Lyhyt vastaus on, että romanikielet eivät ole tulleet suoraan klassisesta latinasta; välissä on tärkeitä vaiheita. ”Sīc” (siis) oli tullut suosittu puhekielinen myöntömuoto, kun vulgäärilatina levisi latinan peruskieleen noin 100 – 200 jKr. ja siitä tuli yleinen tapa sanoa ”kyllä” niin yleiskielessä kuin kirjallisuudessakin.

Huomionarvoista on, että ”sīc” käytettiin myös esiklassisessa latinassa merkitsemään ”kyllä”, mutta tämä merkitys oli harvinainen klassisessa latinassa, kunnes se heräsi uudelleen henkiin myöhäislatinassa.

Toisaalta ”ei” juontuu latinan sanasta ”nōn”, joka tarkoitti verbaalisena negaattorina ”ei”. Kehitys tässä on melko suoraviivaista ottaen huomioon, että yleisin klassinen tapa sanoa ”kyllä” tai ”ei” oli toistaa verbi:

”Vīdistīne illud?” – ”Näitkö sinä tuon?”

”Vīdī”. – ”Kyllä, näin.”

Negatiivinen vastaus olisi:

”Nōn vīdī.” – ”Ei, en tehnyt.”

Tietysti tämän menetelmän toistettavuus kielteisen vastauksen kanssa, jossa ”nōn” jo ilmaisee negaatiota, tekee verbin poisjättämisen paljon yksinkertaisemmaksi; siis:

”Vīdistīne illud?” – ”Näitkö sen?”

”Nōn .” – ”Ei .”

”Ei .”