Kun ural-alttilaishypoteesi oli suosittu (1950-luvulla), Pohjois-Euraasian vähemmistökielten tutkimus ei ollut läheskään siinä vaiheessa kuin nykyään. Monia kieliä ei ollut tutkittu perusteellisesti, eivätkä venäläiset, suomalaiset, saksalaiset ja amerikkalaiset (esim.) kielitieteilijät olleet täysin tiedottaneet tuloksistaan toisilleen, joten edes sitä, mitä oli tutkittu, ei ollut vielä käsitelty.

Siten paras saatavilla oleva käsitys oli hämärä, ja perustelu meni suunnilleen seuraavasti:

Uralic languages and Altaic languages show a strong preference for agglutination, head-final, postpositions, stress-initial, and vowel harmony.

Tässä on paljon yhteistä; myös niiden persoonapronominit ja muutamat perustavanlaatuisimmat funktiosanat osoittivat samankaltaisuutta. Voidaan siis ymmärtää, että tämä oli tuolloin järkevä hypoteesi.

Nyttemmin ymmärretään, että todennäköisyydet sille, että nämä typologiset parametrit ovat suuntaan tai toiseen, ovat sidoksissa toisiinsa , eikä siis ole ollenkaan niin, että viisi riippumatonta parametria heilahtaisi kaikki samaan suuntaan.

Kuten razlem mainitsi, on lähes mahdotonta laatia äännevastaavuusjärjestelmää (vaikkapa) uralilaisen, turkkilaisen, tungusilaisen ja mongolian välille pronominien, muutamien funktiosanojen ja 10 %:n osuuden swadesh-luettelosta perusteella, ja kun se on kerran tehty, ei paljoa muutakaan loksahda kohdalleen (tai ainakin minulle on sanottu niin). Tämä ei tarkoita, etteivätkö nämä neljä perhettä olisi sukua toisilleen; se tarkoittaa vain sitä, että jos ne ovat, emme ole pystyneet sanomaan sitä, joten ei ole mitään järkeä väittää: ”On olemassa uralialttilainen suku.”

Lisäksi suuri osa vähemmistökieliä koskevasta työstä on tehty tähän mennessä, ja sen jälkeen on noussut esiin enemmänkin olennaisia kysymyksiä, joihin meidän olisi hyvä vastata, ennen kuin alamme taas postuloida uralialttilaista. Ensinnäkin on kysymys jukaghirista, joka sijaitsee kaukana Kamtšatkassa. Miksi näyttää siltä, että uralilainen kieli esiintyy kaikkialla Jukaghirissa, mutta äänteiden vastaavuutta on mahdotonta selvittää?

Kenen tahansa, joka haluaa työskennellä uralialttilais-alttilaisen parissa, olisi aloitettava esittämällä järkevä hypoteesi uralilaisen ja yukaghirin välisestä suhteesta, sen ajallisesta syvyydestä ja alkuperästä. Pitäisi myös postuloida kanta turkkilaisen, tungusilaisen ja mongolian välisiin suhteisiin ja siihen, onko korealainen tai pala korealaista, japanilainen tai pala japanilaista ja ainu tai pala ainua ylipäätään osallisena.

Yksi asia näyttää yhä selvemmältä: kuten amerikkalaisessa kielitieteessä, kun mennään tietyn ajallisen syvyyden yli tai ennen tietynlaista elämäntyyliä, lateraalista transmissiota on de facto pidettävä maan lakina. Tässä, vaikkapa 5000 eKr. ajoittuvassa maailmassa ei näytä olevan mitään ”ydintä”, josta kieliperheet olisivat siirtyneet, paitsi varhaisimmassa vaiheessa, maan asuttamisen yhteydessä. Pyörillä kulkevia kulkuneuvoja ei ollut ja kaupunkeja oli hyvin vähän, ja useimmat heimot eivät istuneet paikallaan vaan olivat vuorovaikutuksessa lähinaapureidensa kanssa paljon enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Ja näin ollen voisimme odottaa näkevämme murrejatkumon ympäröivän lähes koko maapallon, eikä kielellisistä ”suvuista” ollut juuri puhettakaan.