Jumalan tahto on, että uskovat iloitsevat ahdistuksistaan! Mutta miksi ihmeessä uskova tekisi niin? Siksi, että hän tietää, että Jumala käyttää näitä ahdistuksia tuottaakseen kestävyyttä, todistettua luonnetta ja lopulta antaakseen hänelle toivon iankaikkisesta kirkkaudesta antamalla varmuuden pelastavasta uskosta.

Podcast: Roomalaiskirje 5:3-5

Paavali on tässä Roomalaiskirjeen 5. luvussa keskellä iloitsemista käsittelevää jaksoa. Sana ”riemuita” esiintyy tässä luvussa kolme kertaa, ja se tarkoittaa ”iloita suuresti tai riemuita voitokkaasti”. Se esiintyy jakeessa 2 – iloitkaa toivosta, jakeessa 3 – iloitkaa ahdistuksista ja jakeessa 11 – iloitkaa Jumalasta.

Olemme keskustelleet toivosta iloitsemisesta useita viikkoja sitten. Tässä Room. 5:1-11:ssä Paavali kertoo meille, mitä ovat vanhurskauttamisemme hedelmät. Ne ovat rauha Jumalan kanssa, armossa seisominen ja iloitseminen toivossa.

Koska Jumala on vanhurskauttanut meidät (julistanut meidät laillisesti vanhurskaiksi hyvittämällä Kristuksen täydellisen vanhurskauden tilillemme), meillä on rauha Jumalan kanssa. Emme ole enää Jumalan vihollisia. Emme ole enää sodassa Hänen kanssaan. Sen sijaan olemme hänen ystäviään ja olemme löytäneet rauhan Jumalan kanssa. Se, mikä aiheutti vihamielisyyden, synti, on poistettu pois tieltä, kun olemme syntyneet Jeesuksen Kristuksen kautta. Kristus on tehnyt rauhan ristinsä veren kautta.

Koska Jumala on vanhurskauttanut meidät, me seisomme armossa. Me emme liukastu ja liukastu armosta sisään ja ulos. Ei, me seisomme armossa. Ja tämä armo ei ole vain Jumalan ystävällistä suhtautumista meihin, vaan se on hänen kaikkivoipaisuutensa, jota hän käyttää meitä kohtaan suvereenisti. Ennen synti hallitsi meitä kuin kuningas, mutta nyt armo hallitsee meitä kuin kuningas. Sama armo, joka löysi meidät ja vanhurskautti meidät, vie meidät koko matkan Jumalan kirkkaaseen läsnäoloon asumaan hänen kanssaan ikuisesti.

Koska Jumala on vanhurskauttanut meidät, me iloitsemme Jumalan kirkkauden toivossa. Tämä toivo, ei ole jonkinlainen epävarma toive, vaan se on jotain varmaa tulevaisuudessa, koska se perustuu Jumalan lupauksiin, joka ei voi valehdella. Ja tämä toivo on Jumalan kirkkauden kokeminen. Puhumme tässä Jumalan ikuisesta valtakunnasta, joka loistaa kuin aurinko Isämme kirkkaudessa. Puhumme siitä, ettei ole enää sairautta, kipua, kyyneleitä tai kuolemaa. Puhumme siitä, että näemme Jeesuksen kasvoista kasvoihin, kaadumme kasvoillemme hänen edessään ja heitämme kruunumme hänen jalkojensa juureen. Puhumme siitä, että nautimme yhteydestä Jumalan kanssa uudessa maassa, kun palvelemme häntä ja rakastamme toisiamme.

Ja koska Jumala on vanhurskauttanut meidät, me iloitsemme myös ahdistuksistamme. Näin luemme jakeissa 3-5: ”Eikä ainoastaan tämä, vaan me myös riemuitsemme ahdistuksissamme tietäen, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä, ja kestävyys, todistetun luonteen, ja todistettu luonne, toivo, eikä toivo tuota pettymystä, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme Pyhän Hengen kautta, joka on annettu meille.”

Jakeet 3 alkavat: ”Eikä ainoastaan tämä, vaan me myös riemuitsemme…”. Toisin sanoen Paavali sanoo, että me emme ainoastaan iloitse tulevien ilojen toivossa iankaikkisuudessa, vaan me iloitsemme myös juuri nyt, jopa tuskan ja kärsimyksen keskellä. Tässä näemme nyt neljän lenkin ketjun: ahdistukset – sinnikkyys – todistettu luonne – toivo. Ja jokainen ketjun lenkki johtaa seuraavaan lenkkiin.”

Nyt saatat ajatella: ”Brian, Raamattu näyttää joskus sanovan hulluja asioita! Juuri tässä lukee, että minun pitäisi iloita ahdistuksistani. Mutta miten ihmeessä voin iloita ahdistuksissani?” Eikä tämä totuus tule vain Paavalilta. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:10-12: ”Autuaita te olette, kun ihmiset solvaavat teitä ja vainoavat teitä ja sanovat valheellisesti kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun takiani. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne taivaassa on suuri.”” Ja Paavalin ja Jeesuksen lisäksi Jaakob kertoo meille Jaakobin evankeliumissa 1:2-4: ”Pitäkää sitä ilona, veljet, kun kohtaatte erilaisia koettelemuksia, tietäen, että uskonne koetteleminen tuottaa kestävyyttä. Ja antaa kestävyyden saada täydellisen tuloksensa, jotta te olisitte täydellisiä ja täydellisiä, vailla mitään puutetta.”” Eikä vain sitä, vaan apostolit todella harjoittivat tätä oudolta kuulostavaa käytäntöä. Kun juutalaiset uskonnolliset johtajat ruoskitti apostoleita, ”he lähtivät pois neuvoston läsnäolosta iloiten siitä, että heitä oli pidetty arvokkaina kärsimään häpeää hänen nimensä tähden.” (Ap. t. 5:40-41) (Ap. t. 5:40-41).

Miten me reagoimme koettelemuksiin? Jotkut meistä nurisevat ja valittavat niistä. Toiset heittäytyvät itsesääliin. Toiset taas saattavat pärjätä hieman paremmin. He eivät valita, vaan kestävät ne vain stoalisesti. Mutta Raamattu sanoo, että meidän pitää riemuita ahdistuksistamme. Miten voimme tehdä niin? No, sen haluamme selvittää tänään. Tutustutaanpa tähän tekstiin ja katsotaan, pystymmekö murtamaan tämän kovan pähkinän!

Ahdingot

Sanalla ”ahdistus” on ajatus ”painostamisesta” tai ”saartamisesta”. Sanaa käytettiin oliivien puristamisesta öljyn erottamiseksi ja viinirypäleiden puristamisesta mehun erottamiseksi. Se tarkoittaa kaikkea, mikä elämässämme aiheuttaa painostusta. Se voi olla fyysistä kipua tai sairautta. Se voi olla aviokonflikti tai kapinallisen lapsen aiheuttama paine. Se voi olla vaikeuksia, joita kohtaat työssäsi, tai ongelmia naapureiden kanssa. Se voi olla paineita, jotka johtuvat siitä, että rahat eivät riitä laskujen maksuun. Se voi olla vaikeuksia, joita kohtaat, kun jaat evankeliumia totuudenmukaisesti muiden kanssa. Se voi olla rakkaan ihmisen menetys. Se viittaa ahdistukseen, ahdistukseen tai koettelemukseen, jonka kohtaat. Nämä ahdistukset voivat olla mitä tahansa, mikä tuo paineita elämääsi. Kaikki, mikä uhkaa uskoasi Jumalan hyvyyteen, voimaan ja viisauteen, on ahdinkoa.

Englanninkielinen sana ”tribulation” juontuu latinankielisestä sanasta ”tribulum” (kirjaimellisesti asia, jolla on hampaat, jotka repivät), joka oli raskas puunpätkä, jossa oli piikkejä, ja jota käytettiin maissin tai viljan puimiseen. Tribulum vedettiin viljan päälle, ja se erotteli vehnän akanoista. Kun uskovat kokevat ahdistusten ”tribulumin” ja ovat riippuvaisia Jumalan armosta, koettelemukset puhdistavat meidät ja vapauttavat meidät akanoista.

Tiedemiehet uskovat, että timantit muodostuvat, kun syvällä maan sisällä oleva hiili altistuu voimakkaalle kuumuudelle ja paineelle ajan mittaan, ja sitten se katapultoidaan tulivuoren kautta maan pinnalle jäähtymään nopeasti. No, sinä ja minä uskovina olemme kuin hiili. Ja jotta Jumala voisi muuttaa meidät kauniiksi timanteiksi, Hän soveltaa elämäämme mega-annoksia kuumuutta ja painetta. Emme ehkä näytä nyt paljolta, mutta Jumalan tarkoitus on muuttaa meidät kauniiksi timanteiksi, jotka heijastavat Hänen kirkkauttaan! Ja hän tekee sen ahdistusten kautta, jotka hän sallii elämäämme.

Joskus meillä on ajatus, että niin kauan kuin palvelemme Herraa ja teemme hänen tahtoaan, Jumala säästää meidät koettelemuksilta ja ahdistuksilta. Se ei kuitenkaan ole totuus! Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 16:33: ”Tässä maailmassa teillä on oleva ahdistuksia”. Apostolien teoissa 14:22 Paavali sanoo: ”Monien ahdistusten kautta meidän on päästävä Jumalan valtakuntaan.” Ja 1. Piet. 4:12:ssa Pietari kirjoittaa: ”Rakkaat ystävät, älkää hämmästykö teidän keskuudessanne olevasta tulisesta koettelemuksesta, joka tulee teidän päällenne koettelemukseksenne, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa”. Itse asiassa 1. Piet. 4:19:ssä Pietari sanoo, että uskovat kärsivät Jumalan tahdon mukaan. Ahdistukset ovat odotettavissa. Jumala määrää ne elämäämme, koska hänellä on niitä varten hyvä suunnitelma.

Ensimmäinen vihje siitä, miten voimme iloita ahdistuksista, on jakeen 3 sana ”tietäen”. ”Eikä ainoastaan tämä, vaan me myös riemuitsemme ahdistuksissamme tietäen, että…”. Ilomme ahdistuksissa tulee siitä, että tiedämme jotakin. Tiedämme, että Jumala käyttää näitä ahdistuksia tehdäkseen jotain todella merkittävää elämässämme. Jumala käyttää ahdistuksia saadakseen aikaan jotakin. Mitä se on?

Pysyvyys

Tämä sana ”pysyvyys” puhuu kyvystä pysyä vaikeissa olosuhteissa. Se on yhdyssana. Kreikassa tämä sana muodostetaan tuomalla yhteen sana ”pysyä” ja sana ”alle”. Tämä sana tarkoittaa siis kirjaimellisesti ”pysyä alhaalla”. Paavali siis kertoo meille, että me iloitsemme ahdistuksistamme, koska tiedämme, että nämä ahdistukset saavat aikaan pysyvyyttä elämässämme. Ja sinnikkyys on hyvin arvokas luonteenominaisuus.”

2. Tess. 1:4: ”Siksi me itse puhumme ylpeinä teistä Jumalan seurakuntien keskuudessa teidän sinnikkyydestänne ja uskostanne kaikkien vainojenne ja ahdistustenne keskellä, joita te kestätte.”

1. Tim. 6:11: ”Mutta pakene näitä, sinä Jumalan mies, ja tavoittele vanhurskautta, hurskautta, uskoa, uskollisuutta, uskollisuutta, rakkautta, sinnikkyyttä ja lempeyttä.”

2 Piet. 1:5-7: ”Juuri sen tähden myöskin, kaikkea ahkeruutta soveltaen, uskossanne tarjotkaa moraalista erinomaisuutta ja moraalisessa erinomaisuudessanne tietoa ja tiedossanne itsehillintää ja itsehillinnässänne pysyvyyttä ja pysyvyydessänne jumalisuutta ja jumalisuudessanne veljellisyyttä ja veljellisyydessänne rakkautta.

Ilm. 2:3 ”ja teillä on sitkeyttä ja olette kestäneet minun nimeni tähden ettekä ole väsyneet.”

Kuten näette, sitkeys on kaunis ominaisuus. Se on luonteenlaatu, johon meidän tulee pyrkiä, ja Herra kiittää sitä nähdessään sen seurakunnassaan.

Miksi kristitty pysyy ahdistusten alla sen sijaan, että hän luopuisi Kristuksesta? Se johtuu siitä, että hän seisoo armossa. Muista, että armo hallitsee kuin kuningas ja antaa uskovalle mahdollisuuden pysyä sinnikkäästi elämän vaikeimmissakin koettelemuksissa. Se johtuu Jumalan kaikkivoipaisuudesta, että me kykenemme sinnittelemään. John Bunyanin kuolemattomassa kirjassa Pilgrim’s Progress on kohtaus, jossa paholainen kaataa vettä seinää vasten olevaan tuleen, mutta tuli ei sammu. Tämä on salaperäistä, kunnes menemme takaisin seinän taakse ja näemme, että Pyhä Henki kaataa bensiiniä tuleen. Riippumatta siitä, kuinka paljon vettä paholainen kaataa uskomme päälle, se säilyy, koska Jumalan Henki kaataa siihen bensiiniä!

Todistettu luonne

Tämä on päämäärä – todistettu luonne! Sanaa käytettiin kuvaamaan metalleja, joita oli testattu ja jotka olivat osoittautuneet puhtaiksi. Metallit laitetaan tuleen sulattamaan, ja epäpuhtaudet kuoritaan pois päältä, niin että jäljelle jää vain puhdasta hopeaa tai kultaa. Ahdistuksemme ovat tulta, johon meidät asetetaan. Ja kun uskomme kestää sinnikkäästi nämä koettelemukset, nousemme niiden toiselta puolelta jalostuneina ja puhdistuneina. Uskomme on osoittautunut aidoksi ja aidoksi. Meillä on todiste siitä, että uskomme on aitoa, koska sitä on koeteltu ja se on kestänyt koettelemuksen.

Yleensä ahdistuksemme ovat odottamattomia, ja useimmat niistä ovat vain tavallisia elämän ärsytyksiä, paineita ja harmituksia. Ne ovat Pop-kyselyjä Jumalalta. Jumala yllättää meidät silloin tällöin Pop Quizillä. Läpäisimmekö sen vai reputammeko sen? Läpäisemme sen vain, jos kestämme koettelemuksen läpi Kristuksen uskollisuudesta riippuen. Jos reagoimme lihasta käsin, valittaen ja nuristen, tai jos lähdemme pois Kristuksesta, koska olemme vihaisia tai katkeria, emme läpäise koetta. Paine on Jumalan luokkahuone, ja Jumala opettaa meitä joka päivä.”

James 1:12 sanoo: ”Autuas on se mies, joka koettelemuksen alaisena pysyy sinnikkäästi; sillä kun hän on tullut hyväksytyksi, hän saa elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat.”

1. Piet. 1:6-7 sanoo: ”Tästä te suuresti iloitsette, vaikka nyt hetken aikaa, jos on tarpeen, teitä on ahdistettu erilaisilla koettelemuksilla, jotta teidän uskonne todistus, joka on kallisarvoisempi kuin kulta, joka on katoavaista, vaikka tulessa koetellaankin, saisi tuloksekseen ylistyksen, kunnian ja kirkkauden Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.”

1. Mooseksen kirjan 22. luvussa Jumala koetteli Aabrahamia kutsumalla hänet uhraamaan poikaansa Iisakia polttouhriksi. Aabraham läpäisi kokeen kestämällä sen sinnikkäästi luottaen siihen, että tarvittaessa Jumala herättäisi hänen poikansa kuolleista.

Jumalan tavoitteena on siis asettaa elämäämme koettelemuksia, jotta syntyisi todistettu luonne. Hän on eniten kiinnostunut muokkaamaan meidät Jeesuksen Kristuksen kuvaksi. Juuri näin Paavali kertoo meille myöhemmin, tuolla Room. 8:28-29:ssä. Room. 8:28:ssa Paavali kertoo meille, että Jumala saa kaiken (myös koettelemukset ja ahdistukset) toimimaan yhdessä meidän parhaaksemme. Mutta mikä on se ”hyvä”, jonka eteen kaikki toimii yhdessä? Saamme sen selville jakeesta 29: ”Sillä ne, jotka hän ennusti, hän myös ennusti tulemaan Poikansa kuvan kaltaisiksi.” Se on se hyvä – Jeesuksen Kristuksen kuvan kaltaiseksi tuleminen. Tämä todistettu luonne on juuri sitä. Se on sitä, että uskovasta tehdään yhä enemmän Kristuksen, hänen Vapahtajansa, kaltainen.

Katsotaanpa nyt tämän ketjun neljättä lenkkiä – toivoa.

Toivo

Tribuutiot saavat aikaan pysyvyyttä, ja pysyvyys saa aikaan koetellun luonteen, ja koeteltu luonne saa aikaan toivon. Huomaatteko, miten olemme tulleet täyteen ympyrään? Paavali kertoo meille jakeessa 2, että yksi vanhurskauttamisemme vaikutuksista on se, että me riemuitsemme Jumalan kirkkauden toivossa. Koska meidät on vanhurskautettu, meillä on vahva luottamus siihen, että saamme osalliseksi Jumalan iankaikkisesta kirkkaudesta ja ilosta. Tämä toivo ei ole vain heikko toive. Se on vahva luottamus, joka perustuu Jumalan lupaukseen.

Miksi siis todistettu luonne vahvistaa toivoamme asua Jumalan kanssa kirkkaudessa ikuisesti? Juuri siksi, että todistettu luonne vakuuttaa meille, että meillä on todellinen, pelastava usko. Jaakob puhuu kuolleesta ja elävästä uskosta. Usko, joka on kuollut, on uskoa vain nimellisesti. Se ei pelasta sinua tuomiopäivänä. Vain elävä usko auttaa. Ja kun kestämme koettelemusten läpi ja selviämme niistä todistetusti, uskomme Jumalaan on vahvempi ja päättäväisyytemme palvella Häntä on suurempi, toivomme vahvistuu entisestään. Kun Paavali kirjoitti Tiitukselle, hän puhui ”Jumalan valittujen uskosta”. Kun läpäisemme Jumalan pop-tietokilpailut ja kestämme paineen alla ja todistamme Jumalan uskollisuutta emmekä juokse karkuun, varmuutemme siitä, että meillä on Jumalan valittujen usko, kasvaa yhä suuremmaksi. Siksi se johtaa toivoon. Jos meillä on Jumalan valittujen usko, se tarkoittaa, että saamme asua hänen kanssaan kirkkaudessa ikuisesti!

Paavali jatkaa kertomalla, että ”toivo ei petä”. Jos toivoisimme koko elämämme ajan jotakin emmekä koskaan saisi sitä, toivomme tuottaisi pettymyksen. Mutta Paavali haluaa sanoa, että tämä toivo nauttia Jumalasta ja hänen kirkkaudestaan ikuisesti ei tuota meille pettymystä. Toisin sanoen Paavali viittaa pelastuksemme varmuuteen. Hän kertoo meille, että tuleva toivomme Jumalan kirkkaudesta ei petä meitä. Se perustuu Jumalan sanan kivenkoviin lupauksiin. Kun tulemme kuolemaan, toivomme ei petä meitä. Sen sijaan toivomme toteutuu.

Mutta mistä voimme tietää, että tämä iankaikkisen kirkkauden toivo on meitä varten? Entä jos nuo lupaukset olisivatkin totta, mutta toisille, eivätkä meille? Mistä voin tietää, että tämä toivo on henkilökohtainen, minua varten? No, Paavali on jo antanut meille perustelun sille. Argumentti on, että jos huomaamme, että kestämme ahdistusten läpi, sen pitäisi rohkaista meitä siihen, että meillä on Jumalan valittujen usko.

Paavali ei kuitenkaan tyydy antamaan meille vain argumenttia. Hän viittaa kokemukseen. Huomaa jae 5: ”eikä toivo tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme meille annetun Pyhän Hengen kautta.” Mistä tiedämme, että toivomme ei petä? Se johtuu siitä, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meille annetun Pyhän Hengen kautta.

Mitä Paavali tarkoittaa ”Jumalan rakkaudella”? Onko se meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan vai Jumalan rakkaus meitä kohtaan? Uskon, että sen täytyy olla Jumalan rakkautta meitä kohtaan asiayhteyden vuoksi. Jakeessa 8 Paavali sanoo: ”Mutta Jumala osoittaa oman rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän edestämme, kun me vielä olimme syntisiä.”

Yritetään ymmärtää tarkemmin tätä kokemusta, josta Paavali puhuu? Onko tämä kokemus siitä, että Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämiimme, vain joidenkin etuoikeutettujen kristittyjen vai kaikkien kokemus? Paavali sanoo, että ”Jumalan rakkaus on vuodatettu ulos sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on annettu meille”. Meidän – meitä. Paavali sisällyttää itsensä tähän ryhmään ja kaikki ne uskovat, joille hän kirjoittaa Roomassa. Ilmeisesti tämä kokemus on sellainen, jonka Paavali odotti kaikkien kristittyjen saavan, ei vain joidenkin.

Voimme myös päätellä, että tämä ei ole ihmisen vaan Jumalan työtä. Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että te työstätte Jumalan rakkauden tunnetta. Kyse on siitä, että Jumala välittää rakkautensa teitä kohtaan Pyhän Hengen työn kautta sydämissänne. Hän ”vuodattaa” Jumalan rakkauden sydämeesi. Tämä on yliluonnollista. Se ei ole olosuhteidemme tuote. Me emme saa sitä tapahtumaan. Pyhä Henki saa sen tapahtumaan.

Mutta voimme myös päätellä, että tämä Pyhän Hengen työ sydämissämme välittyy historiallisten tosiasioiden kautta. Toisin sanoen tämän kokemuksen taustalla on objektiivista sisältöä. Mistä minä tämän tiedän? Jatkakaa vain lukemista. Jakeessa 6 sanotaan: ”Sillä kun me vielä olimme avuttomia, niin Kristus kuoli oikeaan aikaan jumalattomien puolesta.” Tämä Jumalan rakkaus näkyy siinä, että Kristus kuoli avuttomien ja jumalattomien puolesta. Sitten taas jakeessa 8: ”Mutta Jumala osoittaa oman rakkautensa meitä kohtaan siinä, että kun me vielä olimme syntisiä, Kristus kuoli meidän puolestamme.” Näetkö, että Jumalan rakkaus näkyy parhaiten siinä, että Kristus kuoli jumalattomien syntisten puolesta? Onko Jumalan rakkaus siis osoitettu meille historiassa, jotta voimme tutkia sitä ja mietiskellä sitä? Vai koetaanko Jumalan rakkaus sydämessämme, jotta saisimme varmuuden epäilyksiämme vastaan? Vastaus on kyllä ja kyllä! Se on molempia. Tämä Pyhän Hengen sydämeemme vuodattama Jumalan rakkaus on rakkaus, joka on osoitettu historiassa Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemisessa. Kun Pyhä Henki vuodattaa Jumalan rakkauden sydämiimme, hän tekee sen avaamalla sydämemme silmät näkemään Jumalan rakkauden kaiken tyydyttävän kauneuden, joka näkyy ristissä. Tämä kokemus ei ole kuin sähköä. Se ei ole vain taivaallinen säpsähdys keskellä yötä, joka saa sinut tuntemaan olosi lämpimäksi, pörröiseksi ja rakastetuksi. Se ei ole kuin hypnotisointi tai jokin ruumiin ulkopuolinen kokemus. Pyhä Henki ei ole mielialaa muuttava huume. Hän on valaisija, joka valaisee Jumalan rakkauden ihmeen Kristuksen ristissä. Hän avaa sydämen sille todellisuudelle, että Kristuksen ristissä Jumala rakasti meitä äärettömästi! Henki ottaa totuuden Kristuksen kuolemasta puolestamme ja avaa sydämemme näkemään ja tuntemaan Jumalan ylivoimaisen rakkauden!!!

Johtopäätökset

Vetäkäämme siis joitakin sovellettavia oppeja omaan elämäämme.

Ahdingoissa iloitseminen on osa normaalia kristillistä elämää. Se on 98,6. Se ei ole vain superhengellisiä, mystisiä munkkeja tai kirkon hengellisiä merijalkaväen sotilaita varten. Näin jokaisen todellisen Jumalan lapsen on tarkoitus vastata koettelemuksiin. Riemuiten! Riemuiten! Nyt Jumala ei käske sinua iloitsemaan kivusta, surusta tai kärsimyksestä ikään kuin nauttisit siitä. Jumala ei käske meitä olemaan masokisteja. Pikemminkin me iloitsemme siitä, mitä tiedämme tämän koettelemuksen tuottavan. Ja mitä se tuottaa? Sinnikkyyttä, todistettua luonnetta ja toivoa, joka ei petä. Nämä koettelemukset vahvistavat pelastusvarmuuttasi, ja ne muovaavat sinut Kristuksen kuvaksi. Voitko nyt iloita siitä? Totta kai voit! Koettelemusten läpikäyminen on vähän kuin synnytyksen läpikäyvä nainen. Hänen tuskansa ja kärsimyksensä ovat suuria, mutta lopussa uusi pieni vauva on kaiken sen arvoinen, ja hän iloitsee. Ajattele koettelemuksiasi synnytyksenä, mutta odota innolla vauvaa, joka on tulossa!

Mitä koettelemuksia kohtaat tänään, tällä viikolla, tänä vuonna? Nimeä ne. Kun käyt läpi näitä vaikeita aikoja, jotka houkuttelevat sinua epäilemään Jumalan hyvyyttä, viisautta ja voimaa, iloitse sen sijaan siitä, että Jumala on määrännyt nämä pop-tietokilpailut, jotta voit nähdä, onko uskosi todellista ja aitoa ja pelastavaa, ja iloitse siitä, että Hän käyttää näitä koettelemuksia tehdäkseen sinusta enemmän Jeesuksen kaltaisen.

Kehotukseni teille on siis: Iloitkaa koettelemuksista! Kun tunnet terävien koettelemusten tuskaa ja ahdistusta, älä anna periksi itsesäälille. Älkää olko itsekeskeisiä. Älkää alkako murjottaa ja valittaa koettelemuksistanne. Ala miettiä, mitä Jumala tekee näissä koettelemuksissa. Ala ylistää Häntä siitä, että hän on lisännyt varmuuttasi näiden koettelemusten kautta.

Kysymyksiä:

  1. Mitä koettelemuksia sinulla on nyt edessänne ja kuinka hyvin olet onnistunut iloitsemaan niistä?
  2. Kykenetkö kuvailemaan hetkeä, jolloin Jumalan rakkaus vuodatti sydämessäsi?
  3. Luuletko, että Jumala tahtoo, että meillä on varmuus pelastuksesta? Mikä on auttanut sinua saamaan suuremman varmuuden pelastuksesta?