Schengenin sopimus kattaa kaksi eri sopimusta, jotka ratifioitiin vuonna 1985 ja 1990. Niiden välillä poistettiin rajatarkastukset ja helpotettiin huomattavasti kauttakulkua Euroopan läpi. Kahdessa yksittäisessä sopimuksessa sanottiin seuraavaa:

  • 1985 – Vuoden 1985 Schengenin sopimus tehtiin Benelux-talousliiton, Ranskan tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä. Kaikki nämä hallitukset sopivat poistavansa rajatarkastukset yhteisiltä rajoiltaan. Pysäytys- ja etsintätaktiikoiden sijaan jokainen ajoneuvo, jonka tuulilasissa oli vihreä viisumikiekko, saattoi yksinkertaisesti ajaa läpi. Rajoilla oli edelleen oltava vartijoita, jotka tarkastivat ajoneuvot silmämääräisesti, kun ne ylittivät toisen maan rajan. Tämä tunnetaan yleisesti nimellä Schengen I.
  • 1990 – Vuoden 1990 Schengenin sopimus, joka tunnetaan myös nimellä Schengen II, meni askeleen pidemmälle. Siinä määrättiin rajatarkastusten poistamisesta kokonaan tietyn ajan kuluessa.

Kumpikin Schengenin sopimus oli merkittävä läpimurto Euroopan liikenteelle. Jonot olivat usein kilometrin pituisia odottaessaan, että rajavartijat päästävät heidät läpi, mutta sopimusten ansiosta tämä saatiin loppumaan. Nyt ihmiset voivat ylittää rajanylityspaikan naapurimaihin ilman minkäänlaista henkilöllisyystodistusta. Lentoyhtiöt vaativat tietysti edelleen henkilöllisyystodistuksen esittämistä turvallisuussyistä, mutta rajatarkastukset ovat paljon helpompia, ja joissakin tapauksissa niitä ei edes ole.

Seitsemäntoista Euroopan maata on nyt hyväksynyt Schengenin sopimuksen. Ne ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Norja, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Suomi. Tämä johtuu siitä, että alkuperäisiin Schengenin sopimuksiin viitattiin itse asiassa Euroopan unionin puitteissa, ja ne sisällytettiin lainsäädäntöön.

Tosiasiassa Schengenin sopimus tasoitti tietä Schengen-viisumin syntymiselle. Vaikka tämä ei kuulunut sopimuksen alkuperäisiin määräyksiin, edellä mainittuihin viidentoista maahan matkustavat tarvitsevat nyt vain yhden viisumin kaikkiin maihin. Schengen-viisumi voi antaa muille kuin Euroopan unionin jäsenille mahdollisuuden matkustaa esteettä ohjelmaan osallistuvien maiden läpi.

Schengensopimuksen tuloksena syntyneen viisumin saaminen on pitkälti samanlaista kuin mikä tahansa viisumiprosessi. Haet, lähetät passisi ja saat siihen leiman, jos sinut hyväksytään. Sinun on kuitenkin täytettävä tietyt kriteerit ja vaatimukset, jotta voit saada Schengenin sopimuksen mukaisen viisumin. Yksi merkittävimmistä vaatimuksista on Schengen-viisumivakuutus.

Schengen-viisumivakuutus on suunniteltu suojaamaan sinua matkasi aikana sattuvan lääketieteellisen tai muun hätätilanteen varalta. Schengen-viisumivakuutuksen vähimmäismäärä, joka sinulla on oltava, jotta voit saada viisumin, on 30 000 euroa. Ilman sitä et voi matkustaa Schengenin sopimuksen piiriin kuuluvien Euroopan maiden välillä.

Schengen-viisumivakuutus on tietysti vain osa kelpoisuusprosessia, mutta jos aiot matkustaa Eurooppaan, mahdollisuutta kannattaa tutkia heti. Schengenin sopimus on tasoittanut tietä sille, että matkustamisesta Eurooppaan on tullut vaivatonta ja paljon kustannustehokkaampaa. Näin ollen Schengen-viisumivakuutuksen hankkiminen ei ole ongelma verrattuna prosessiin, jonka olisit joutunut käymään läpi ennen!

Lisää Schengenin sopimuksesta Wikipediassa.