuussa Belgradin korkein oikeus tuomitsi entisen Jugoslavian armeijan upseerin Rajko Kozlinan 15 vuoden vankeusrangaistukseen ainakin 31 Kosovon albaanisiviilin murhasta Trnjen kylässä maaliskuussa 1999, mutta vapautti Kozlinan esimiehen Pavle Gavrilovicin. Tuomioistuin katsoi, ettei voitu todistaa, että Gavrilovic olisi antanut käskyn, jonka mukaan ”eloonjääneitä ei saa olla”.

Belgradin korkein oikeus järjesti vuoden aikana kuulemisia oikeudenkäynnissä, joka koski kahdeksaa bosnialaisserbialaista entistä poliisia, joita syytetään yli 1 300 Srebrenicasta kotoisin olevan bosniakkisiviilin surmaamisesta Kravican kylässä sijaitsevassa varastossa heinäkuussa 1995.

Kansainvälisten rikostuomioistuinten mekanismin (MICT) pääsyyttäjä Serge Brammertz ilmaisi heinäkuussa YK:n turvallisuusneuvostolle huolensa siitä, että Serbiassa ja muissa entisen Jugoslavian entisissä maissa tuomittuja sotarikollisia pidetään sankareina ja poliitikot ylistävät heitä, ja julkiset virkamiehet kieltävät laajalti sotarikokset. Hän kehotti Serbiaa ja naapurimaita tukemaan alueellista yhteistyöprosessia sotarikollisten saattamiseksi vastuuseen.

Yhdysvaltalaisen kongressin jäsenet kehottivat helmikuussa presidentti Aleksandar Vucicia ryhtymään toimiin kolmen albaani-amerikkalaisen Bytiqin veljeksen murhien selvittämiseksi vuonna 1999 sen jälkeen, kun Serbian poliisi oli pidättänyt heidät. Toukokuussa Vucic kertoi Serbian parlamentille, että murhien tekijästä ei ole todisteita. Heinäkuussa kongressin edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunta hyväksyi päätöslauselman, jossa Serbiaa kehotettiin saattamaan vastuulliset henkilöt vastuuseen kolmesta murhasta.

Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti

Leskeihin, homoihin, biseksuaaleihin, transsukupuolisiin ja intersukupuolisiin (LGBTI) ihmisiin ja aktivisteihin kohdistuvat hyökkäykset ja uhkailut pysyivät huolenaiheena. Serbian LGBTI-oikeusjärjestö DA SE ZNA! kirjasi tammikuun ja elokuun puolivälin välisenä aikana 24 LGBTI-ihmisiin kohdistunutta välikohtausta, joista 17 oli fyysisiä hyökkäyksiä ja viisi uhkauksia. Tutkimukset ovat usein hitaita ja syytteeseenpanot harvinaisia.

Syyskuun Pride-kulkue Belgradissa järjestettiin ankarassa poliittisessa suojelussa ilman suurempia välikohtauksia.

Vammaisten oikeudet

Serbia ei hyväksynyt kattavaa suunnitelmaa, jolla vammaiset siirrettäisiin pois laitoksista yhteisölliseen elämään. Vammaisilla lapsilla ei ole mahdollisuutta inklusiiviseen koulutukseen.

Keskeiset kansainväliset toimijat

Elokuussa Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa ja Italia kehottivat Belgradia ja Pristinaa lopettamaan Euroopan unionin välityksellä käytävän vuoropuhelun, joka on ollut pysähdyksissä vuodesta 2018 lähtien, estämisen.

Toukokuussa 2019 antamassaan kertomuksessa Serbian liittymisneuvotteluista Euroopan komissio korosti, että edistyksen puute sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden alalla oli vakava huolenaihe, ja kehotti viranomaisia tehostamaan ponnistelujaan toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten ja uhkausten tutkimiseksi. Komissio kehotti Serbiaa myös lisäämään toimenpiteitä LGBTI-henkilöiden, vammaisten, hiv/aids-henkilöiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi.

Yhdysvaltojen hallitus nimitti lokakuussa Yhdysvaltain Saksan-suurlähettilään Richard Grenellin erityislähettilääksi käynnissä oleviin Serbia-Kosovo-neuvotteluihin. Elokuussa nimitettiin erillinen Yhdysvaltain erityisedustaja Balkanille.

Kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevä YK:n erityisraportoija ilmaisi tammikuussa 2019 antamassaan raportissa vakavan huolensa mielivaltaisista pidätyksistä sekä kidutuksen ja pahoinpitelyn käytöstä poliisikuulusteluissa ja kehotti Serbiaa hyväksymään määräykset, ohjeet ja koulutuksen, joilla varmistetaan nykyaikaistetut rikosoikeudelliset tutkintamenetelmät, jotka eivät sisällä pakottamista. Hän kehotti myös viranomaisia ottamaan käyttöön riippumattomat ja tehokkaat valitus- ja tutkintamekanismit.

Naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista käsittelevä YK:n komitea (CEDAW) ilmaisi helmikuussa 2019 antamissaan loppuhuomautuksissa huolensa siitä, että naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan tapauksia ei ole tutkittu tehokkaasti, että rikossyytteiden ja tuomioiden määrän välillä on epäsuhta ja että suurin osa tuomituista saa ehdollisen tuomion. CEDAW kehotti Serbiaa varmistamaan, että naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset tutkitaan asianmukaisesti ja että tekijät asetetaan syytteeseen.

Toukokuussa Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Dunja Mijatovic kehotti Serbian lainsäätäjiä olemaan hyväksymättä lakia, joka mahdollistaa elinkautisen vankeusrangaistuksen ilman ehdonalaista vapautusta, ja muistutti Serbiaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisista velvoitteista.

Kosovo

Euroopan unionin tukema normalisointivuoropuhelu Pristinan ja Belgradin välillä pysähtyi marraskuussa 2018, kun Serbia esti Kosovoa liittymästä Interpoliin. Vastauksena Kosovo asetti 100 prosentin tuontitullit kaikille Serbiasta ja Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin oleville tavaroille.

Kosovon sodan aikana vuosina 1998-1999 tehtyjen vakavien sotarikosten vastuuseen saattaminen on edennyt hitaasti. Pääministeri Ramush Haradinaj, joka toimi sodan aikana Kosovon vapautusarmeijan komentajana, erosi heinäkuussa sen jälkeen, kun Haagin erityinen sotarikossyyttäjä oli kutsunut hänet kuulusteluihin; edellinen oppositiopuolue Vetevendosje voitti lokakuussa ennenaikaiset vaalit. Toimittajia uhkailtiin ja peloteltiin, ja toimittajiin kohdistuvien rikosten syytteeseenpano on hidasta. Serbien ja Kosovon albaanien väliset jännitteet jatkuivat erityisesti pohjoisessa. Romanit, aškaalit ja balkanilaiset egyptiläisyhteisöt joutuivat edelleen kohtaamaan syrjintää.

Vastuu sotarikoksista

Vuosina 1998-1999 tehtyjä vakavia sotarikoksia tutkivat Haagissa toimivat erikoislääkärijaostot ja syyttäjänvirasto kutsuivat vuoden aikana kuulusteltavaksi kolme epäiltyä, mutta eivät olleet antaneet syytteitä tätä kirjoitettaessa. Heinäkuussa Haagin syyttäjänvirasto kutsui Kosovon pääministerin Ramush Haradinajin kuulusteltavaksi, mikä johti hänen eroamiseensa. Kosovon vapautusarmeijan (UCK) entisten johtavien taistelijoiden odotetaan saavan syytteen ja joutuvan oikeuteen.

Heinäkuussa Pristinan perustuomioistuin vangitsi Goran Stanisicin, entisen Jugoslavian reservijoukkojen jäsenen, koska hänen väitettiin osallistuneen pakkosiirtoihin, ryöstöihin, uhkailuun ja olleen osallisena kymmenien albanialaisten siviilihenkilöiden surmaamiseen Slovinjen kylässä Kosovon keskiosassa serbijoukkojen hyökkäyksen aikana huhtikuussa 1999.

Niin ikään heinäkuussa Prizrenin tuomioistuin tuomitsi entisen UCK:n yksikön komentajan Remzi Shalan 14 vuoden vankeusrangaistukseen vuonna 1998 tapahtuneesta etnisen albaanin kidnappauksesta, joka myöhemmin löydettiin kuolleena.

Huhtikuussa Pristinan hovioikeus piti voimassa entisen poliisin Zoran Vukoticin kuuden ja puolen vuoden vankeustuomion, jonka hän oli langettanut etniselle albaanille, joka kidutti etnistä alkuperää olevia vankeja Mitrovican alueella, Pohjois-Kosovossa toukokuussa 1999. Tuomioistuin määräsi hänen uudelleenkäsittelynsä pakenevien siviilien kimppuun hyökkäämisestä samaan aikaan.

Kesäkuussa Kosovon erityissyyttäjänvirasto nosti syytteen Zoran Djokicia vastaan, joka kuului järjestäytyneeseen rikollisryhmään, joka koostui armeijan, puolisotilaallisten joukkojen ja poliisien univormuihin pukeutuneista serbeistä ja jonka jäsenenä oli Zoran Djokic, ja joka oli syyllistynyt 33:n Kosovon albaanin surmaamiseen Pejan kylässä huhtikuussa 1999.

Ihmisoikeuksien arviointilautakunta, riippumaton elin, joka perustettiin vuonna 2009 tarkastelemaan nyt päättyneen Euroopan oikeusvaltio-operaation (EULEX) henkilöstön tekemiä väitteitä ihmisoikeusloukkauksista, antoi tuomionsa 13 tapauksessa tammikuun ja syyskuun välisenä aikana. Tätä kirjoitettaessa paneelin käsiteltävänä oli 24 tapausta. Paneeli on rekisteröinyt olemassaolostaan lähtien 200 tapausta.

Kansainvälisten instituutioiden vastuuvelvollisuus

Yhdistyneet kansakunnat eivät vuoden aikana pyytäneet anteeksi ja maksaneet yksilöllisiä korvauksia lyijymyrkkyjen uhreille, jotka oli pakotettu asumaan YK:n Kosovon väliaikaishallinto-operaation (UNMIK) ylläpitämillä leireillä Pohjois-Kosovossa vuosien 1998-1999 sodan jälkeen, kuten ihmisoikeusneuvoa-antava lautakunta suositteli. Tämä on riippumaton toimielin, joka perustettiin vuonna 2006 tutkimaan kanteluita, jotka koskivat ihmisoikeuslainsäädäntöä ja ihmisoikeuslainsäädännöstä vastaavan väliaikaishallinto-operaation (UNMIK) harjoittamaa väärinkäyttöä. Uhrit ovat siirtymään joutuneita romani-, ashkali- ja balkanilaisten egyptiläisyhteisöjen jäseniä. Tätä kirjoitettaessa yksi valtio oli tehnyt vaatimattoman maksun YK:n pääsihteerin Antonio Guterresin vuonna 2017 perustamaan vapaaehtoiseen rahastoon näiden yhteisöjen (ei erityisesti lyijymyrkytyksestä kärsivien) hyväksi.

Vähemmistöjen kohtelu

Roma-, aškaali- ja balkaniegyptiläisillä oli edelleen vaikeuksia hankkia henkilökohtaisia asiakirjoja, mikä vaikutti heidän mahdollisuuksiinsa saada terveydenhuoltoa, sosiaalitukea ja koulutusta. Romani-, ashkali- ja balkaniegyptiläisyhteisöjen kotouttamisessa ei raportoitu tapahtuneen konkreettista edistystä.

Kansojen väliset jännitteet jatkuivat vuonna 2019 erityisesti Kosovon jaetussa pohjoisosassa. Heinäkuussa Kosovon syyttäjänvirasto asetti entisen paikallishallintoministerin Ivan Todosijevicin syytteeseen kiihottamisesta ja vihan, jakautumisen ja suvaitsemattomuuden levittämisestä kansakuntien, rotu- ja etnisten yhteisöjen välillä. Syytteen nostaminen oli seurausta Todosijevicin kolme kuukautta aiemmin antamasta lausunnosta, jossa hän sanoi ministerinä ollessaan, että Kosovon albaanit tekaistiin väitteitä heihin kohdistuneista rikoksista vuosien 1998-1999 sodan aikana samalla kun he tekivät rikoksia serbejä vastaan. Sittemmin silloinen pääministeri Haradinaj erotti hänet.

Kosovon serbipoliitikko Oliver Ivanovicin tammikuussa 2018 tapahtunutta murhaa koskevaa poliisitutkintaa laajennettiin toukokuussa koskemaan kahta uutta, nimeämätöntä epäiltyä. Lokakuussa poliisi pidätti kaksi epäiltyä, joiden joukossa oli etninen serbipoliisi. Kaksi muuta epäiltyä on ollut vangittuna marraskuusta 2018 lähtien. Tuntemattomat hyökkääjät ampuivat Ivanovicin kuoliaaksi hänen toimistonsa ulkopuolella Mitrovicassa, Pohjois-Kosovossa.

Kosovon poliisi rekisteröi tammi-elokuun välisenä aikana seitsemän tapausta uskonnolliseen, etniseen ja rotuvihaan yllyttämisestä toimittamatta tarkemmin eriteltyjä tietoja tai tietoja muista ennakkoluulorikoksista.

Naisten oikeudet

Joista myönteisistä kehityssuuntauksista huolimatta perheväkivalta oli edelleen ongelma Kosovossa, sillä poliisin reagointi oli riittämätöntä, syytteeseenpanoja oli vähän ja tuomarit eivät edelleenkään olleet antaneet lähestymiskieltoja pahoinpiteleville kumppaneille.

Viranomaiset käynnistivät huhtikuussa kansallisen yhtenäistetyn tietokannan, jonka avulla voidaan valvoa perheväkivaltatapausten seurantaa ja syytteeseenpanoa, ja näin voidaan taata tilivelvollisuus, sillä asiaankuuluvia instituutioita edellytetään päivittämään tietokantaa tarvittavilla tiedoilla keskushallinnolta ja paikallistasolta. Perustuslakituomioistuin päätti helmikuussa, että Kosovon parlamentti voi muuttaa perustuslakia siten, että siinä tunnustetaan Euroopan neuvoston yleissopimus väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (tunnetaan myös nimellä Istanbulin yleissopimus).

Seksuaalista väkivaltaa sota-aikana kokeneiden hakuprosessi vuonna 2018, jotta heille voitaisiin myöntää oikeudellinen asema sodan uhreina ja jotta he voisivat hakea viranomaisilta taloudellista korvausta, oli rajallinen. Kesäkuuhun mennessä noin 800 seksuaalisen väkivallan uhriksi jäänyttä oli jättänyt hakemuksen, joista 145 oli hyväksytty ja 102 hylätty, ja loput olivat tätä kirjoitettaessa vireillä. Hyväksytyt uhrit saavat 230 euroa kuukaudessa, ja he voivat olla oikeutettuja sairauskorvauksiin sodan aikana koettuun väkivaltaan liittyvien sairauksien vuoksi. Eloonjääneillä naisilla ei ole automaattisesti oikeutta maksuttomaan perusterveydenhuoltoon tai toissijaiseen terveydenhuoltoon tai maksuttomaan psykososiaaliseen apuun, toisin kuin muilla sodan siviiliuhreilla.

Turvapaikanhakijat ja kotiseudultaan siirtymään joutuneet henkilöt

Vuoden kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu rekisteröi 115 etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vapaaehtoista paluuta Kosovoon, kun vastaavana ajanjaksona vuonna 2018 heitä oli 153.

Kosovon sisäministeriö rekisteröi tammikuun ja elokuun välisenä aikana 800 pakkopalauttamista Kosovoon, enimmäkseen Saksasta. Sisäministeriö ilmoitti, että etniset tiedot puuttuivat. Kosovoon väkisin palautetuista 189 oli lapsia. Paluumuuttajille annettiin rajoitetusti apua paluun yhteydessä.

Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti

Online-vihapuhe lesbojen, homojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten (LGBT) oikeuksia puolustavia aktivisteja vastaan oli edelleen ongelma. LGBTI-järjestö Cel Kosovo rekisteröi 18 tapausta LGBT-yhteisön jäseniin kohdistuneesta uhkailusta ja syrjinnästä, joista poliisi tutki kirjoitushetkellä kuutta. Cel totesi, että LGBT-aktivistit olivat saaneet vuoden aikana yli 150 tappouhkausta verkossa. Kaikista ilmoitettiin poliisille, mutta yhdestäkään tapauksesta ei nostettu syytettä. Huhtikuussa tuli voimaan uusi rikoslaki, joka vahvisti LGBT-yhteisön jäsenten suojelua lisäämällä ”viharikoksen” määritelmään rikoksen, joka kohdistuu henkilöön, henkilöryhmään, omaisuuteen tai sukulaisuuteen henkilöihin muun muassa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella.

Medianvapaus

Toimittajiin kohdistuneet uhkailut ja hyökkäykset jatkuivat, ja tutkinta- ja syytetoimien käynnistäminen oli hidasta. Uhkailut sosiaalisen median alustoilla olivat edelleen laajalle levinnyt ongelma. Tammikuun ja syyskuun välisenä aikana Kosovon journalistiliitto (Association of Journalists of Kosovo) rekisteröi 11 tapausta, joissa toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistui uhkauksia ja väkivaltaa, mukaan lukien neljä fyysistä hyökkäystä ja seitsemän uhkausta. Poliisi tutki kirjoitushetkellä neljää ilmoitetuista tapauksista.

Elokuussa hallitseva PDK (Kosovon demokraattinen puolue) antoi lausunnon, jossa se kutsui verkkouutistoimisto Gazeta Expressiä ”valeuutiseksi” ja kehotti kansalaisia epäilemään sen raportointia. Kosovon journalistiliitto oli toukokuussa raportoinut, että PDK:n johtaja Kadri Veseli painosti Gazeta Expressin päätoimittajaa. Poliisi tutki asiaa tätä kirjoitettaessa.

TV BESA:n toimittaja Gramos Zurnaxhion kimppuun hyökättiin ja hän sai tappouhkauksia heinäkuussa, kun hän oli raportoimassa rakennuskompleksin purkamisesta Prizrenissä. Pahoinpitelijöiden kerrottiin olleen yhtiön työntekijöitä, ja poliisi tutki asiaa tätä kirjoitettaessa.

Keskeiset kansainväliset toimijat

Euroopan neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kehotti huhtikuussa Kosovon viranomaisia parantamaan suhteita Serbiaan, jotta voidaan varmistaa edistyminen kohti tulevaa EU:n jäsenyyttä, mutta hän ei painottanut viranomaisille ihmisoikeusongelmia.

Maaliskuussa YK:n erityisraportoija, joka käsittelee vaarallisten aineiden ja jätteiden ympäristöä säästävän hallinnan ja loppusijoituksen vaikutuksia ihmisoikeuksiin, kehotti YK:ta jälleen maksamaan YK:lta korvauksia romani- ja romani-perheille, jotka ovat kärsinyt lyijymyrkytyksestä UNMIK:n hallinnoimalla UNMIK:n leirillä.

Erityisraportoija lähetti kesäkuussa 2019 kirjeet useiden YK-järjestelmään kuuluvien järjestöjen johtajille ja toisti, että koko YK-järjestelmän on osallistuttava tarvittavien resurssien mobilisoimiseen, jotta uhreille voidaan taata heidän oikeutensa tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Euroopan komissio kehotti toukokuussa lujittamaan oikeusvaltion instituutioita ja totesi, että oikeuslaitos on edelleen haavoittuvainen poliittiselle vaikutukselle. Komissio totesi myös, että ihmisoikeuspuitteiden täytäntöönpanoon tarvitaan lisää taloudellisia resursseja ja parempaa koordinointia. Marraskuussa 2018 Euroopan parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa se kehotti YK:ta ”toimittamaan nopeasti tarvittavaa tukea uhreille”

.