(Viimeksi päivitetty: 9.4.2020)

Eurooppalainen merikrotti, tieteellinen nimi Conger conger, on merikrottien (Congridae) heimoon kuuluva merikrotti. Se on planeetan suurin ankerias ja kotoisin Koillis-Atlantilta yhdessä Välimeren kanssa.

Euroopan conger Kuvaus ja elintavat

Euroopan congerin keskimääräinen aikuiskoko on 1,5 m (4 ft 11 in), tunnistetuin tunnistettu koko noin 6 m (19 ft 8 in) ja suurin paino noin 110 kg (240 lb), mikä tekee siitä painoltaan planeetan tärkeimmän ankeriaan.

Euroopan ankerias kilpailee usein tärkeimpien muraalilajien kanssa tai ylittää ne niukasti kooltaan, mutta nämä ovat yleensä hoikempia ja painavat siten vähemmän kuin isommat ankeriaslajit.

Euroopan ankeriaslajien tavalliset saaliiksi saadut yksilöt painavat vain 2,5-25 kg. Naaraat, joiden keskikoko sukukypsyyshetkellä on kaksi metriä, ovat paljon isompia kuin urokset, joiden keskikoko sukukypsyyshetkellä on 1,2 metriä.

Euroopan merikrotin poikanen voi olla hyvin pitkä, anguillimuotoinen, vailla suomuja. Väri on yleensä harmaa, mutta se voi olla myös mustahtava.

Eurooppalaisen merikrotin vatsa on valkoinen. Sivulinjan varrella on rivi pieniä valkoisia täpliä. Tyvi on lähes kartiomainen ja tuskin painunut.

Euroopanjalkaisen congerin kuono on pyöreä ja erinomainen, ja siinä on sivusuunnassa hajuaukot. Isot kidusaukot ovat sivusuunnassa.

Euroopanjalkaisen congerin kartiomainen kiille on järjestäytynyt riveiksi leukoihin. Selkä- ja peräevät ovat yhteneväiset pyrstöevän kanssa. Rintaevät ovat nykyiset, kun taas vatsaevät evät puuttuvat.

Euroopan meriankerias muistuttaa tavoiltaan paljon muurahaisia. Ne elävät tavallisesti kivien seassa koloissa eli ”ankeriaskuopissa”, yleensä yhdessä aukossa yhdessä muraalien kanssa.

Euroopan ankerias saapuu iltaisin kolostaan saalistamaan. Nämä yöaktiiviset petoeläimet syövät pääasiassa kaloja, pääjalkaisia ja äyriäisiä, vaikka niiden uskotaan syövän hyödyttömiä ja mätäneviä kaloja, minkä lisäksi ne metsästävät aktiivisesti elossa olevia kaloja.

Euroopan conger saattaa olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan, ja valtavat yksilöt voivat aiheuttaa vaaraa sukeltajille.

Euroopan merikrotin levinneisyys

Tätäkin lajia saattaa tavata Japanin Atlantilla Norjasta ja Islannista Senegaliin, samoin Välimerellä ja Mustallamerellä 0-500 metrin syvyydessä, joskin ne saattavat vaelluksillaan päästä 3600 metrin syvyyteen.

Se nähdään yleensä hyvin matalassa vedessä rannan tuntumassa, mutta se voi mennä myös aivan 1170 metrin syvyyteen. Nuorempana se liikkuu yleensä rannikon läheisyydessä kovalla, kivikkoisella ja vaurioituneella pohjalla, ja aikuisena se siirtyy syvempiin vesiin.

Migraatio

Kun meriankerias on 5-15-vuotias, sen elimistö kokee metamorfoosin, jossa sekä naisen että miehen lisääntymiselimet kasvavat, ja luurangon massa vähenee ja kiille putoaa.

Naarasankeriaat näyttävät kasvavan painoltaan ja mitoiltaan suuremmiksi kuin urokset.

Euroopan ankeriasvaellukset suuntautuvat tämän jälkeen Välimerellä ja Atlantilla sijaitseville kutualueille, ”vaikkakin lajin yhden tai useamman kutualueen olemassaolosta ei ole varmuutta”.

Naarasankeriaat tuottavat useita miljoonia munia. Heti kuoriuduttuaan merikotiloiden toukat alkavat uida takaisin matalampiin vesiin, missä ne elävät sukukypsyyteen asti. Sen jälkeen ne vaeltavat ja toistavat syklin.