Taustaa: Lisähappea annetaan raskaana oleville naisille monissa eri kliinisissä tilanteissa synnytyskäytännössä. Huolimatta äidin hyperhapetuksen hyväksytyistä käyttötarkoituksista, hyperhapetuksen vaikutusta äidin hemodynaamisiin indekseihin ei ole arvioitu. Tämän vuoksi kirjallisuudessa on vain vähän tietoja äidin verenkierron fysiologisista muutoksista lisähapen vaikutuksesta.

Tavoite: Happihoidon hemodynaamisia vaikutuksia ei tunneta riittävästi, ja hyperhapetuksen vaikutusta äidin hemodynamiikkaan ei tällä hetkellä tunneta. Käyttämällä ei-invasiivista sydämen ulostulon seurantaa, jossa käytetään tranthorakaalista bioreaktanssia, tarkastelimme lyhytaikaisen hyperhapetuksen vaikutusta sydänindeksiin, systeemiseen verisuoniresistanssiin, verenpaineeseen, aivohalvaustilavuuteen ja sydämen sykkeeseen raskaana olevilla äideillä kolmannen raskauskolmanneksen aikana verrattuna niihin vaikutuksiin, joita havaittiin ei-raskaana olevalla populaatiolla, joka oli altistunut samassa ajassa tapahtuvalle hyperhapetukselle.

Tutkimusasetelma: Hemodynaaminen seuranta suoritettiin jatkuvasti 30 minuutin ajan käyttäen noninvasiivista sydämen tehon seurantaa. Hyperoksigenointia (O2 100 % v/v inhalaatiokaasua) suoritettiin 12 l/min nopeudella osittaisen ei-hengitysmaskin kautta 10 minuutin ajan. Sydänindeksi, systeeminen verisuoniresistanssi, aivohalvaustilavuus, sydämen lyöntitiheys ja verenpaine mitattiin ennen hyperoksigenaatiota, hyperoksigenaation päättyessä ja 10 minuuttia hyperoksigenaation lopettamisen jälkeen. Kaksisuuntaista varianssianalyysiä toistetuilla mittauksilla käytettiin arvioimaan hemodynaamisten indeksien muutosta ajan kuluessa ja kahden ryhmän välisiä eroja.

Tulokset: Prospektiivisesti rekrytoitiin 46 raskaana olevaa ja 20 ei-raskaana olevaa naista, joiden keski-ikä oli 33 vuotta (interkvartiiliväli 26-38 vuotta) ja 32 vuotta (interkvartiiliväli 28-37 vuotta) (P=.82). Raskausajan mediaani oli 35 viikkoa (33-37 viikkoa). Raskaana olevien ryhmässä sydänindeksi laski hyperoksigenaatioaltistuksen aikana (P=.009) ja systeeminen verisuoniresistanssi nousi, eikä se palautunut 10 minuutissa hyperoksigenaation lopettamisen jälkeen (P=.02). Syke laski hyperoksigenaatioaltistuksen jälkeen ja palasi lähtötasolle 10 minuutin kuluttua hoidon lopettamisesta. Aivohalvaustilavuus pieneni altistusjakson aikana, mutta systolinen tai diastolinen verenpaine ei muuttunut. Ei-raskaana olevien ryhmässä sydänindeksissä, systeemisessä verisuoniresistanssissa, aivohalvauksen tilavuudessa, sydämen sykkeessä tai systolisessa tai diastolisessa verenpaineessa ei tapahtunut merkitsevää muutosta hyperoksigenaatioaltistuksen aikana.

Päätelmät: Hyperoksigenaatioon kolmannen raskauskolmanneksen aikana liittyy äidin sydänindeksin lasku ja systeemisen verisuoniresistanssin nousu ilman, että se palautuu lähtötasolle 10 minuutin kuluttua hyperoksigenaation lopettamisesta. Hemodynaamiset muutokset, joita tässä tutkimuksessa havaittiin vasteena raskauden aikaiseen hyperoksigenaatiohoitoon, voivat kumota hapen saannin aiotun lisääntymisen. Hyperoksigenaation havaitut vaikutukset äitiin vaativat hyperoksigenaatiohoidon roolin uudelleenarviointia ei-hypoksiaa sairastavilla raskaana olevilla potilailla.