Rupella-virus

PATHOGEN SAFETY DATA SHEET – INFECTIOUS AINEET

JAKSO I – INFECTIOUS AGENT

NIMI: Rubella virus

SYNONYMI TAI RISTIVIITE: Saksalainen tuhkarokko(1-5), kolmipäiväinen tuhkarokko(4), synnynnäinen vihurirokko-oireyhtymä (CRS)(1-5).

OMINAISUUDET: Perhe Togaviridae, suku Rubivirus. Kukin virioni on 55-89 nm ja sisältää yhden positiivisjuosteisen RNA-molekyylin. Geenimateriaali on ympäröity isometriseen nukleokapsidiin. Kapsidi koostuu yhden virusspesifisen proteiinin useista kopioista, joita ympäröi kaksi virusspesifistä glykoproteiinia sisältävä lipidikaksoiskerros.

JAKSO II – VAARAN TUNNISTAMINEN

PATHOGENISUUS/ MYRKYLLISYYS: Rupla: Lievä infektio, jolle on ominaista kasvoista alkava ja vähitellen jalkoihin leviävä ihottuma, kuume, lymfadenopatia ja muut flunssan kaltaiset oireet, kuten yskä, kurkkukipu ja aivastelu(2,3). Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla voi esiintyä niveltulehdusta ja purppuramaista ihottumaa(2). Harvinaisia komplikaatioita ovat enkefaliitti, trombosytopenia, johon liittyy hemorragisia oireita, neuriitti, sidekalvotulehdus ja okkiitti(3). Henkilöt ovat infektiivisiä jopa 7 päivää ennen ihottuman puhkeamista ja jopa 7 päivää sen häviämisen jälkeen(2).

Synnynnäinen vihurirokkosyndrooma: Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana vihurirokkoon sairastuneilla naisilla on suurentunut riski tartunnan siirtymisestä kehittyvään sikiöön(3). Kun tartunta on saatu ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, vaikutukset lapseen ovat voimakkaimmat. Silmä-, sydän- ja verisuoni- ja keskushermostoviat ovat yleisiä, samoin kuin kuurous ja kohdunsisäinen kasvun hidastuminen. Jos vihurirokkoon sairastutaan raskauden myöhemmässä vaiheessa, oireiden riski ja vakavuus vähenevät. Toisen raskauskolmanneksen tartuntoihin liittyy kuuroutta, retinopatiaa, mikrokefaliaa ja kehitysvammaisuutta, kun taas kolmannen raskauskolmanneksen tartuntoihin liittyy kohdunsisäistä kasvun hidastumista.

EPIDEMIOLOGIA: Maailmanlaajuisesti(1,3). Epidemioita esiintyy noin 6-9 vuoden välein, mutta rokotusohjelmat ovat vähentäneet tapausten määrää huomattavasti kehittyneissä maissa(1,3). Tartunnat ovat suurimmillaan lopputalvella ja keväällä(3).

VILJELYALUE: Ihmiset(1,5).

TOIMINTA-ANNOS: Infektioon riittää 30 virusyksikköä ihon alle, >10 virusyksikköä nielusumutteena ja 60 yksikköä nenätippoina(6).

SIIRTYMISTAPA: Virus tarttuu tartunnan saaneiden henkilöiden hengitysteistä peräisin olevien aerosolien välityksellä(7). Tartunta voi tapahtua myös nenän ja hengitysteiden eritteiden välityksellä, jotka kulkeutuvat käsissä, jotka joutuvat kosketuksiin nenän limakalvon kanssa.

INKUBAATIOAIKA: Inkubaatioaika on 14-17 päivää, vaihteluväli 14-21 päivää(8). Ihottuma on ensimmäinen oire. Ihottuma ilmaantuu 2 viikon kuluttua tartunnasta(1,3).

TARTUNTAVUUS: Tartunnan kantaja on tartuntakykyinen 7 päivää ennen ihottuman ilmaantumista ja 5-7 päivää ihottuman ilmaantumisen jälkeen(2,3). Tartunta edellyttää läheistä kontaktia ihmiseltä ihmiselle(7).

JAKSO III – DISSEMINAATIO

RESERVOOSI: Ihmiset(3,5)

ZOONOSI:

VEKTORIT:

JAKSO IV – STABIILISUUS JA ELÄINLÄÄKKEEN VAIKUTTAVUUS

LÄÄKKEIDEN SOVELTUVUUS: Herkkyyttä viruslääkkeille ei ole raportoitu(1).

HERKKYYS DESINFIOINTIAINEILLE: Eetterille, kloroformille, natriumdodekyylisulfaatille (SDS), saponiinille, formaldehydille, etyleenioksidille ja beetapropiolaktonille(1). Myös 1-prosenttinen natriumhypokloriitti ja 70-prosenttinen etanoli ovat tehokkaita desinfiointiaineita(7).

FYSIKAALINEN INAKTIVOINTI: Lämpötilat, jotka ylittävät 56 °C:n lämpötilan 2-20 minuutin ajan, 37 °C:n lämpötilan 48 tunnin ajan tai -20 °C:n lämpötilan, inaktivoivat vihurirokkoviruksen(1). Virukset ovat myös alttiita UV-valolle. Virukset eivät ole stabiileja pH:n ollessa alle 6,8 tai yli 8,0(1).

YMPÄRISTÖN ULKOPUOLINEN ELINKAARI: Rupella-viruksen puoliintumisaika 37 °C:ssa isännän ulkopuolella on 1 tunti(9). Keskimääräinen elossaoloaika on 0,9 päivää.

JAKSO V – ENSIAPUTOIMENPITEET / LÄÄKINTÄ

SURVEILLISUUS: Tarkkaile oireita. Varmistetaan diagnoosi serologisella testauksella(1). Entsyymisidonnaiset immunosorbenttimääritykset (ELISA), hemagglutinaation estotesti (HI) ja immunofluoresenssivasta-ainemääritys (IFA) ovat yleisesti käytettyjä menetelmiä. Serologista testausta voidaan käyttää myös lapsen synnynnäisen vihurirokko-oireyhtymän vahvistamiseen, josta voi olla enemmän haittaa kuin itse vihurirokkoviruksesta.

Huomautus: Kaikkia diagnostisia menetelmiä ei välttämättä ole saatavilla kaikissa maissa.

ENSIAPU/HOITO: Vihurirokon hoito on tukihoitoa(1). Onnistuneesta hoidosta viruslääkkeillä ei ole raportoitu.

ROKOTUS: Rokotetta on saatavilla; rokote yhdistetään tuhkarokko- ja sikotautirokotteisiin ja tunnetaan nimellä tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote (MMR-rokote)(2,5). Rokotusta suositellaan naisille 1 kuukausi ennen hedelmöittymistä, jos heitä ei ole aiemmin rokotettu(3). Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että rokotteen sikiölle aiheuttama riski raskauden ensimmäisen kuukauden aikana on vähäinen.

ROKOTUS: Hedelmällisessä iässä olevien naisten rokottaminen vähentää CRS:n riskiä(1,3). Immuuniglobuliini, jota annetaan pian vihurirokkoaltistuksen jälkeen, voi muuttaa tai vaimentaa oireita, mutta se ei varmasti estä infektiota, mukaan lukien synnynnäinen infektio, eikä sitä siksi suositella rutiinikäyttöön(10).

JAKSO VI – LABORATORIOVAARAT

LABORATORIOSSA SAADUT INFEKTIOT: Vuodesta 1985 lähtien on raportoitu kahdesta laboratoriotyöntekijöillä esiintyneestä vihurirokkotapauksesta, ja näiden tartuntojen lähde on saattanut olla peräisin yhteisöstä(11). Terveydenhuollon työntekijöiden tiedetään kantavan virusta ja toimivan tartuntalähteenä laajemmalle yhteisölle(12).

LÄHTEET/SPECIMENS: Veri, ulosteet, virtsa ja nenänielun eritteet sisältävät viruksen aiheuttajaa infektion aikana(2).

ESIMMÄISET VAARAT: Aerosolien hengittäminen infektiivisiä näytteitä tai viljelmiä käsiteltäessä on ensisijainen rupla-virukseen liittyvä vaara(6,13). Tarttuvien näytteiden roiskuminen silmään aiheuttaa myös infektioriskin.

ERITYISVAARAT: Naiset, jotka ovat tai saattavat tulla raskaaksi, eivät saa työskennellä vihurirokkoviruksen parissa, sillä vihurirokkovirus on todistetusti teratogeeninen(14).

JAKSO VII – ALTISTUMISEN EHKÄISEMINEN / HENKILÖNSUOJAIMET

RISKIRYHMÄLUOKITUS: Riskiryhmä 2(15).

SULKEMISVAATIMUKSET: Suojatason 2 tilat, laitteet ja toimintakäytännöt tartunnan saaneisiin tai mahdollisesti tartunnan saaneisiin materiaaleihin, eläimiin tai viljelmiin liittyvää työtä varten.

VAATIMUKSET: Laboratoriotakki. Käsineet, kun suora ihokosketus tartunnan saaneisiin materiaaleihin tai eläimiin on väistämätön. Silmiensuojaimia on käytettävä, jos tiedetään tai on mahdollista altistua roiskeille(13).

MUUT VAROTOIMET: Kaikki toimenpiteet, jotka voivat tuottaa aerosoleja tai joihin liittyy suuria pitoisuuksia tai suuria määriä, on suoritettava biologisessa turvakaapissa (BSC). Neulojen, ruiskujen ja muiden terävien esineiden käyttöä on rajoitettava tiukasti. Lisävarotoimia olisi harkittava, jos työhön liittyy eläimiä tai laajamittaista toimintaa(13).

LUKU VIII – KÄSITTELY JA VARASTOINTI

VUODOT: Anna kaikkien aerosolien laskeutua ja suojavaatteet yllään, peitä vuoto varovasti paperipyyhkeellä ja levitä asianmukaista desinfiointiainetta aloittaen vuotoalueen reunoista sisäänpäin. Odota asianmukainen vaikutusaika ennen puhdistamista(13).

HÄVITTÄMINEN: Ennen tartuntavaarallisen jätteen hävittämistä on suoritettava dekontaminaatio höyrysterilointia, kemiallista desinfiointia tai polttoa käyttäen(13).

VARASTOINTI: Kaikki tartuntavaaralliset materiaalit on säilytettävä suljetuissa astioissa, joissa on asianmukaiset merkinnät(13).

JAKSO IX – LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVAT JA MUUT TIEDOT

LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVAT TIEDOT: Taudinaiheuttajien maahantuontia, kuljetusta ja käyttöä Kanadassa sääntelevät useat sääntelyelimet, mukaan lukien Kanadan kansanterveysvirasto (Public Health Agency of Canada), Kanadan terveysvirasto (Health Canada), Kanadan elintarviketurvallisuusvirasto (Canadian Food Inspection Agency), Kanadan ympäristövirasto (Environment Canada) ja Kanadan kansallinen elin (Transport Canada). Käyttäjät ovat vastuussa siitä, että ne noudattavat kaikkia asiaankuuluvia lakeja, asetuksia, ohjeita ja standardeja.

PÄIVITETTY: Syyskuu 2010

PREPARED BY: Pathogen Regulation Directorate, Public Health Agency of Canada.

Vaikka tämän taudinaiheuttajien käyttöturvallisuustiedotteen sisältämät tiedot, mielipiteet ja suositukset on koottu luotettavina pidetyistä lähteistä, emme ota vastuuta niiden tarkkuudesta, riittävyydestä tai luotettavuudesta tai tietojen käytöstä aiheutuvista menetyksistä tai vahingoista. Uusia vaaroja havaitaan usein, eivätkä nämä tiedot välttämättä ole täysin ajan tasalla.