Tiedemiehet ja täysveristen sukututkijat yrittävät selittää yhden urheiluhistorian suurimmista suorituksista.
Sanat ”geneettinen mutaatio” saattavat herättää kammottavan mielikuvituksen kuvittelemaan Quasimodon tai kaksipäisen lampaan, mutta geneettiset mutaatiot ovat myös urheilulegenda. Olipa kyse sitten uimari Michael Phelpsin valtavasta siipivälistä ja kaksinivelisistä lisäkkeistä tai koripallolegenda Yao Mingin kaikista seitsemästä metristä ja kuudesta tuumasta, urheilufanit ovat vuosisatojen ajan seuranneet ennätysten murtumista täysin mahtavien kummajaisten käsissä, eikä Secretariat ole poikkeus.
Näetkö? Se on kummajainen. Mahtava kummajainen.
Secretariatin piilomutaatio on tullut tunnetuksi kilpaurheilunarkkarien keskuudessa nimellä X-tekijä; teoria, jonka mukaan joillakin täysiverisillä tammoilla on resessiivinen geeni, joka harvoin kantavan oriin kanssa sovitettuna tuottaisi varsoja, joilla on paljon suuremmat sydämet (toisinaan 2-3 kertaa suuremmat kuin tavallisilla täysverisillä). Tästä geenimutaatiosta olisi itse asiassa valtavasti hyötyä kilpahevoselle, samaan tapaan kuin isompi moottori kuorma-autossa antaa mahdollisuuden vetää isompaa rekkaa tai kilpa-auto kiihtyy nopeammin. Secretariatin kaltaiselle hevoselle tämä merkitsi sitä, että se pystyi juoksemaan suhteellisen tasaisia väliaikoja 1,5 mailin mittaisessa Belmont-kilpailussa väsymättä, vaikka se on kolmesta Triple Crown -kilpailusta pisin ja rasittavin.
Mutta geenin jäljittäminen oli hankalaa. Kuten nimikin kertoo, X-tekijä mutatoituu vain X-kromosomissa, jonka kaikki hevoset (ja ihmiset, ankat ja kaikki muut eläimet) perivät äidiltään. Uroksilla on yksi X- ja yksi Y-kromosomi, kun taas naarailla on kaksi X-kromosomia. Kun varsa syntyy, se saa toisen emänsä kahdesta X-kromosomista, ja sen mukaan, saako se isänsä X- vai Y-kromosomin, määräytyy, onko se uros vai naaras. Tuloksena on, että urospuolisia kantajia on vähän ja vielä vähemmän uroksia, joilla mutaatio todella ilmenee. Tämä tarkoittaa, että ori ei voi tuottaa satoja ja taas satoja varsoja, joilla on tämä mutaatio, vaan ainoastaan tamma, jolla on mutaatio, voi tuottaa poikalapsia tai tyttäriä, joilla on mutaatio. Ergo, vain muutamilla mestareilla historian aikana on ollut ”käänteinen grinch-syndrooma” tai monta kokoa liian suuri sydän!”
Kirkasta kuin muta? Katsotaanpa vielä kerran Secretariatin sukujuuria todellisen esimerkin saamiseksi, sillä tiedämme sen olevan kantaja 22-kiloisen sydämensä perusteella. Secretariatin emä oli tamma nimeltä Something Royal, ja sen isää, Princequilloa, pidetään yhtenä nykyaikaisen kilpaurheilun tärkeimmistä x-tekijägeenin kantajista, mutta vain sen tyttäret tekevät varsoja, joilla on suurentunut sydän. Teorian kirjoittaja ja perustaja Marianna Haun jäljitti alun perin Princequillon x-tekijän aina vuonna 1837 syntyneeseen tammaan nimeltä Pocahontas. Tarkastettuaan Pocahontasin tieteellisten tutkijoiden, eläinlääkäreiden ja täysiveristen kasvattajien kanssa he pystyivät viemään sukulinjan vieläkin kauemmas taaksepäin, ensin vuonna 1764 syntyneeseen kuuluisaan ori Eclipseen ja lopulta kaikkein varhaisimpaan jäljitettävissä olevaan esi-isään, joka kantoi suuren sydämen geeniä, Hautboyhin, joka oli yksi täysiveristen verenperintölinjojen perustajista 1600-luvun puolivälissä.
Hautboy olisi saanut mutaation emältään, joka tunnetaan aikojen saatossa vain nimellä ”Royal Mare”, mikä historioitsija Alexander MacKay-Smithin mukaan viittaa niihin satoihin kuninkaallisiin tammoihin, joita lordi James D’Arcy kasvatti noin vuonna 1660. Kaarle II nimitti D’Arcyn valvomaan kuninkaallisia talleja ja laajentamaan kilpahevosrotua Englantiin, ja Royal Mares ja Hautboy kuuluivat näihin perusverilinjoihin. Valitettavasti nämä kuninkaalliset tammat olivat X-tekijää etsiville TB-historioitsijoille tien päätepiste, kun tammoilla ei ollut nimiä.
Hautboy-varsa noin 1705. Wikimedia Commons
Kuninkaallisten tammojen varhaisia kuvauksia. Wikimedia Commons
Nykyaikaisessa kilpaurheiluhistoriassa (1900-luvun alkupuolelta nykypäivään) on neljä täysiveristä kilpaorsaa, joita pidetään merkittävinä kantajina ja jotka olisivat tuottaneet X-tekijähevosia: Princequillo, joka mainittiin jo Secretariatin sukulinjassa; War Admiral, jonka emä Brush Up on peräisin Sweepistä (Sweep tuotti myöhemmin suursydämisiä Seattle Slew’n ja Whirlawayn); Blue Larkspur, joka tuotti muutamia suursydämisiä Euroopan mestareita; ja Mahmoud, jonka X-kirjain kantautuisi kilpa- ja jalostussuuruus Northern Danceriin.
Niin kiehtovaa kuin X-tekijägeenin voiman imeytyminen onkin, jokainen projektiin osallistunut tutkija painotti, että mutaatio ei yksinään tee mestaria. Maailmassa on todennäköisesti tälläkin hetkellä lukemattomia täysverisiä, joilla on käänteinen Grinch Heart ja jotka elävät tavallista elämää: todellinen mestari vaatii terveellisyyttä, laadukasta kasvatusta, poikkeuksellista koulutusta, optimaalista rungonmuodostusta ja ennen kaikkea aitoa halua juosta. Vaikka suurentuneen sydämen geneettinen mutaatio saattaakin tuottaa voimaa ja kestävyyttä, jota useimmat hevoset eivät pysty saavuttamaan, myös vertauskuvallisen sydämen on oltava tehtävän tasalla. Eikä jokaisella X-tekijähevosella, itse asiassa ehkä vain yhdellä hevosella vuosituhannessa, ole ”sydäntä”, joka pystyy juoksemaan lähimmän vastustajansa ohi 31 pituutta.
Secretariat Winning the Belmont Stakes. Kuva: Bob Coglianese
Go Secretariat
.
Vastaa