• Mitä on pyriproksifeeni?
  • Mitkä tuotteet sisältävät pyriproksifeeniä?
  • Miten pyriproksifeeni toimii?
  • Miten saatan altistua pyriproksifeenille?
  • Mitkä ovat merkkejä ja oireita lyhytaikaisesta altistumisesta pyriproksifeenille?
  • Mitä tapahtuu pyriproksifeenille, kun se joutuu elimistöön?
  • Vaikuttaako pyriproksifeeni todennäköisesti syövän kehittymiseen?
  • Onko kukaan tutkinut pitkäaikaisen pyriproksifeenialtistuksen muita kuin syöpävaikutuksia?
  • Ovatko lapset herkempiä pyriproksifeenille kuin aikuiset?
  • Mitä pyriproksifeenille tapahtuu ympäristössä?
  • Voiko pyriproksifeeni vaikuttaa lintuihin, kaloihin ja muihin luonnonvaraisiin eläimiin?

Mitä pyriproksifeeni on?

Pyriproksifeeni jäljittelee hyönteisten luonnollista hormonia ja häiritsee niiden kasvua. Se on eräänlainen hyönteisten kasvun säätelijä, joka vaikuttaa lähinnä nuoriin hyönteisiin ja muniin. Pyriproksifeeni vaikuttaa moniin hyönteistyyppeihin, kuten kirppuihin, torakoihin, punkkeihin, muurahaisiin, mattokuoriaisiin ja hyttysiin. Environmental ProtectionAgency (EPA) on rekisteröinyt sen käytettäväksi torjunta-aineissa vuodesta 1995.

Mitkä tuotteet sisältävät pyriproksifeeniä?

Pyriproksifeeniä on yli 300:ssa rekisteröidyssä torjunta-aineessa. Näihin kuuluu tuotteita, joita käytetään kodeissa ja nurmikoilla. Monia tuotteita käytetään myös maataloudessa elintarvikekasvien lehtikäsittelyssä. Pyriproksifeeniä käytetään yleisesti suoraan lemmikkieläimille kirppujen ja punkkien torjuntaan.

Pyriproksifeenituotteita voi olla monissa muodoissa, kuten nesteinä, rakeina, pölyinä ja pelletteinä. Muita tuotteita käytetään vesiympäristöissä, kuten lintulammikoissa ja lammikoissa. Joihinkin materiaaleihin on lisätty pyriproksifeeniä, kuten lemmikkieläinten kirppupalloihin. Pyriproksifeeniä sisältävät tuotteet sisältävät usein muita hyönteismyrkkyjä aikuisten hyönteisten tappamiseksi.

Noudata aina etiketin ohjeita ja ryhdy toimiin altistumisen välttämiseksi. Jos altistumista tapahtuu, muista noudattaa huolellisesti tuotteen etiketissä olevia ensiapuohjeita. Jos haluat lisähoito-ohjeita, ota yhteys myrkytystietokeskukseen numerossa1-800-222-1222. Jos haluat keskustella torjunta-aineongelmasta, soita numeroon 1-800-858-7378.

Miten pyriproksifeeni toimii?

Pyriproksifeeni on hyönteisten kasvunsäädin. Se jäljittelee hyönteisten luonnollisia hormoneja, jotka estävät nuoria hyönteisiä kypsymästä aikuisiksi. Pyriproksifeeni voi vaikuttaa hyönteiseen, jos sitä kosketetaan tai syödään. Pyriproksifeeni on kuitenkin harvoin myrkyllistä aikuisille hyönteisille. Sen sijaan se häiritsee munintaa ja munien kuoriutumista ja estää nuoria hyönteisiä kasvamasta aikuisiksi. Näin estetään kohdehyönteisten lisääntyminen.

Miten saatan altistua pyriproksifeenille?

Voit altistua pyriproksifeenille syömällä, koskettamalla, hengittämällä tai joutumalla silmiin. Tämä voi tapahtua levitettäessä ulkotuotteita tuulisella säällä. Se voi tapahtua myös, jos käytät tuotetta ja et pese käsiäsi ennen syömistä tai tupakointia. Ihosi voi myös altistua, jos kosketat käsiteltyä lemmikkieläintä. Voit rajoittaa altistumista torjunta-aineille noudattamalla huolellisesti etikettien ohjeita.

Pyriproksifeenille voi altistua syömällä hyvin pieniä määriä sitä elintarvikkeista löytyvinä jääminä. Pyriproksifeeniä käytetään monissa elintarvikkeissa, kuten parsa, maapähkinät, mansikat ja viinirypäleet. Voit vähentää torjunta-ainejäämiä tuoreissa elintarvikkeissa ottamalla huomioon nämä vinkit.

Mitkä ovat oireita lyhytaikaisesta altistumisesta pyriproksifeenille?

Pyriproksifeenin myrkyllisyyttä ihmiselle ja muille nisäkkäille pidetään vähäisenä. Jos sitä joutuu silmään, se voi olla lievästiärsyttävää. Se ei kuitenkaan ärsyttänyt koe-eläimillä tehdyissä ihokokeissa edes suurilla annoksilla.

Pyriproksifeenin kohtalaisille ja suurille annoksille altistuneet koe-eläimet olivat vähemmän aktiivisia ja lihoivat vähemmän nopeasti. Joillakin oli ripulia, epätavallista hengitystä ja lihasten hallinnan menetystä. Koirat, joille annettiin suuri annos pyriproksifeeniä, oksentelivat satunnaisesti ensimmäisen päivän aikana. Koirilla ei ollut muita oireita ensimmäisen päivän jälkeen. Pienempiä annoksia saaneilla koirilla ei ollut mitään oireita. Pyriproksifeeniä hengittäneillä eläimillä oli epätasainen hengitys, joka palautui tunnin kuluttua. Joillakin eläimillä oli hallitsematonta virtsaamista suurimmalla hengitetyllä annoksella.

Mitä tapahtuu pyriproksifeenille, kun se joutuu elimistöön?

Syötynä pyriproksifeeni imeytyy osittain suolistosta. Sisään päästyään suuri osa siitä hajoaa nopeasti ja poistuu kehosta. Rotilla tehdyissä tutkimuksissa yli kolme neljäsosaa poistui elimistöstä seitsemän päivän kuluessa. Hyvin pieniä määriä pyriproksifeeniä voi kuitenkin varastoitua elimistön rasvaan ja rintamaitoon. Pyriproksifeenin imeytymisestä ihoon ei ole tutkimuksia.Muut pyriproksifeenillä tehdyt iho- ja kehitystutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että alle kolmannes imeytyy ihon läpi.

Esimmäisessä tutkimuksessa kahdelle ryhmälle imettäviä vuohia syötettiin pyriproksifeeniä viiden päivän ajan. Niiden maidosta löytyi erittäin pieniä määriä pyriproksifeeniä. Kahdelle munivien kanojen ryhmälle syötettiin pyriproksifeeniä kahdeksan päivän ajan. Munista löytyi hyvin pieni määrä annosta, suurin osa keltuaisista.

Vaikuttaako pyriproksifeeni todennäköisesti syövän kehittymiseen?

Hiirillä ja rotilla, joiden ruokavaliossa oli pyriproksifeeniä 1,5-2 vuoden ajan, ei näiden tutkimusten jälkeen ilmennyt merkkejä syövästä.Useiden tutkimusten jälkeen pyriproksifeenin ei ole todettu todistetusti muuttavan tai vahingoittavan geenejä. Näiden tutkimusten perusteella EPA on luokitellut pyriproksifeenin sellaiseksi, että se ei todennäköisesti aiheuta syöpää ihmisessä.

Onko kukaan tutkinut pitkäaikaisen altistumisen muita kuin syöpävaikutuksia pyriproksifeenille?

Esimmäisessä tutkimuksessa koirille syötettiin ruokavaliossaan kohtalaisia tai suuria määriä pyriproksifeeniä joka päivä yhden vuoden ajan. Kahdella suurimmalla annostasolla joistakin eläimistä tuli hyvin laihoja ja niiden verisolut vähenivät. Kaikkien ryhmien eläimillä kolesteroli ja maksan paino kasvoivat. Toisessa vuoden kestäneessä tutkimuksessa koirille syötettiin pieniä määriä pyriproksifeeniä, eikä koirilla ollut kuolemantapauksia tai sairauksia. Rotilla, hiirillä ja koirilla tehdyissä pitkäaikaisissa ruokintatutkimuksissa havaittiin vaikutuksia maksaan ja munuaisiin.

Ensimmäisessä tutkimuksessa rotilla, joille syötettiin suuria annoksia pyriproksifeeniä raskauden aikana, ei ollut vaikutuksia poikasiin. Vastaavasti altistuneilla kaneilla syntyvyys väheni vain suurimmalla testatulla annoksella. Toisessa rotilla tehdyssä tutkimuksessa joillakin poikasilla oli epätavallisia luuston ja ruoansulatuskanavan muutoksia.

EPA on arvioinut pyriproksifeenin potentiaalia hormonitoimintaa häiritsevänä aineena. Näissä tutkimuksissa ei saatu vakuuttavia todisteita vuorovaikutuksesta estrogeenireitin kanssa. Kun urosrotille syötettiin pyriproksifeeniä usean viikon ajan, oli jonkin verran näyttöä vuorovaikutuksesta androgeeni- ja kilpirauhasreittien kanssa.

Ovatko lapset herkempiä pyriproksifeenille kuin aikuiset?

Lapset saattavat olla erityisen herkkiä torjunta-aineille aikuisiin verrattuna. Kehitystutkimusten perusteella EPA on päättänyt, että imeväiset ja lapset eivät ole herkempiä pyriproksifeenille kuin aikuiset. Pienet lapset voivat kuitenkin käyttäytyä tavalla, joka aiheuttaa heille suuremman altistumisriskin. He saattavat esimerkiksi viettää enemmän aikaa lattian lähellä. He saattavat myös todennäköisemmin laittaa kätensä suuhunsa koskettuaan käsiteltyjä pintoja tai lemmikkieläimiä.

Mitä pyriproksifeenille tapahtuu ympäristössä?

Pyriproksifeeni hajoaa nopeasti auringonvalossa ja maaperän mikrobeissa. Auringonvalolle altistuessaan pyriproksifeenin puoliintumisaika on 6,8-16 päivää maan pinnalla ja 3,7-21 päivää vedessä. Maaperässä, jossa on mikrobeja, puoliintumisaika on 6-9 päivää. Pyriproksifeeni sitoutuu tiukasti maaperään eikä liukene helposti veteen. Näiden ominaisuuksien perusteella on epätodennäköistä, että se kulkeutuisi maaperässä kohti pohjavettä.

Pyriproksifeeni voi kuitenkin saastuttaa pintavesiä ruiskutuksen tai valunnan ja käsitellyn maaperän eroosion seurauksena. Pyriproksifeeni on vakaa pelkästään vedessä ja hajoaa hitaammin vedessä, kun se on pimeää. Vedessä, jossa on happea ja mikrobeja, puoliintumisaika on 16-23,1 vuorokautta.

Kasveihin levitettäessä on näyttöä siitä, että pyriproksifeeni voi liikkua lehtien sisällä, mutta se ei liiku helposti koko kasvissa. Pyriproksifeenillä on vähäinen potentiaali muodostaa höyryjä. On varottava hengittämästä tuotteen sumuja tai pölyjä.

Voiko pyriproksifeeni vaikuttaa lintuihin, kaloihin tai muihin luonnonvaraisiin eläimiin?

Pyriproksifeeni on käytännöllisesti katsoen myrkytön linnuille, nisäkkäille ja täysikasvuisille mehiläisille. Kuitenkin hunajamehiläisten ja muiden hyönteisten munat ja toukkavaiheet ovat paljon todennäköisemmin herkkiä kuin aikuiset. Kimalaisyhdyskunnat, joita ruokittiin kohtalaisella annoksella pyriproksifeeniä ja sokeria 24 tunnin ajan, kehittyivät normaalisti viiden viikon aikana.

Kaloille pyriproksifeeni on lajista riippuen kohtalaisen tai erittäin myrkyllistä. Pyriproksifeenillä käsitellylle vedelle altistetut kaksi kalalajia eivät kuitenkaan osoittaneet myrkyllisiä vaikutuksia edes suurimmalla annoksella. On vaikea sanoa, kuinka myrkyllistä pyriproksifeeni on kaloille, koska se liukenee huonosti veteen. Pyriproksifeenillä on kohtalainen potentiaali kertyä kaloihin, koska se voi varastoitua rasvaan.