Maria ja Don kärsivät kumpikin merkittävistä takaiskuista urallaan, kun heidän toiminnanohjausjärjestelmänsä käyttöönotto meni karmeasti pieleen. Molemmat joutuivat syöksykierteeseen. He olivat surullisia, päättämättömiä ja täynnä ahdistusta siitä, mikä meni pieleen, ja tulevaisuudesta. Marian mieliala oli ohimenevä. Parin viikon kuluttua hän sanoi itselleen: ”En ole yksin vastuussa toteutuksesta, vaan tiimi ja organisaatio käyvät läpi haastavia aikoja. Olen hyvä siinä, mitä teen, ja minulle tarjoutuu tilaisuus korjata asiat tai, jos ei, siirtyä muualle.” Hän päivitti ansioluetteloaan ja yritti samalla löytää ratkaisun ongelmaan. Hän kävi useissa haastatteluissa ja hänelle tarjottiin jopa toista työpaikkaa, mutta hän päätti jäädä, koska hänen johtajansa vakuuttivat uudelleen, että hän tukee hanketta täysin. Don sen sijaan vajosi toivottomuuteen. ”Epäonnistuin, koska en pysty suoriutumaan paineen alla”, hän ajatteli. ”Minusta ei ole tällaiseen työhön. Minua ei enää koskaan pidetä johtajana, enkä saa enää koskaan toista työpaikkaa.” Hänen pelkonsa vahvistuivat, kun hänet lopulta irtisanottiin. Hän ei edes etsinyt uutta työpaikkaa, kun hän näki, että hänen päivänsä laitoksessa olivat luetut. Hän päätyi muuttamaan takaisin vanhempiensa luo.

Maria ja Don ovat äärimmäisiä vastakohtia reaktioissaan epäonnistumiseen. Marian kaltaiset ihmiset toipuvat lyhytaikaisen masennuksen jälkeen. Vuoden sisällä monet tämäntyyppiset ihmiset ovat kasvaneet kokemuksen myötä. Donin kaltaiset ihmiset sen sijaan kulkevat surusta masennukseen ja lamaannuttavaan tulevaisuuden pelkoon. Kuitenkin, kuten me kaikki tiedämme, epäonnistuminen on väistämätön osa työelämää. Donin kaltaiset ihmiset kokevat lähes varmasti, että heidän uransa pysähtyy, ja organisaatiot, jotka ovat täynnä tällaista henkilökuntaa, ovat tuomittuja vaikeiden aikojen kohdatessa. Marian kaltaiset ihmiset nousevat huipulle, ja organisaatioiden on rekrytoitava ja säilytettävä heidät menestyäkseen. Mitä eroa on heidän näkemyksissään? Vastaus on resilienssi.

Mitä on resilienssi ja miksi se on tärkeää

Resilienssi on kyky kestää, toipua ja palautua stressin, kaaoksen ja alati muuttuvien olosuhteiden keskellä. Sitkeät ihmiset eivät mieti epäonnistumisia, vaan tunnustavat tilanteen, oppivat virheistään ja siirtyvät eteenpäin. Hyvä uutinen on, että sietokyky on taito, jota voi oppia ja parantaa harjoittelemalla.

Ollaksesi tehokas johtaja, sinun on ensin oltava tehokas itsesi johtaja. Sinun on kyettävä pysymään keskittyneenä, tuottavana ja energisenä huolimatta ympärilläsi vyöryvästä väistämättömästä kaaoksesta ja muutoksesta. Lisäksi sinun on autettava tiimiäsi tekemään samoin, jotta kaikki sekä organisaatio menestyisivät ja kukoistaisivat.

Psykologi Susan Kobasa tunnistaa kolme pääpiirrettä, jotka luonnehtivat joustavien ihmisten ajattelutapaa:

  • Haaste. Kestävillä ihmisillä on tapana tarkastella stressiä haasteena, joka on voitettava, ja tämä motivoi heitä puuttumaan stressin syihin myönteisillä tavoilla. Tätä aktiivista lähestymistapaa voidaan verrata yleisempään lähestymistapaan, jossa stressiä pidetään valitettavana tai jopa lamaannuttavana voimana, joka pikemminkin musertaa kuin motivoi.
  • Henkilökohtainen kontrolli. Yleensä kimmoisilla ihmisillä on taipumus hyväksyä haasteet ja työskennellä niiden voittamiseksi ja jopa hallitsemiseksi. Jopa silloin, kun tilannetta ei ole mahdollista hallita, kimmoisat ihmiset pyrkivät löytämään ne mahdollisuudet, joita on olemassa, ja tavoittelevat niitä. Esimerkiksi työpaikan menettämisen uhatessa kimmoisa ihminen tarttuu mahdollisuuksiin tutkia uusia työllistymismahdollisuuksia sen sijaan, että masentuisi ja masentuisi. Muista, miten Maria reagoi ERP-toteutuksen epäonnistumiseen.
  • Sitoutuminen. Osasyynä siihen, että resilientit ihmiset sinnittelevät selviytymispyrkimyksissään, on se, että he ovat sitoutuneet aktiiviseen, sitoutuneeseen suhtautumiseen haasteisiin, mikä motivoi heitä yrittämään aktiivisesti vaikuttaa ympäristöönsä ja sinnittelemään silloinkin, kun heidän yrityksensä eivät näytä onnistuvan. Sitkeät ihmiset ovat omistautuneet tuon merkityksen löytämiseen – siihen, että he suhtautuvat tilanteisiin aktiivisesti ja ongelmanratkaisevasti.”

The Resiliency Advantage -kirjassaan Al Siebert kirjoittaa, että ”erittäin sitkeät ihmiset ovat joustavia, sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin ja viihtyvät jatkuvassa muutoksessa. Mikä tärkeintä, he odottavat palaavansa takaisin ja luottavat siihen, että he palaavat. Heillä on taito luoda hyvää onnea olosuhteista, joita monet muut pitävät huonona onnena.” Toisin sanoen tämäntyyppiset ihmiset pysyvät positiivisina ja selviytyvät hyvin suurista jatkuvista, häiritsevistä muutoksista olemalla joustavia ja keksimällä uuden tavan toimia, kun vanha tai nykyinen tapa ei ole enää mahdollinen.

Negatiiviset tunteet, kuten pelko, viha, ahdistus, ahdistus, avuttomuus ja toivottomuus, heikentävät kykyäsi ongelmien ratkaisemiseen ja heikentävät vastustuskykyäsi. Tällaiset tunteet siirtyvät henkilöstöösi ja laskevat myös heitä. Lisäksi jatkuvat pelot ja huolet heikentävät immuunijärjestelmääsi ja lisäävät alttiuttasi sairauksille. Vaikka organisaatio, jossa työskentelet, olisi epävakaa, koska johtajat ja hallintovirkamiehet eivät pysty hallitsemaan nopeita muutoksia, on mahdollista keksiä keinoja käsitellä paineita ja jatkaa palautumista saamatta ahdistuskohtauksia, vajoamatta toivottomuuteen tai toimimatta toimimishäiriöisesti.

Ihanteellista olisi pystyä vähentämään stressiä kokonaan – olipa kyse sitten työtaakasta tai hallintovirkamiehiin tai itseensä kohdistuvista epärealistisista odotuksista. Koska tätä mahdotonta unelmaa ei kuitenkaan ole, johtajat voivat auttaa henkilöstöään tulemaan joustavammiksi stressin edessä ja samalla minimoida sen vaikutukset heidän emotionaaliseen, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa. Vaikka emme voi tulla stressille läpäisemättömiksi, voimme oppia tapoja sopeutua stressaaviin ympäristöihin ja selviytyä niistä.

Tapoja hallita ja vahvistaa sietokykyäsi

Sietokykyä, kuten tervettä lihasta, on harjoitettava säännöllisesti, jotta se toimisi hyvin. Alla on joitain ilmastointivinkkejä resilienssin kehittämiseen.

  • Rakenna ja ylläpidä yhteyksiä. Hyvät, läheiset suhteet perheenjäseniin, ystäviin tai muihin ihmisiin ovat tärkeitä. Avun ja tuen vastaanottaminen niiltä, jotka välittävät sinusta ja kuuntelevat sinua, vahvistaa sietokykyäsi. Empaattinen ja myötätuntoinen suhtautuminen toisiin rakentaa myös vastustuskykyäsi olemalla auttajan roolissa. Maailman näkeminen toisen näkökulmasta on sekä voimakasta että nöyryyttävää ja vaikuttaa myönteisesti resilienssiin.
  • Vältä näkemästä kriisejä ylitsepääsemättöminä ongelmina. Emme voi muuttaa sitä, että erittäin stressaavia asioita tapahtuu, mutta voimme muuttaa sitä, miten tulkitsemme ja reagoimme näihin tapahtumiin. Kokeile katsomalla nykyistä tilannetta pidemmälle ja kuvittele, miten tulevat olosuhteet voisivat parantua.
  • Pidä asiat perspektiivissä. Vaikka kohtaisit hyvin haastavia tapahtumia, yritä tarkastella stressaavaa tilannetta laajemmassa kontekstissa ja pyrkiä säilyttämään pitkän aikavälin näkökulma. Vältä paisuttelemasta tapahtumaa suhteettomaksi, mikä ei ole vain helppoa, vaan siitä on myös vaikeampi toipua sinulle ja tiimillesi. Ole rauhallinen ja vakaa roolimalli, joka keskittyy tosiasioihin ja välttää tunnereaktioita.
  • Hyväksy, että muutos on osa työtä (ja elämää). Tietyt tavoitteet eivät ehkä ole enää saavutettavissa ylitsepääsemättömien esteiden tai organisaation suunnan muutoksen vuoksi. Niiden olosuhteiden hyväksyminen, joita ei voi muuttaa, voi auttaa sinua keskittymään asioihin, joita voit muuttaa.
  • Kehitä ja vaali positiivista käsitystä itsestäsi. Kehitä itseluottamusta – kykyihisi ratkaista ongelmia – ja luota vaistoihisi. Se, että pysyt tyynenä paineen alla, on voimakas, myönteinen roolimalli henkilöstöllesi.
  • Liiku kohti tavoitteitasi. Kehitä realistisia tavoitteita. Tee säännöllisesti jotain – vaikka se tuntuisi pieneltä saavutukselta – jonka avulla voit edetä kohti näitä tavoitteita. Sen sijaan, että keskittyisit saavuttamattomilta tuntuviin tehtäviin, kysy: ”Mikä on yksi asia, jonka tiedän voivani saavuttaa tänään ja joka auttaa minua liikkumaan haluamaani suuntaan?”
  • Ryhdy päättäväisiin toimiin. Käsittele epäsuotuisia tilanteita niin pian kuin mahdollista. Toimi päättäväisesti sen sijaan, että irrottaudut kokonaan ongelmista ja stressistä ja toivot, että ne vain katoaisivat. Välttelyä tapahtuu työpaikoilla aivan liian usein, ja se luo henkilöstölle läpitunkevan demoralisoivan ympäristön, jota on vaikea korjata.
  • Pidä kiinni huumorintajusta. Nauraminen vastoinkäymisten edessä voi olla loistava stressinlievittäjä, ja se auttaa pitämään tiimisi koossa. Huumori vähentää jännitystä hallittavammalle tasolle, mikä on erityisen tärkeää jatkuvissa stressitilanteissa. Se auttaa myös sinua ja tiimiäsi toipumaan ja jatkamaan eteenpäin, kun asiat ovat vaikeita.
  • Pidä viestintäkanavat avoimina ja dynaamisina. Muista viestiä muutosaloitteista kaikille, erityisesti ihmisille, jotka vastustavat tai pelkäävät muutosta. Selkeä ja johdonmukainen viestintä auttaa myös pitämään sinut ja tiimisi motivoituneina muutosaloitteiden ja muuttuvien prioriteettien pitkällä tiellä.
  • Pidä yllä toiveikkaita näkymiä. Optimistinen tulevaisuudennäkymä antaa meille mahdollisuuden odottaa, että elämässämme tapahtuu hyviä asioita. Vaikka se saattaa kuulostaa kornilta, pyrkikää visualisoimaan se, mitä haluatte, sen sijaan että murehditte sitä, mitä pelkäätte.
  • Huolehtikaa itsestänne. Kiinnitä huomiota omiin tarpeisiisi ja tunteisiisi. Harrasta toimintaa, josta nautit ja jonka koet rentouttavaksi. Harrasta liikuntaa säännöllisesti, vaikka se olisi vain 10 minuutin kävely keskellä työpäivää. Itsestäsi huolehtimisen harjoittaminen pitää mielesi ja kehosi siinä kunnossa, että pystyt selviytymään tilanteista, jotka vaativat sietokykyä.

Johtopäätökset

Henkisen sitkeyden parantaminen, vahvuuksien korostaminen ja hiominen sekä vahvojen ihmissuhteiden vaaliminen ovat jokaisen menestyvän esimiehen ja johtajan keskeisiä valmiuksia. Johtajuuden kehittämisohjelmissa käsitellään usein näitä taitoja, mutta aidosti menestyvä johtaja on se, joka tunnistaa joustavuustaitojen kehittämisen merkityksen, jotta ihmiset voivat kukoistaa eikä horjua vastoinkäymisten ja epäonnistumisten kohdatessa. Esimiehet ja johtajat voivat muuttaa organisaationsa kulttuuria siten, että ne keskittyvät negatiivisen sijasta positiiviseen, ja siten muuttaa Donin kaltaiset pessimistiset naysayersit Marian kaltaisiksi optimistisiksi tekijöiksi. Kestävyyden kehittäminen vaatii aikaa, huomiota ja harjoittelua, mutta pitkän aikavälin myönteiset tulokset ovat vaivan arvoisia.

Joan F. Cheverie on EDUCAUSEn ammatillisen kehityksen johtaja.