Yogabody: Anatomy, Kinesiology, and Asana

Rintarangan selkäranka ja kylkihäkki

MIEHELLÄ EI OLE Sielustaan erilaista kehoa.

-WILLIAM BLAKE

080

RINTARANGAN SELKÄRANKKA on selkärangan ainutlaatuinen osa. Se auttaa luomaan rintakehän takimmaisen armatuuran, toimii kylkiluiden kiinnityspisteenä ja tarjoaa vahvan suojarakenteen sydämelle ja keuhkoille.

Normaalin rintarangan käyrä on takimmaisesti kupera, mikä on vastakohta kaularangalle, ja se on vakaampi kuin kaulan käyrä, mikä sallii pienemmän liikkumavaran. Tämä pätee yleisesti kehossa. Luustossa alaspäin mentäessä liikkuvuus vähenee, mutta vakaus lisääntyy; ylöspäin mentäessä liikkuvuus lisääntyy, mutta vakaus vähenee painoa kantavissa nivelissä.

LUUT

Rintakehä koostuu rintalastasta, kylkiluista ja rintarustosta etu- ja sivusuunnassa sekä rintarangan selkärangasta takasuunnassa (kuva 5.).1).

081

5.1 Rintarangan selkäranka, ANTERIORIN NÄKÖKULMA

Pääosin litteä rintalasta eli rintalasta muodostuu kolmesta luusta. Ylin niistä on manubrium, jonka ylemmässä reunassa on lovi, jota kutsutaan kaulaluun loveksi. Tämä on paikka, jossa leuka lepää Jalandhara Bandhan eli leukalukon aikana pranayama-harjoituksen aikana. Manubriumin sivuilla ja yläosassa on pinnat, joilla rintalasta niveltyy solisluuhun ja ensimmäiseen kylkiluuhun.

082

5.2 Rintarangan selkäranka, JOSSA ON DEMIFAKTAATTIJA JA RIIPPUVUUS; POSTERIORINEN NÄKÖKULMA

Tunnustele tätä aluetta itsellesi hetki. Aseta sormenpäät kurkun tyvelle ja rintalastan yläosaan. Tunnustele varovasti V:n muotoista kaulalaskimon lovea. Siirrä nyt sormesi sivulle ja etsi paikka, jossa manubrium ja solisluu yhtyvät. Tämä on rintalastan nivel.

Rintalastan seuraava osa on runko. Tämä on rintalastan suurin ja pisin osa. Kohdassa, jossa manubrium ja runko yhtyvät, on rintalastan kulma. Toinen kylkiluu liittyy rintalastaan rintalastan kulmassa. Aikuisilla rintalasta on keskeinen verisolujen tuotantopaikka.

Rintalasta päättyy tyypillisesti suoliluun ulokkeeseen, vaikka kaikilla ihmisillä sitä ei olekaan. Nuoruusvuosina se on rustoinen, mutta se on täysin luutunut 25 ikävuoteen mennessä. Rintalastan uloke toimii suoran lihaksen (rectus abominus) kiinnityskohtana. (Lisätietoja tästä lihaksesta on luvussa 11.) Lopuksi rintalasta niveltyy molemmin puolin paitsi solisluun myös seitsemän ensimmäisen kylkiluun ruston kanssa.

Kylkiluut muodostavat toisen tärkeän rintakehän rakenteen. Kylkiluita on kaksikymmentäneljä, ja ne kiinnittyvät taaksepäin rintanikamiin T1-T12 (kuva 5.2). Etupuolella kylkiluut 3-7 niveltyvät suoraan rintalastan runkoon rintaruston avulla. Näitä kutsutaan joskus oikeiksi kylkiluiksi. Nämä kylkiluut kiinnittyvät nikamiin T1-T 7. Muista, että ensimmäinen kylkiluu kulkee solisluun alta, ei yläpuolelta.

Loppuja viittä kylkiluuparia kutsutaan vääriksi kylkiluiksi, koska ne eivät ole suoraan yhteydessä rintalastaan. Sen sijaan rustot kiinnittävät kolme ensimmäistä näistä pareista rustoon, joka kiinnittyy rintalastaan. Kahta viimeistä paria kutsutaan kelluviksi kylkiluiksi, koska ne ovat kiinnittyneet vain rintarangan selkärankaan eivätkä mihinkään toiseen päähän. Näin ollen kylkiluut T8-T12 kiinnittyvät vastaaviin nikamiin ylä- ja alapuolella.

Jokainen yksittäinen kylkiluu koostuu useista osista, mukaan lukien pää. Kylkiluun pää on suurennettu ja siinä on kaksi nivelpintaa, jotka liittyvät kahden viereisen nikaman runkoihin. Toisin sanoen kylkiluun kaareutuessa anteriorisesti se koskettaa kahta nikamaa. Tätä nikaman ja kylkiluun välistä liitosta kutsutaan demifaasiksi, joka on nivelnivel.

Rintarangan selkärangan selkärangan nikamapäät vaihtelevat neljän nikaman ryhmissä (kuva 5.3). Neljä ensimmäistä rintarangan selkärangan nikamaista uloketta osoittavat posteriorisesti melko vaakasuorassa kulmassa. Seuraavat neljä, numerot viidestä kahdeksaan, osoittavat lähes suoraan alaspäin. Tämä selkärangan nikaman ulokkeiden suuntainen muoto luo suurempaa vakautta rintakehän keskiosaan rajoittamalla ojennusliikettä. Tämä rajoitus lisää sydämen suojaa posteriorisesti. Neljä viimeistä rintakehän okahaaraketta osoittavat hieman distaalisempaan suuntaan kuin neljä ensimmäistä, mutta horisontaalisempaan suuntaan kuin keskimmäiset.

Joogaopiskelijat kärsivät joskus selän taivuttajan kylkiluusta. Tämä on rintarangan nikaman kiertymävika, joka aiheutuu selän taivutuksen aikana. Koska keskialueella olevat selkänikamat ovat vähemmän liikkuvia kuin muut rintanikamat, ne eivät välttämättä liu’u ojennuksen (selän taivutuksen) aikana yhtä helposti kuin muut rintanikamat. Joskus, kun oppilas jatkaa voimakkaita ojennusliikkeitä, sen sijaan, että rintarangan keskimmäinen nikama ojentuisi sen alapuolella olevan nikaman päälle, se kiertyy hieman. Tämä aiheuttaa siihen kiinnittyneiden kylkiluiden kiertymisen ja aiheuttaa epämukavuutta. Usein tämä epämukavuus ilmenee, kun oppilas vetää syvään henkeä. Jos näin käy, suosittelen neuvonpitoa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

NIVELET

Ylempien rintanikamien nikamien fasettien kasvot suuntautuvat taaksepäin, lähes pystysuoraan tasoon; alemmat fasetit suuntautuvat näin ollen eteenpäin. Näiden fasettien lähes pystysuora kulma mahdollistaa paljon liikettä, vaikkakin vähemmän kuin kaularangassa. Sivutaivutus on käytännöllisesti katsoen vapaata, jopa 45 astetta, ja sitä rajoittavat vain rintalasta ja kylkiluut. Tämä vapaa sivutaivutus luo Utthita Trikonasanan pääliikkeen.

Rintarangan fasettien kulma mahdollistaa myös 45 asteen kiertoliikkeen. Muista, että kierto voidaan ajatella siten, että selkärangan toisella puolella olevat fasetit liikkuvat eteenpäin ja ylöspäin ja toisella puolella olevat fasetit liikkuvat alaspäin ja taaksepäin. Fleksiota rajoittavat takimmaiset nivelsiteet ja lihakset; kuten edellä todettiin, ekstensiota rajoittavat selkärangan ulokkeet. Suurin liikkuvuus on T8-T9-nivelessä. Kahdentoista rintanikaman ylemmät fasettipinnat ovat samansuuntaiset kuin kaikkien rintanikamien fasettipinnat. Toisin sanoen T12-nikaman ylemmät fasettipinnat osoittavat taaksepäin. Näin ollen T12-nikaman yläosa on suuntautunut rintakehän suuntaan. T12:n alemmat fasettipinnat ovat kuitenkin muiden lannerangan fasettipintojen kaltaisia siten, että ne osoittavat sivusuuntaan.

Mikäli T11 ja T12 muistuttavat eniten lannerangan fasettipintoja, ne mahdollistavat rintarangan selkärangan suurimman taivutuksen ja ojennuksen.

Muistatte varmaan, että rintanikamien rungoissa olevat fasettipinnat liittyvät toisiinsa. Lisäksi selkärangan rungoissa on demifaasipinta, jossa kylkiluut niveltyvät nikamiin. Toinen näistä on lähellä nikaman juurta nikaman ylemmässä osassa ja toinen lähellä nikaman lovea rungon alemmassa osassa. Nämä rintanikamien ja kylkiluiden väliset nivelet ovat synoviaaliniveliä.

083

5.3 RINTARANGAN SELKÄRANKKA, JOSSA ON KOLME SELKÄRANGANPROSESSIN OSUUTTA; SAGITTALINÄKÖKULMA

Viimeiseksi on muistettava, että kaulan ja rintakehän välinen nivelristeys on ainutkertainen nivel. Sitä kutsutaan siirtymäsegmentiksi, koska ensimmäisten rintanikamien ylemmät fasetit muistuttavat enemmän kaularangan fasetteja ja alemmat nikamien fasetit muistuttavat enemmän muita rintanikamien fasetteja. Tässä kohdassa kohdunkaulan lordoosi alkaa muuttua rintakehän kyfoosiksi. Näin ollen se on mahdollinen rasituskohta. On hyvä varmistaa, että tämä alue on suojattu kiinnittämällä huomiota pystyasentoon. Kun oppilaasi ylläpitää Tadasanaa tällä alueella, hän vähentää rasitusta kaikille alueen pehmytkudoksille, kuten nivelsiteille, jänteille, välilevyille ja muulle sidekudokselle, kuten kapselille.

SIDEKUDOS

Rintarangan nivelsiteitä käsitellään yksityiskohtaisesti luvussa 3. Lisäksi rintakehä on kuitenkin ainutlaatuinen, koska siinä on rintarusto, joka yhdistää kylkiluut rintalastaan.

Rintarustot koostuvat hyaliinirustosta, joka käytännössä tekee kylkiluista pidempiä. Seitsemän ensimmäistä kylkiluuta on liitetty rintaruston avulla suoraan rintalastaan. Seuraavat kolme kylkiluuta liittyvät rustolla kylkiluun alareunaan, joka on juuri kylkiluun yläpuolella. Kahdella viimeisellä kylkiluuparilla on rustokärjet, mutta ne kelluvat itsenäisesti.

Toinen tärkeä rakenne tällä alueella on rinta-lannerangan faskia. Kyseessä on laaja faskiakompleksi, joka on helpointa käsittää viimeisten takakylkiluiden ja lonkkaharjun takaosan, poikittaisen vatsalihaksen ja lannerangan nikamien poikkijuovien väliseksi yhteydeksi, vaikka se on yhteydessä laajemminkin koko selkään. Se on keinotekoinen quadratus lumborum -lihaksen kanssa, ja monet oppilaat voivat tuntea sen eteenpäin taivutusta harjoitellessaan selän vyötärön alueella. Oppilaat kuvaavat tämän faskiatupen venyttämisen tunnetta laajaksi, litteäksi ja pinnalliseksi, toisin kuin lihasten venyttämisen tunnetta, jonka sanotaan olevan kapea, syvä ja spesifinen.

HERMOT

Tällä alueella on kaksitoista rintahermoa, jotka lähtevät selkärangasta. Ensimmäistä yhtätoista paria kutsutaan välihermoiksi, ja ne sijaitsevat nimensä mukaisesti kylkiluiden välissä. Viimeistä paria kutsutaan subcostaliksi, ja se sijaitsee viimeisen kylkiluun alapuolella.

Kaikki niistä lähtee iho- ja lihashaaroja. Ne kulkevat selästä eteen, aivan kunkin kylkiluun alapuolella. Kuusi alempaa kulkevat vatsan seinämään ja syöttävät osittain ihoa. Lihaksiin johtavat haarat ohjaavat välikarsinan lihaksia, vatsalihaksia ja erilaisia yläselän lihaksia.

MUSKELIHAKSET

Rintakehän ojentajalihakset eli takimmaiset paravertebralihakset on esitelty 3. luvussa. Rintakehän fleksoreita ja rotaattoreita ovat vatsalihakset, jotka esitellään luvussa 11. Rintakehän ainutlaatuiset lihakset ovat interkostaalilihakset.

Ulkoiset interkostaalilihakset lähtevät kylkiluun alareunasta ja kiinnittyvät alla olevan kylkiluun yläreunaan; ne ovat suorassa kulmassa sisäisiin interkostaalilihaksiin nähden. Sisäiset intercostalihakset lähtevät kylkiluun sisäpinnalla olevasta harjanteesta ja kylkiluurustosta ja kiinnittyvät alaspäin ja taaksepäin alapuolella olevan kylkiluun ylempään reunaan kohtisuoraan kyseiseen kylkiluun nähden.

Tämän lihaksen tehtävänä on vetää kylkiluita yhteen sekä auttaa sisään- ja uloshengityksessä. Ne voivat joko nostaa tai painaa kylkiluita, riippuen siitä, mitä kiinnitetään tai vakautetaan. Jos quadratus lumborum -lihas pitää viimeisen kylkiluun kiinteänä, intercostalihasten supistuminen painaa kylkiluita ja voi auttaa pakotetussa uloshengityksessä. Ne myös säilyttävät rintakehän muodon.

KINESIOLOGIA

Yksi asanaharjoittelussa joskus tapahtuvista valitettavista toimista on luonnollisen kyfoosin liiallinen litistyminen. Oppilaita opetetaan joskus nostamaan rintalastaa tarkoituksenaan avata rintakehä, ja he tekevät sen tuomalla rintakehän selkärangan vartaloon, jolloin käyrä litistyy. Vuosien harjoittelun jälkeen selkäranka menettää osan luonnollisesta kaarevuudestaan.

Jos sinulle käy näin, kokeile tätä. Seiso liukumattoman maton päällä, joka on sijoitettu lähelle oviaukkoa. Pidä sitten kiinni oviaukon reunasta, kädet rinnan korkeudella ja kädet ranteesta ristissä. Kävele nyt hitaasti taaksepäin, pyöristäen rintarintaa ylöspäin ja rohkaisten lapaluita erkanemaan ja siirtymään sivuille. Sinun pitäisi pudottaa pääsi käsivarsien väliin. Venytys tuntuu lapaluiden välissä ja alla. Tämä venytys auttaa löysäämään joitakin lihaksia, jotka ovat välttämättömiä rintakehän normaalin kyfoottisen käyrän ylläpitämiseksi.

Rintakehän selkärangan sivutaivutuksen ja rotaation laki. Sivutaivutuksen ja -rotaation laki rintarangan selkärangassa on, että sivutaivutus ja -rotaatio tapahtuvat vastakkaiselle puolelle, paitsi silloin, kun liikkeet aloitetaan fleksiosta; silloin ne tapahtuvat samalle puolelle. Esimerkiksi kun käännät rintarangan selkärankaa oikealle, sivutaivutus tapahtuu vasemmalle.

Kokeile tätä. Istu tuolissa, jalat lattialla ja selkäranka pitkänä, pyöritä oikealle. Tämä tarkoittaa, että nikamien rungot kiertyvät oikealle. Lain mukaan rintarangan sivu taipuu vasemmalle. Kierron jälkeen aseta vasen kätesi kylkiluiden vasemmalle puolelle ja tunne vasemmanpuoleinen taivutus.

On myös totta, että kun taivutat rintarangan kylkeä oikealle, se kiertyy vasemmalle. Voit tuntea tämän istumalla pystyssä ja taivuttamalla sitten sivutaivutusta oikealle pitäen samalla kättäsi rintakehäsi sivujen keskellä. Huomaa, miten rintakehäsi kiertyy poispäin sivutaivutuksesta.

Oikealle suoritetussa Utthita Trikonasanassa rintakehä ja rintakehä kiertyvät vasemmalle eli kohti kattoa. Siten sivutaivutuksen ja rotaation laki tehostaa sitä luonnollista liikettä, jonka haluamme oppilaan tuntevan asennossa kääntämällä rintakehän ylöspäin.

Lailla on kuitenkin erilainen vaikutus Parivrtta Trikonasanassa. Jos aloitat seisaaltaan ja pyörität ensin ennen kuin taivutat ja kumarrut alaspäin asennossa, kierto ja sivutaivutus tapahtuvat vastakkaiselle puolelle. Tämä tarkoittaa, että pystyt vähemmän pudottamaan ylimmät kylkiluusi valmiissa asennossa.

Muista, että jos pyörähdät oikealle tullessasi asentoon, olet sivutaivutettuna vasemmalle; tämä tarkoittaa, että ylimmät tai oikeat kylkiluusi nousevat asennossa ylös eivätkä laskeudu alas, kuten asentoa opetetaan. Jos kuitenkin käännyt ensin kohti etujalkaa ja taivutat sitten, poikkeus sääntöön pätee. Tämä tarkoittaa sitä, että jos taivutat ensin eteenpäin tai taivutat etujalan yli ja käännyt sitten Parivrtta Trikonasanan kiertoon, et ainoastaan noudata lakia, vaan harjoitat asentoa pudottamalla ylimmät kylkiluut alas.

YMPÄRISTÖN ANATOMIA

Harjoitteluun

084

5.4 TADASANA

Sovellettu harjoitus: Rintalastan neutraali asento

Välineet: 1 luistamaton matto – 1 peitto

Huolehdi: Muista, ettet käännä rintakehän kaarta yrittäessäsi nostaa rintalastaa.

Rintalastan neutraalin asennon saavuttamiseksi seiso Tadasana-asennossa liukumattoman maton päällä (kuva 5.4). Muista, että rintalastasi ei ole pystysuora luu, vaan se istuu kulmassa. Rintalastan distaalinen pää liikkuu poispäin kehosta, kun taas proksimaalinen pää on syvemmällä. Kokeile seistä Tadasanassa rintalastan ollessa eri kulmissa. Kun ristiluu istuu neutraalissa asennossa, alemmat kylkiluusi ovat linjassa anterioristen ylempien suoliluun selkärankojen (Anterior Superior Iliciac Spines, ASIS) kanssa eivätkä ulotu niiden ohi, ja rintakehän selkäranka on neutraalissa kaareutuneessa asennossa.

Opetusta varten

085

5.5 MARICHYASANA III

Sovellettu opetus: Rintarangan selkäranka väännöissä

Varuste: 1 luistamaton matto

Huolehdi: Suojellaksesi alaselkää varmista, että oppilaat kiertävät lantiota koko selkärangan kanssa Marichyasana III:ssa eivätkä pidä sitä paikallaan.

MUISTA, ETTÄ rintarangan selkärangan fasetit mahdollistavat suuren määrän kiertoa. Tämä kierto kuitenkin maksimoituu, kun se aloitetaan selkärangan ollessa neutraaliasennossa. Pyydä oppilasta harjoittelemaan Marichyasana III liukumattomalla matolla (kuva 5.5). Huomaa hänen rintarangan selkärankansa. Useimmilla oppilailla on taipumus taivuttaa rintarangan selkärankaa kierroissa. Ehdota, että hän ajattelisi taivuttavansa rintarangan selkärankaa taaksepäin asennossa, jolloin hän ei ainoastaan palaa neutraalimpaan asentoon, vaan saa myös täydellisemmän liikelaajuuden kierrossa.