KANAVAN SAARET – Kuvittele olevasi 18 vuotta aivan yksin karulla saarella, jonne muu sivilisaatio on vain muutaman mailin päässä. Tällaista oli Juana Maria -nimellä tunnetun naisen elämä, joka vietti 18 vuotta asuen yksin San Nicolas Islandilla – yhdellä Etelä-Kalifornian rannikon edustalla sijaitsevista Kanaalisaarista.

Juana Marian tarina sai muiston Scott O’Dellin vuonna 1960 ilmestyneessä lastenromaanissa ”Sinisten delfiinien saari”. Juana Marian tarinasta esitetään myös elokuva Santa Barbaran merimuseossa. Elokuva ”The Lone Woman of San Nicolas Island” (San Nicolas Islandin yksinäinen nainen) kertoo Juana Marian ajasta San Nicolas Islandilla.

Juana Maria ”löydettiin” tieteellisen JSTOR Daily -julkaisun mukaan San Nicolas Islandilta vuonna 1853, ja hän asui ”valaanluista ja harjasta tehdyssä majassa.”

”Hänellä oli yllään jänteellä yhteen ommelluista merimetson höyhenistä tehty mekko. Hän oli ollut saarella yksinään 18 vuotta”, kerrotaan JSTOR Daily -lehden vuonna 2016 julkaisemassa jutussa. ”Häntä kutsuttiin ’villiksi naiseksi’, ’kadonneeksi naiseksi’ ja ’rotunsa viimeiseksi’. Katoliset papit ristivät hänet Juana Mariaksi. Palkitussa kirjassaan O’Dell kutsui häntä Karanaksi. Mutta tuo San Nicolasin nainen on yhtä kuuluisa nimettömyydestään kuin yksinäisestä seikkailusta, jonka hän kesti.”

San Nicolasin saaren juuret juontavat Nicoleño-heimoon, joka käytti maata osana kauppaverkostoaan. Venäläiset kyseenalaistivat kuitenkin JSTOR Daily -julkaisun mukaan heimon valta-alueen Kanaalisaarilla. Myös espanjalaiset olivat kiinnostuneita saaresta. Merisaukot olivat saarella varsin suosittuja – mikä teki San Nicolaksesta suositun kohteen turkiskauppiaille ja metsästäjille.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ja kauppatalous kuivui kokoon 1830-luvulla. Katoliset lähetyssaarnaajat kulkivat pian alueen läpi ja yrittivät lopulta värvätä San Nicolasin saaren viimeisen Nicoleño-joukon. JSTOR Dailyn artikkelissa Juana Mariasta todetaan, että saarelle lähetettiin vuonna 1835 kuunari ”hyväntahtoisena pelastusoperaationa tai pakkohäädönä”, joka poimi viimeisen saarella asuvan ihmisryhmän.

”Siitä, mitä seuraavaksi tapahtui, on keskusteltu paljon. Laivan kapteenilla, Charles Hubbardilla, ei ilmeisesti ollut suuria vaikeuksia suostutella jäljellä olevia Nicoleñoja nousemaan laivaan ja lähtemään Santa Barbaraan. Mutta kaksi saaren asukkaista ei päässyt laivaan”, todetaan JSTOR Dailyn perusteellisessa Juana Mariaa käsittelevässä jutussa. ”Jotkut sanovat, että laivan lähtiessä pakenevat Nicoleñot tajusivat, että heidän seurueestaan yksi nainen ja mahdollisesti yksi lapsi eivät olleet laivalla. Toiset sanovat, että kun nainen tajusi, että hänen pieni poikansa oli yhä saarella, hän hyppäsi laivasta ja ui takaisin rantaan. Useat veneet palasivat saarelle etsimään heitä, mutta he eivät koskaan löytäneet ketään.”

Juana Maria löysi JSTOR Daily -julkaisun ja muiden hänen saarella olostaan kertovien selontekojen mukaan tavan selviytyä saarella aivan yksin.

”Yksin San Nicolaksella hän tappoi hylkeitä ja villiankkoja ja rakensi talon valaan luista. Hän ompeli, kalasti ja etsi ruokaa ja eli hylkeenrasvalla. Hän lauloi lauluja ja askarteli elämän työkaluja: vesikannuja, suojia, vaatteita”, JSTOR Daily -julkaisun jutussa sanotaan. ”Ehkä hän katsoi mantereen suuntaan ja odotti. Mutta emme koskaan saa tietää – kun hänet pelastettiin lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kukaan ei ymmärtänyt hänen kieltään.”

Haluatko tietää lisää Juana Mariasta ja hänen ajastaan San Nicolasin saarella? ”The Lone Woman of San Nicolas Island” esitetään 10. lokakuuta Santa Barbaran merimuseossa. Lisätietoja on osoitteessa www.sbmm.org.