Kun otetaan huomioon, että kaksosia on yli 3 prosenttia väestöstä, on jokseenkin yllättävää, että heihin liittyy niin paljon väärinkäsityksiä. Tarinat sisarusten telepatiasta, parinvaihdosta ja yleisestä aavemaisuudesta ovat kulkeneet kanssamme vuosisatojen ajan. Mutta kun kaksosten alkuperää ja elämänkokemuksia koskeva tutkimus on edennyt, yhä useammat väittelyt voidaan ratkaista lopullisesti, ja on vaikea kuvitella parempaa opasta tähän työhön kuin Nancy Segal, Kalifornian valtionyliopiston Fullertonin kaksostutkimuskeskuksen johtaja, joka on osallistunut joihinkin alan perustavaa laatua oleviin tutkimuksiin. Hänen uusi kirjansa Twin Mythconceptions on viihdyttävä tutkimus tieteellisestä perustasta tai sen puutteesta yli 70:lle yleisesti pidetylle uskomukselle identtisistä ja veljespareista. Nämä asiat kiinnostavat yhä useampia perheitä – kaksossynnytysten määrä on kasvanut Yhdysvalloissa lähes 80 prosenttia vuodesta 1980 lähtien, mikä johtuu pääasiassa lapsettomuushoitojen kehittymisestä.
Mitä tiedämme
Segalin käsittelemät aiheet vaihtelevat kuriositeeteista elämän tai kuoleman kysymyksiin. Voiko esimerkiksi veljeskaksosparin kummallakin jäsenellä olla eri isä? Paitsi että se on mahdollista, se on myös yllättävän yleistä: Tuoreimmassa tutkimuksessa arvioitiin, että yli 2 prosentissa veljeskaksosten raskauksista on mukana eri miesten geneettinen panos, mutta Segal väittää, että osuus on todennäköisesti suurempi, sillä kun molemmat isät ovat samaa rotua ja etnistä alkuperää, äidit saattavat vain olettaa, että molemmilla kaksosilla on sama isä.
Kaksosten erilaiset syntymäpäivät eivät edellytä epätavallisia synnytystä edeltäviä tapahtumia. Pisin tunnettu synnytysten välinen aika on huikeat 87 päivää. Ja kaksosten syntymäjärjestyksellä on väliä, mutta ei siitä syystä, mistä voisi luulla: Segal kirjoittaa, että on vain vähän todisteita siitä, että ensimmäisenä tai toisena synnyttämisellä olisi mitään pysyvää vaikutusta psykologiseen kehitykseen. Toisaalta toiseksi syntyneillä kaksosilla on suurempi riski sairastua terveysongelmiin, kuten hengitysvaikeuksiin, vastasyntyneiden traumoihin ja infektioihin, kuin heidän juuri syntyneillä sisaruksillaan.
Nuorilla identtisillä kaksosilla näyttää usein olevan telepaattinen side, mutta ei ole todisteita siitä, että se olisi todellista. Niiden samankaltaisuudet paljastavat jotain kaksosten mielen samankaltaisuudesta, ei niiden välisestä yhteydestä. Tämä on yksi monista havainnoista, joita on saatu tutkimuksissa, joissa on tutkittu kaksosia, jotka on erotettu toisistaan syntyessään ja kasvatettu erillään. Kun tällaiset parit lukevat itsenäisesti samoja kirjoja, noudattavat samoja kotirutiineja tai nauttivat samoista harrastuksista, Segal kirjoittaa, ”he eivät voi kommunikoida, koska he eivät useinkaan tiedä, että toinen kaksonen on olemassa – sen sijaan he heijastavat toisiaan vastaavia kykyjään, makujaan ja temperamenttiaan.”
Toinen suosittu käsitys on, että identtinen kaksonen voisi tehdä rikoksen ja lavastaa sisaruksen syylliseksi. Segalin mukaan näin ei enää ole. Nykyaikaiset DNA-testit voivat ratkaisevasti erottaa rikollisen viattomasta kaksosesta. Yleisesti ottaen ajatus hyvistä ja pahoista identtisistä kaksosista ja kulttuurin innokkuus käyttää näitä leimoja sisarusten erottamisessa toisistaan on epätarkka ja mahdollisesti vahingollinen. Itse asiassa, Segal selittää, veljeskaksoset poikkeavat identtisiä pareja todennäköisemmin suuresti toisistaan persoonallisuuksiltaan, koska kumpikin on perinyt erilaiset geenit.
Vaikka voisiko yksi identtinen kaksonen teeskennellä toista ja ”pettää” sisaruksen romanttisen kumppanin kanssa? Ei todennäköisesti, Segal uskoo. Pienetkin erot kasvoissa ja fyysisissä piirteissä, persoonallisuudessa ja temperamentissa ovat osoittautuneet kriittisiksi tekijöiksi sosiaalisessa vetovoimassa ja parinvalinnassa, minkä vuoksi on mahdollista, että joku voi tuntea vetoa toiseen kaksosesta mutta ei toiseen.
Miksi tutkimme kaksosia
Segal, joka on veljeskaksonen, työskenteli uraauurtavassa Minnesota Study of Twins Reared Apart -tutkimuksessa, jossa havaittiin, että erillään kasvaneilla kaksosilla on silti monia yhteisiä persoonallisuuspiirteitä, aivan kuten yhdessä kasvaneilla kaksosilla. Se oli vahva todiste geenien vaikutuksesta persoonallisuuteen ja elintärkeä johtolanka geneettisen ja ympäristöön liittyvän vaikutuksen erottamisessa.
Tämän työn logiikka vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta oivalluspotentiaali on syvällinen. Tutkimalla identtisiä pareja, joissa toinen sisarus sairastuu johonkin sairauteen, kun taas toinen ei sairastu, voitaisiin avata ovet miljoonia ihmisiä vaivaavien sairauksien perimmäisten syiden tutkimiseen.
Segal ymmärtää, että kaksosten arvo lääketieteellisinä tutkimuskohteina ei lopulta ole se, mikä meitä niissä eniten kiehtoo. Kyse on jostain filosofisemmasta: ”Ajatus siitä, että fyysiset ja käyttäytymispiirteet voidaan tarkasti toistaa kahdella vauvalla, lapsella tai aikuisella, on ristiriidassa sen odotuksemme kanssa, että yksikään toinen ihminen maailmassa ei voisi olla meidän kaltaisemme.”
Facebook-kuva: iordani/
Vastaa