Mitä ja missä roskapaikat ovat?

Roskapaikat ovat laajoja merialueita, joille kerääntyy roskia, kalastusvälineitä ja muuta roskaa, niin sanottua meriroskaa. Ne muodostuvat pyörivistä merivirtauksista, joita kutsutaan ”pyörteiksi”. Niitä voi ajatella suurina pyörteinä, jotka vetävät esineitä sisäänsä. Pyörteet vetävät roskia yhteen paikkaan, usein pyörteen keskelle, muodostaen ”laikkuja”.

Meressä on viisi pyörrettä. Yksi Intian valtameressä, kaksi Atlantin valtameressä ja kaksi Tyynessä valtameressä. Kussakin pyörteessä sijaitsee erikokoisia roska-alueita.

Kuuluisinta näistä roska-alueita kutsutaan usein ”suureksi Tyynenmeren roska-alueeksi”. Se sijaitsee Pohjois-Tyynenmeren pyörteessä (Havaijin ja Kalifornian välillä). ”Laikku” on harhaanjohtava lempinimi, joka saa monet uskomaan, että kyseessä ovat roskasaaret. Sen sijaan roskat ovat levinneet veden pinnalle ja pinnalta aina merenpohjaan asti. Roskien koko vaihtelee suurista hylätyistä kalastusverkoista pieniin mikromuoveihin, jotka ovat alle 5 millimetrin kokoisia muovinpalasia. Tämän vuoksi on mahdollista purjehtia joidenkin Suuren Tyynenmeren roskasaaliin alueiden läpi ja nähdä hyvin vähän tai ei lainkaan roskia.

Suuri Tyynenmeren roskasaalis.

Suuri Tyynenmeren roskasaalis sijaitsee Tyynellämerellä Havaijin ja Kalifornian välillä. Se on tunnetuin laikku. Vaikka joillakin laikun alueilla on enemmän roskia kuin toisilla, suuri osa roskista on mikromuovia (laskennallisesti). Koska mikromuovit ovat pienempiä kuin lyijykynän pyyhekumi, ne eivät näy heti paljaalla silmällä. Ne muistuttavat enemmänkin keitossa pyöriviä pippurihiutaleita kuin jotain, jonka voi kuoria pinnalta. Voit törmätä suurempiin esineisiin, kuten muovipulloihin ja verkkoihin, mutta on mahdollista, että purjehdit joidenkin roska-alueiden läpi näkemättä lainkaan roskia. Roska-alueet ovat valtavia! Tarkkaa kokoa on vaikea määrittää, sillä roskat liikkuvat jatkuvasti merivirtojen ja tuulten mukana.

Roskalaikkujen vaikutus ympäristöön.

Roskalaikut, erityisesti Tyynenmeren suuri roskalaikku, ovat kaukana keskellä valtamerta, jossa ihmiset tuskin koskaan käyvät. Koska ne ovat niin syrjässä, niitä voi olla vaikea tutkia. Tutkijat pääsevät harvoin näkemään omakohtaisesti roska-alueiden vaikutuksia eläimiin. Toistaiseksi tiedämme, että roskaantumislaikkuissa esiintyvä meren roska voi vaikuttaa luonnonvaraisiin eläimiin monin tavoin:

  • Puuttuminen ja haamukalastus: Merieläimet voivat jäädä kiinni ja loukkaantua tai mahdollisesti kuolla tietyntyyppisiin roskiin. Erityisen vaarallisia ovat kadonneet kalaverkot. Niitä kutsutaankin usein ”haamuverkoiksi”, koska ne jatkavat kalastusta, vaikka ne eivät enää olekaan kalastajan valvonnassa. Aaveverkot voivat jäädä loukkuun tai kietoutua eläinten ympärille ja sotkea ne. Myös silmukoilla varustetut muovijätteet voivat jäädä koukkuun villieläimiin – ajatelkaapa pakkaushihnoja, sixpack-renkaita, muovipussien kahvoja jne.

  • Nieleminen: Eläimet voivat erehdyksessä syödä muovia ja muita roskia. Tiedämme, että tämä voi olla haitallista kalojen, merilintujen ja muiden merieläinten terveydelle. Nämä esineet voivat viedä tilaa niiden vatsassa, jolloin eläimet tuntevat itsensä kylläisiksi ja estävät niitä syömästä oikeaa ruokaa.

  • Ei-kotoperäiset lajit: Meriroskat voivat kuljettaa lajeja paikasta toiseen. Levät, simpukat, ravut tai muut lajit voivat kiinnittyä roskiin ja kulkeutua meren halki. Jos laji on vieraslaji, joka voi asettua ja vakiintua uuteen ympäristöön, se voi kilpailla alkuperäislajien kanssa tai syrjäyttää ne, mikä häiritsee ekosysteemiä.

Roskalaikut ja ihmisten terveys.

Emme tiedä, vaikuttavatko roskalaikut ihmisten terveyteen tai miten ne vaikuttavat. Yleisesti ottaen tiedämme, että ihmiset voivat altistua mikromuoveille useista lähteistä, kuten merenelävistä, merisuolasta, vesijohtovedestä, oluesta ja jopa hunajasta. Emme kuitenkaan tiedä, miten tai vaikuttaako tämä ihmisiin. Muoviset mikrokuidut voivat kulkeutua myös ilmassa ja niitä voi löytyä kotitalouspölystä (esim. huonekaluista, matoista, vaatteista jne.), joten altistuminen merenelävistä ja muista merilähteistä voi olla siihen verrattuna vähäistä. Tutkimusyhteisö tutkii aktiivisesti tätä kysymystä.

Meressä olevilla roskilla voi olla muitakin vaikutuksia. Se voi esimerkiksi myös vahingoittaa aluksia ja olla vaaraksi navigoinnille. Meriroskaa voi olla vaikea havaita meressä, jos se kelluu vedenpinnan alapuolella. Vedessä liikkuva vene voi törmätä roskiin, mikä voi aiheuttaa kalliita alusvahinkoja. Verkot voivat sotkeutua potkureihin ja tukkia imuaukot.

Mitä tapahtuu, jos mikään ei muutu?

Vastaus on, että emme tiedä. Näiden roskalaikkujen sijainnit ja koot eivät todennäköisesti muutu kovinkaan paljon lähiaikoina. Roskien määrä voi kuitenkin jatkaa kasvuaan, koska mereen päätyy vuosittain yhä enemmän roskia. Tämä kasvu todennäköisesti pahentaa nykyisiä vaikutuksia ympäristöön, merenkulkuun, alusturvallisuuteen ja talouteen.

Miten pääsemme eroon roskapaikoista?

Roskapaikoista ei ehkä ole mahdollista päästä kokonaan eroon. Joidenkin materiaalien hajoaminen ympäristössä kestää hyvin kauan, kun taas toiset materiaalit, kuten muovit, eivät ehkä koskaan kokonaan häviä. Suuret roskat, kuten kalaverkot, voidaan poistaa ihmisten toimesta, mutta roskapaikkojen roskat koostuvat myös suurimmaksi osaksi (laskennallisesti) alle 5 mm:n kokoisista muovikappaleista. Roskat sekoittuvat myös jatkuvasti tuulen ja aaltojen vaikutuksesta ja leviävät pinnalta aina merenpohjaan asti. Koska mikromuovit ovat niin pienikokoisia, sekoittuvat jatkuvasti ja leviävät, niiden poistaminen olisi hyvin vaikeaa. Kustannustehokkaan teknisen ratkaisun löytäminen, jolla voidaan vastata näihin haasteisiin, on erittäin vaikea tehtävä. Valitettavasti olemme tekemisissä tämän ongelman kanssa lähitulevaisuudessa.

Täällä NOAA:n meriroskaohjelmassa keskitymme meriroskien ehkäisemiseen ja poistamiseen rannikoilta ja rannikkoalueilta, joista roskat on helpompi poimia. Ennaltaehkäisy on avainasemassa, jotta meriroskaongelma voidaan ratkaista pitkällä aikavälillä. Jos ajattelet ylivuotavaa lavuaaria, ensimmäinen askel ennen veden puhdistamista on hanan sulkeminen. Juuri näin ennaltaehkäisy toimii. Toimimalla meriroskan ennaltaehkäisemiseksi voimme estää ongelmaa kasvamasta.

Meriroskan ennaltaehkäisemiseksi meidän on ymmärrettävä, mistä se on peräisin. Konkreettisia lähteitä on vaikea tunnistaa, mutta tiedämme, että meriroskat voivat päästä vesistöihimme ja valtameriin monin eri tavoin. Tehoton tai epäasianmukainen jätehuolto, kaatopaikalle heittäminen tai roskaaminen ja sadevesien valuminen johtavat kaikki meriroskiin. Jos haluamme ”sulkea hanan”, kaikkien, myös viranomaisten, yritysten ja kaltaistesi ihmisten, on tehtävä merkittäviä muutoksia. Me olemme ongelma, joten meidän on oltava myös ratkaisu.