Rutto:

Rutto yhdistetään usein keskiaikaan, mutta pahamaineinen tauti aiheutti tuhoa ennen ja jälkeen tuon ajan, ja se tarttuu ihmisiin tänäkin päivänä. Hoitamattomana paiseruttoon voi Maailman terveysjärjestön mukaan kuolla 50-60 prosenttia ihmisistä. Antibiootit, jotka kehitettiin 1940-luvulla, ovat nykyään tehokkaita ruton hoidossa.

Ruttoa esiintyy kaikilla mantereilla, mutta tällä hetkellä ruttoa esiintyy eniten Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Madagaskarissa. PLOS Medicine -julkaisussa julkaistun katsauksen mukaan yli 90 prosenttia nykyisistä raportoiduista tapauksista esiintyy siellä. Yhdysvalloissa on raportoitu yli 1 000 ruttotapausta sadan viime vuoden aikana.

Ruttoa esiintyy todennäköisemmin maaseudulla, jossa ihmiset altistuvat luonnonvaraisille jyrsijöille. Se on yleisempää maaseudulla Länsi-Yhdysvalloissa kuin idässä, joskin se on edelleen harvinaista.

Mikä on rutto?

Rutto on tautienvalvontakeskuksen (Centers for Disease Control, CDC) mukaan äärimmäisen virulentin bakteerin, Yersinia pestis -bakteerin, aiheuttama infektio. Tutkija Alexandre Yersin löysi Yersinia pestiksen vuonna 1894. Bakteeria esiintyy yleensä jyrsijöissä ja niiden kirpuissa. Kaupunkirotat ovat kautta historian olleet ihmisille vaarallisimpia ruttokantajia. Tartunnan saaneet rotankirput voivat tartuttaa Yersinia pestis -bakteerin ihmisiin puremiensa välityksellä. Luonnonvaraiset eläimet voivat saada ruttotartunnan syömällä tartunnan saaneita eläimiä. Tämä voi joskus johtaa eläinten väliseen epidemiaan, jota kutsutaan epitsootiaksi. CDC:n mukaan ruttotapausten määrä ihmisissä nousee yleensä epitsoottisten tautien jälkeen.

National Geographicin mukaan Yersinia pestis -bakteerin virulenssi johtuu sen kyvystä lamauttaa isännän immuunijärjestelmä. Yersinia pestisin ruiskuttaa toksiineja puolustussoluihin, mikä johtaa immuunijärjestelmän hajoamiseen. Tämän jälkeen bakteerit lisääntyvät nopeasti tartuttaen elimistön.

Ruttotyypit

Ruttoa on kolmea eri tyyppiä, ja kaikki alkavat samoista perusoireista. WHO:n mukaan ruttoon sairastuneet saavat yleensä flunssan kaltaisia oireita kolmesta seitsemään päivään sen jälkeen, kun heitä on purtu tai he ovat muuten saaneet tartunnan. Näihin oireisiin kuuluvat kuume, vilunväristykset, ruumiinsäryt, oksentelu, pahoinvointi ja heikkous.

Bubonirutto on WHO:n mukaan yleisin ruttotyyppi. Sen aiheuttaa tartunnan saaneen kirpun, usein rotankirpun, purema. Flunssan kaltaisten oireiden lisäksi potilaiden imusolmukkeet muuttuvat herkiksi ja turvonneiksi. Imusolmukkeista voi tulla näkyvästi tulehtuneita ja melko suuria. Tulehtuneita imusolmukkeita kutsutaan ”buboiksi”, mistä rutto on saanut nimensä. Kun paiserutto etenee, buboista voi tulla märkiviä avoimia haavoja.

Kun Yersinia pestis -bakteeri pääsee elimistöön, se kulkeutuu lähimpään imusolmukkeeseen, sammuttaa puolustuksen ja lisääntyy. Tämä on ensimmäinen imusolmuke, josta tulee bubo. Jos potilaita ei hoideta nopeasti, paiserutto voi levitä muihin imusolmukkeisiin. Paiserutto leviää harvoin ihmisestä toiseen.

Septinen rutto on veren rutto. Se voi tulla kirpun puremasta tai suorasta kosketuksesta tartunnan saaneen eläimen kanssa, jos tartunta-aineita pääsee ihon halkeamien kautta. Se voi CDC:n mukaan kehittyä myös hoitamattomasta pitkälle edenneestä paiserutosta. Yersinia pestis kulkeutuu verenkiertoon ja lisääntyy siellä.

Grippeoireiden lisäksi septiseen ruttoon sairastuneilla potilailla esiintyy äärimmäistä heikkoutta, sokkia ja vatsakipua. Voi esiintyä sisäistä verenvuotoa, joka usein saa ihon ja muut kudokset mustumaan ja kuolemaan. Tämä nekroosi näkyy useimmiten nenässä, sormissa ja varpaissa.

Kuumeinen rutto on CDC:n mukaan tappavin ruttomuoto ja ainoa, joka voi levitä ihmisestä toiseen. Keuhkorutto tarttuu keuhkoihin ja voi tarttua yskän kautta. Toisinaan ihmiset saavat sen lemmikkikissojensa yskästä, sillä kissat ovat alttiita ruttolle. Keuhkorutto voi kehittyä myös pitkälle edenneestä, hoitamattomasta paiserutosta, joka leviää keuhkoihin.

Kkeuhkorutto aiheuttaa potilaille vakavan keuhkokuumeen. Oireita ovat kuume, vilunväristykset, heikkous, nopeasti kehittyvä yskä, hengenahdistus, rintakipu ja vetinen tai verinen lima. Se voi aiheuttaa hengitysvajauksen tai sokin.

Terveysjärjestön WHO:n mukaan keuhkorutto on onneksi harvinaisin ruttomuoto.

Diagnoosi ja hoito

Jos terveydenhuollon työntekijä epäilee ruttoa, hän ottaa CDC:n mukaan näytteen potilaan verestä, ysköksestä tai imusolmukeimeytymästä ja lähettää ne laboratoriokokeisiin. Alustavat tulokset voivat olla valmiina alle kahdessa tunnissa. Varmistus voi kestää 24-48 tuntia.

Ruttoa hoidetaan helposti saatavilla antibiooteilla. Usein antibiootteja annetaan heti näytteiden ottamisen jälkeen, sillä mitä nopeammin potilas aloittaa hoidon, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on parantua täysin. Jos potilaalla on keuhkorutto, hänen kanssaan läheisessä kosketuksessa olevat ihmiset voidaan CDC:n mukaan arvioida, asettaa tarkkailuun ja antaa ennaltaehkäiseviä antibiootteja.

Vaihtelevia ruttorokotteita on kehitetty, mutta niiden teho ei ole ollut yksiselitteinen, eivätkä ne CDC:n mukaan ole enää saatavilla Yhdysvalloissa.

Ruton historia

Historian aikana on ollut kolme suurta ruttoepidemiaa. Baylor University Medical Center Proceedings -lehdessä julkaistun ruttohistorian mukaan varhaisimmasta ruttotapauksesta kerrottiin todennäköisesti Raamatussa. Samuelin kirjan ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, että noin vuonna 1000 eKr. filistealaisia vaivasi kauhea sairaus, johon liittyi turvonneet imusolmukkeet.

Justinianuksen rutto oli kuitenkin ensimmäinen epidemia, joka on luotettavasti kirjattu, Coloradossa asuvan historioitsijan ja kirjailijan Susan Abernethyn mukaan.

Justinianuksen rutto

Justinianuksen rutto tapahtui noin vuodesta 542 jKr. vuoteen 750. Se alkoi Konstantinopolissa toimineen Bysantin keisarin Justinianus I:n valtakaudella.

”Ruton alkuperää ei tunneta, eikä ole juurikaan tietoa siitä, kuinka usein ja missä tauti puhkesi seuraavina vuosisatoina”, Abernethy sanoo. Vaikka kuolemantapauksista ei ole luotettavia lukuja, väestö väheni merkittävästi. Bysantin valtakunta ja sitä ympäröivät Välimeren alueet saattoivat kokea jopa 40 prosentin väestötappion kuudennen vuosisadan jälkipuoliskolla.

Väestötappio aiheutti työvoimapulaa ja pienensi veropohjaa. Työvoimakustannukset ja inflaatio kasvoivat samalla kun ruoantuotanto väheni, mikä johti lisäkuolemiin nälkään, Abernethy kertoi Live Science -lehdelle.

Justinianuksen rutto vaikutti merkittävästi eurooppalaiseen kulttuuriin, sanoi brittiläinen historioitsija ja kirjailija Robert Wilde. Ruton puhkeamisen aikaan Rooman valtakunnan itäinen osa (Bysantti) oli kulttuurisesti ja sotilaallisesti paljon vahvempi kuin läntinen osa, joka oli ollut jo jonkin aikaa ilman keisaria. ”Keisari Justinianus oli valvonut vanhasta läntisestä keisarikunnasta laajojen alueiden takaisinvaltausta. Mutta rutto tuhosi nämä ponnistelut ja heikensi Bysantin kauppaa, taloutta, armeijaa ja yhteiskuntaa niin paljon, että ne pienenivät lopullisesti”, Wilde sanoi. Ilman tätä ruttoa Bysantin kulttuuri ja Rooman valtakunta olisivat saattaneet säilyä paljon pidempään.

Musta surma

Musta surma esiintyi koko Euroopassa 1300-luvulla ja tappoi noin 25 miljoonaa ihmistä. Paiserutto levisi rottien ja kirppujen välityksellä, kun taas keuhkorutto levisi ihmisestä toiseen. Eurooppa menetti Wilden mukaan 33-50 prosenttia väestöstään.

Musta surma sai alkunsa Kiinasta vuonna 1334 ja levisi länteen Lähi- ja Kaukoidän kauppareittejä pitkin, Abernethy sanoi. Vuoden 1340-luvun alkuun mennessä tauti oli iskenyt Kiinaan, Intiaan, Persiaan, Syyriaan ja Egyptiin. Monet eurooppalaiset kuulivat huhuja ”suuresta rutosta”, joka kulki näiden reittien kautta.

”Rutto saapui Eurooppaan meriteitse lokakuussa 1347, kun 12 genovalaista kauppalaivaa telakoitui sisilialaiseen Messinan satamaan pitkän Mustanmeren kautta kulkeneen matkan jälkeen”, Abernethy sanoi. ”Ihmiset kokoontuivat satamaan tervehtimään laivoja ja huomasivat kauhuissaan, että suurin osa aluksella olleista merimiehistä oli joko kuolleita tai vakavasti sairaita. Miehet paloivat kuumeessa, eivät pystyneet pitämään ruokaa sisällään ja hourivat kivuista. Kaikkein oudointa oli, että heitä peittivät salaperäiset mustat paiseet, joista tihkui verta ja mätää. Sairaus tuli sen seurauksena tunnetuksi nimellä musta surma.”

Euroopan johtajilla ei ollut tietoa siitä, miten tautipesäkkeitä voitaisiin hillitä. Sisilian viranomaiset määräsivät nopeasti laivat pois satamasta, mutta se oli liian myöhäistä. Tauti levisi nopeasti.

Musta surma muutti Euroopan taloutta ja varallisuuden jakautumista. Väestön väheneminen johti suurempiin perintöihin, jolloin varallisuus keskittyi. Samalla palkat nousivat suuremman kysynnän vuoksi. Rikkaat maanomistajat kääntyivät teknologian puoleen säästääkseen rahaa. Wilden mukaan suurempi varallisuuden keskittyminen oli ”massiivinen syy uskonpuhdistukseen, jolloin raha, valta ja taide menivät suoraan ristiin”.

Wilde lisäsi: ”Musta surma käynnisti monin tavoin keskiaikaisen yhteiskunnan kehittymisen moderniksi, mutta mielestäni on tärkeää korostaa sitä massiivista psykologista vaikutusta, joka näillä menetyksillä oli eloonjääneisiin, kuten suuri osa pohjoisen taiteesta todistaa.”

Nykyaikainen rutto eli kolmas pandemia

Nykyaikainen rutto alkoi Kiinan Yunnanin maakunnassa vuonna 1855, sanoi Abernethy, ja se ”tappoi yli 12 miljoonaa ihmistä pelkästään Intiassa ja Kiinassa.”

Kolmannen pandemian aikana esiintyi kahta ruttokantaa. Paiseruttokanta levisi rahdin, ihmisten ja rottien kuljettamisen kautta valtamerten yli. Virulentimpi keuhkoruttokanta rajoittui suurelta osin Mantšuriaan ja Mangoliaan, Abernethy sanoi.

A Abernethyn mukaan modernin ruton merkittävä piirre on se, miten paljon tutkimusta siitä tehtiin. ”Aasiassa taudinpurkauksen aikana työskennelleet tutkijat tunnistivat ruttokantajia ja ruttobasillin. Hong Kongissa vuonna 1894 työskennellyt Alexandre Yersin tunnisti Yersinia pestis -bakteerin … Vuonna 1898 ranskalainen tutkija Paul-Louis Simond vahvisti kirppujen roolin taudin levittäjänä. Tämä rutto on myös paremmin dokumentoitu kuin aiemmat pandemiat.”

Kemiallinen sodankäynti

Ruttoa on käytetty sota-aseena kautta historian, ja kansalliset turvallisuusviranomaiset ovat edelleen huolissaan sen käytöstä biologisena aseena. Emerging Infectious Diseases -lehdessä julkaistun historiikin mukaan on ensikäden kertomuksia siitä, kuinka mongoliarmeijat katapultoivat paiseruttoa kantavia ruumiita Krimillä sijaitsevan Caffan kaupungin muurien yli 1300-luvulla. Jotkut tutkijat uskovat, että tämä taktiikka vaikutti osaltaan mustaan surmaan.

Japanin armeija kokeili ruttoa ja sen kerrotaan pudottaneen ruttotartunnan saaneita kirppuja Kiinan ja Mantšurian alueille toisen maailmansodan aikana, Baylor University Medical Proceedingsin mukaan. Kylmän sodan aikana monet maat, kuten Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, tutkivat ruttoa biologisena aseena, mutta kumpikaan ei käyttänyt sitä. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kansalliset turvallisuusviranomaiset alkoivat jälleen huolestua bioterrorismin, myös ruttouhasta.

Johns Hopkinsin yliopiston mukaan aseistettu ruttoepidemia näyttäisi erilaiselta kuin luonnossa esiintyvä pandemia. Bakteerit vapautettaisiin todennäköisesti aerosolina, ja ensimmäinen merkki hyökkäyksestä olisi äkillinen taudinpurkaus. Tapauksia ilmaantuisi yhden tai kahden päivän kuluttua hyökkäyksestä, ja ihmiset kuolisivat nopeasti. WHO:n vuonna 1970 tekemä analyysi pahimmasta mahdollisesta skenaariosta osoitti, että 5 miljoonan asukkaan kaupungin ylle vapautunut aerosoli aiheuttaisi 150 000 keuhkoruttotapausta ja 36 000 kuolemantapausta.