Roger Waters | US + THEM (CD/DVD) | (Sony Music Entertainment)
4 1/2 tähteä 5:stä

Pink Floyd -faneilla on ollut viime kuukausina paljon kaivettavaa. Tämä on erityisen huomionarvoista, koska bändi hajosi virallisesti lähes neljännesvuosisata sitten, vaikka jotkut pitäisivät Floydin epävirallista loppua noin vuosikymmen aikaisemmin, kun Roger Waters lähti. Vaikka kitaristi/laulaja/lauluntekijä David Gilmour on ollut suhteellisen näkyvästi esillä sooloartistina, hänen viimeisimmästä julkaisustaan on kulunut kolme vuotta.

Tällöin Waters ja mielenkiintoisesti rumpali Nick Mason (alkuperäisen kvartetin tuottamattomin jäsen) jäivät pitämään bändin musiikkia hengissä. Molemmat ovat tehneet juuri niin: Masonin Saucerful of Secrets -yhtye on levyttänyt Floydin varhaisinta materiaalia vaikuttavalla viimeisimmällä livelevyllään, ja Waters on kiertänyt The Wallin takana laajoja ja laajoja kiertueita.

Viimeisin jälkimmäisen uusin dokumentoi hänen tulisen Floyd-painotteisen Euroopan soolokiertueensa vuosina 2017-’18, erityisesti tuon vaelluksen Amsterdamin päivämäärällä äänitettyä musiikkia. Tämän julkaisun 22 valinnasta (DVD:llä on kolme lisää) kaikki paitsi neljä on napattu myöhemmästä, eli: kaupallisesti suosituimmasta Floyd-katalogista, joka ulottuu Dark Side of the Moonista The Wallin kautta. Ulkoilun tarkoituksena oli näennäisesti tukea Watersin tuolloin viimeisintä opusta, vuoden 2017 Is This the Life We Really Wantia, Floyd-aiheista teosta, joka vangitsi yhtyeen melodisen, psykedeelisen avaruusrockin tunnelman. Mutta vain kolmikko valinnoista toistetaan siltä, ja loput jäävät virtuaaliseksi Floyd greatest hits show’ksi.

Ja mikä show se onkin.

Kuka tahansa, joka on nähnyt Watersin The Wall -konsertit tai katsonut dokumentin tuosta vuoden 2015 ekstravaganssista, tietää, miten räjähtäviä ja intensiivisiä hänen esiintymisensä ovat. Huolellinen taustavideotyöskentely, taiteellinen valaistus ja innovatiivinen lavastus tehostavat musiikkia, toisinaan jopa häiritsevästi. Watersin yhdeksänhenkinen taustayhtye (johon kuuluu myös kaksi naislaulajaa, jotka tunnetaan nimellä Lucius ja jotka ovat pukeutuneet identtisiin platinablondeihin peruukkeihin ja asuihin) on enemmän kuin taitava luomaan Floydin monimutkaisimmat studioluomukset uudelleen livenä.

Kuten ne, jotka ovat seuranneet Watersia vuosikymmenien ajan, tietävät, että hän on suurten ideoiden/konseptien muusikko. Se on hyvin vahvasti esillä tässä, kun hän tekee poliittisia huomautuksia hallituksen liiallisesta vallankäytöstä, mukaan lukien presidentti Trumpia nimeltä, äänellä ja kuvalla parjaava osio, joka ei yllättäen johda ”Money” -kappaleeseen. Eräässä kohdassa koko bändi pukeutuu karmeisiin sikanaamareihin (”Dogs”, jota seuraa ”Pigs”) tehdäkseen joitakin ilmeisiä huomautuksia. Esityksessä on vähemmän johdonmukainen alatarina Lähi-idän naisesta, joka jättää tyrannimaisesti hallitsemansa kotimaan, ja se kerrotaan kuvien avulla. DSOTM:n nimikkokappale kokoaa yhteen joitakin näistä filosofioista.

Siinä on paljon omaksuttavaa.

Vähän tästä tulee yhtä voimakkaasti esille tupla-CD:llä. Prosessia hallitsevat Floyd-kappaleet ovat yleensä niin samanlaisia kuin alkuperäiset, että voit yhtä hyvin kuunnella niitä sen sijaan, että kuuntelisit näitä hieman päivitettyjä, mutta enimmäkseen nuotti-nuotti-toistoja.

Mutta DVD/Blu-ray on hämmästyttävä dokumentti. Se vangitsee ne olennaiset luovat elokuvalliset elementit, jotka tekivät keikasta niin mieleenpainuvan, jopa unohtumattoman, useilla teräväpiirtokameroilla ja surround-äänimixillä, joka asettaa sinut bändin ja yleisön keskelle. Editointi vangitsee silmiä avaavat visuaaliset elementit ilman nopeasti leikattua kofeiinipitoista tunnetta, jota liian monet konserttielokuvat edistävät. Mukana on myös kaksi muuta kappaletta, erityisesti ”Comfortably Numb”, vaikka se onkin oudosti extravalikossa eikä sitä ole sisällytetty keikan kulkuun. Kiehtova 15-minuuttinen dokumentti vie sinut harjoituksiin ja kulissien taakse ja paljastaa, miten tuotanto tuotettiin sekä musiikillisesti että visuaalisesti.

Millä tahansa mittarilla mitattuna kyseessä on mahtava toisinto ekstravagantista, usein suupielet avaavasta spektaakkelista, jota kaikki Floydin ihailijat tulevat vaalimaan. Jopa ne, jotka eivät ole, pitävät sitä mukaansatempaavana kokemuksena, joka on ikuistettu jälkipolville ja jota tuskin toistetaan.