Varttuessani halusin aina olla merenneito. Luulen, että monella lapsella on sama toive. Uskoin vakaasti, että ”merenneito” oli ammatti, joka minusta voisi tulla, kunhan olisin tarpeeksi vanha. Kuvittelin kasvattavani lopulta pitkän, pullean pyrstön, jossa oli kimaltelevia suomuja. Haaveilin liukuvani vaivattomasti veden halki. Ehkäpä minulle kasvaisi kauniita punaisia hiuksia, jotka putoaisivat maahan asti. Odotin innolla sitä päivää, jolloin minusta tulisi tosielämän virallinen merenneito.

Perheeni asui aivan meren rannalla kallioilla. Se oli kaunis ympäristö kasvaa. Tiedän nyt, että ihmiset tappaisivat saadakseen kodin veden äärellä. Merituuli piiskasi kasvoillani joka päivä. Se tuoksui aina tuoreelta sateelta. Vietin suurimman osan ajastani rannalla keräten simpukankuoria tai rakentaen hiekkaan satumaisia majoja. Delfiinejä oli kaikkialla, ja ne höpöttelivät toisilleen. Siellä oli kauniin värisiä kaloja ja muita ihastuttavia mereneläviä. Se oli paratiisi.

Minulla oli neljä siskoa, joiden kanssa vietin kaiken aikani. Jokainen oli minua vanhempi ja paljon kypsempi. Siitä huolimatta he viihdyttivät merenneitofantasiaani auttamalla minua rakentamaan taidokkaita merilevähänttejä. Yksi teeskenteli hukkuvaa prinssiä, ja minä pelastin hänet. Me kaikki hurrasimme, kun pelastin kauan kadoksissa olleen prinssin. Rakastin olla heidän sylissään ja nauraa, kun he uittivat minua vuoroveden mukana.

Mutta ei tietenkään voi vain päättää olla merenneito. Äitini teki sen täysin selväksi. Aina kun otin asian puheeksi, hän pilkkasi minua. ”Merenneitoja ei ole olemassa”, hän sanoi tiukasti. Hän jopa moitti siskojani siitä, että he leikkivät sitä kanssani. ”Sinun ei pitäisi rohkaista häntä.”

Äitini oli luultavasti oikeassa. Ei voi olla jotain mitä ei ole.

Opin sen kahdentoista syntymäpäiväni aattona. Oli yö, ja istuimme siskojeni kanssa kallioilla. Me paistattelimme kuunvalon loisteessa. Laiva lähestyi. Se oli vain pieni kalastusalus, joka oli todennäköisesti eksynyt. Yleensä pysyttelin hiljaa ja katselin, kun siskoni valmistivat päivällistä. Mutta sinä iltana äitini nyökkäsi minulle. Oli minun aikani.

Kuristin kurkkuni. Hengitykseni maistui mädäntyneeltä kalalta ja suolalta. Avasin suuni ja aloin laulaa. Ääneni kaikui rannalla. Korvissani se kuulosti kuolevan eläimen kutsulta. Se nousi ja laski kömpelösti. Siskoni hymyilivät. Lauluni kauhea sävy ajoi eläimet pois rannalta.

Kapteenille lauluni kuulosti kuitenkin kauniilta. Hän katsoi veden yli ja näki minut, nuoren tytön, lepäävän lohkareella. Hänen silmissään olin säteilevä. Minulla oli ehkä pitkät punaiset hiukset kuin merenneidolla, joka halusin lapsena olla. Hänestä vartaloni oli notkea ja nuori. Jalkani olivat viattomasti levällään, kutsuvasti. Hän ei voinut vastustaa kauneuteni ja lauluni yhdistelmää.

Todellisuudessa ylläni oli kuolleen tytön iho. Teräväkärkiset hampaani kiersivät pääni matelijamaista muotoa vasten. Äitini tavoin minulla oli kolme panssaroitua pyrstöä, jotka kolisivat vettä vasten. Käteni kaartuivat kuin kynnet. Toinen suuni oli auki ja pureskeli siellä, missä vatsani olisi voinut olla. Mädäntyneet evät syöksyivät pitkin vartaloani. Olin sisaristani kammottavin. Jos he olisivat rakastaneet minua vähemmän, he olisivat ehkä olleet kateellisia.

Mutta kuten kaikki miehet ennen häntä, kapteeni näki vain sen, mitä halusimme hänen näkevän. Hän ratsasti laivallaan niin kauan kuin pystyi ennen kuin tarve valtasi hänet. Hän sukelsi veteen. Hän uiskenteli vastavirtaan, innokkaasti päästäkseen näkemänsä alastoman tytön luo. Minä jatkoin laulamista. Pian sisareni liittyivät seuraani, ja kauheat huutomme saivat aikaan aaltoja meren pinnalla.

Mies ei koskaan päässyt luoksemme. Hän hukkui lähes kahdenkymmenen metrin päässä. Oli niin lohdullista nähdä maidonvalkoinen ruumis keikkumassa kuunvalossa.

Äitini hymyili minulle toisella suullaan. ”Pärjäsit hyvin, tytär. Mene nyt hakemaan ruumis illallista varten.”

Joskus kaipaan niitä lapsuuden unelmia merenneitona olemisesta. Mutta totta puhuen, en vaihtaisi sitä, kuka olen nyt. On paljon hauskempaa katsella miesten kuolemaa kuin pelastaa heitä.

Tumblr, FB