”Pakene siveettömyyttä. Jokainen muu synti, jonka ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella, mutta moraaliton ihminen tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan.” (1. Kor. 6:18 NASB)

Miksi seksuaalinen synti on erotettu ainutlaatuisella tavalla ruumiille vahingolliseksi tavalla, jota muut ruumiilliset teot eivät ole? Päihteiden väärinkäyttö, ahmiminen, viiltely – nämä kaikki ovat ruumiille haitallisia tekoja, mutta ne eivät Paavalin mukaan tee sitä, mitä seksuaalinen väärinkäytös tekee. Tyypillisiä opiskelijoiden vastauksia tämän poikkeuksen selittämiseksi ovat, että seksiin liittyy koko ihminen, tai ehkä siksi, että siihen liittyy joku muu. Samaa voisi sanoa laittomien huumeiden käytöstä, joten täytyy olla jotain muutakin.

Ihmisruumiin teologia osoittaa, että ruumiin tarkoitus on suhde Jumalaan, luomakuntaan ja muihin ihmisiin. Ruumis on siltamme luotuun todellisuuteen (Francis Schaeffer). Ruumiin kautta olemme alttiita kivulle ja uhalle, ja ruumiin kautta kommunikoimme, vastaamme, työskentelemme ja koemme elämää maailmassa.

Seksuaalinen väärinkäytös, jollaista Paavali moittii Korintissa (jossa miehet kävivät temppeliprostituoitujen luona), loukkaa ja vahingoittaa jotenkin ruumista tavalla, jota muut teot eivät tee. Poikkeus näyttää johtuvan ruumiin tarkoituksesta ihmissuhteisiin. Seksuaalinen väärinkäytös vie ruumiin ja liittää sen toiseen ihmiseen lyhytaikaiseen tai muuten laittomaan suhteeseen avioliiton sitoumuksen ulkopuolella. Ruumiin tarkoitus seksuaalisuudessa on helpottaa miehen ja naisen elämää ”yhtenä lihana”. Seksuaalinen väärinkäytös kieltää tämän tarkoituksen ja katkaisee ruumiin yhteyden toiseen. Seksuaalinen väärinkäytös lannistaa, turhauttaa ja hämmentää ruumista täyttämästä Jumalan antamaa tarkoitustaan fyysisessä sitoutumisessa.

Ruumiin kautta tapahtuva fyysinen sitoutuminen on keino, joka palvelee avioliiton tavoitetta ”yhden lihan” suhteena. Seksuaalinen väärinkäytös erottaa välineen päämäärästä. Tämä devalvoi ruumiin tarkoituksen niin, että sillä on vain vähän arvoa henkilön elämässä (halujen tyydyttämiseksi) eikä mitään muuta. Tämän vuoksi seksuaalinen moraalittomuus on mielestäni synti omaa ruumista vastaan niin kuin mikään muu synti.

Keinojen erottaminen päämäärästä tai tarkoituksesta seksuaalisessa väärinkäytöksessä muistuttaa bulimia nervosaa, jossa sairastunut henkilö erottaa ruoan nauttimisen keinot päämäärästä eli ruumiin ravitsemuksesta. Seksuaalisessa väärinkäytöksessä ei palvella avioliittoa eikä tueta sitoutumista kestävään ”yhden lihan” suhteeseen.

Keinojen ja päämäärien erottaminen toisistaan on myös syy siihen, miksi pornografia, itsetyydytys ja seksuaalinen fantasia (himo) ovat haitallisia. Henkilö, joka heittäytyy näihin käytäntöihin, on erottanut ruumiin tarkoituksen ihmissuhteen välineenä päämäärästä, joka on tuon avioliiton ihmissuhdesitoumuksen palveleminen. Nämä seksuaalisen väärinkäytöksen muodot muistuttavat bulimiaan usein liittyvää ruoan ahmimista. Aivan kuten nämä ruumiilliseen sitoutumiseen liittyvät käytännöt tekevät siitä, että kyse ei ole enää sitoutuneesta ”yhden lihan” aviosuhteesta, niin myös bulimia tekee siitä, että ruuan syömisessä ahmimisessa ei olekaan kyse ravinnosta vaan ruokahalun kontrolloimisesta ja orjuuttamisesta.

Tämä ei tarkoita, että seksuaalinen synti olisi pahin kaikista synneistä, vaan ainoastaan sitä, että se on synti, joka vahingoittaa kehoa erityisesti. Seksuaalisen synnin nimeäminen synneistä synkimmäksi, ehkä tämän raamatunkohdan vuoksi, näyttää vaikuttaneen osaltaan siihen, että seksuaalisesta väärinkäytöksestä ja asianmukaisesta seksuaalisesta käyttäytymisestä, joka ilmenee avioliitossa, ei ole ollut hyötyä.

Huomautuksia

Gregg R. Allison, ”Toward a Theology of Human Embodiment”, Southern Baptist Journal of Theology 13.2 (2009): 4-17.

.