Tämä tapahtuu kuitenkin melko säännöllisesti, eikä aina lääketieteelliseen käyttöön. Se tapahtuu seurantatietokannan kautta, jolla on eri nimiä, mutta joka on pohjimmiltaan lääkemääräysten seurantaohjelma (Prescription Monitoring Program, PMP).

PMP on tietokanta, joka tarjoaa pääsyn henkilön lääkemääräyshistoriaan, yleensä DEA:n luetteloimien ja valvottujen aineiden, kuten opioidien ja bentsodiatsepiinien, osalta. Useat osavaltiot ovat lisänneet tietokantaan myös muita lääkkeitä, joita ei ole luokiteltu, mutta joilla on väärinkäyttöpotentiaalia, kuten gabapentiini ja pregabaliini. Joissakin ohjelmissa seurataan myös lääkkeitä, jotka ovat edelleen luokiteltuja, mutta joilla ei ole väärinkäyttöpotentiaalia, kuten testosteronikorvaushoito, jota käytetään usein sukupuolenvaihdoksissa.

Mikä on PMP?

Reseptinseurantaohjelmat (PMP, Rescription Monitoring Program) ovat osavaltiopohjaisia sähköisiä tietokantoja, joita käytetään nimettyjen valvottavien aineiden lääkemääräysten seuraamiseen. PMP-ohjelmien tarkoituksena on tukea valvottavien aineiden laillista lääketieteellistä käyttöä sekä tunnistaa, estää tai ehkäistä lääkkeiden väärinkäyttöä ja väärinkäyttöä. Tällä hetkellä 49 osavaltiossa, District of Columbiassa ja Guamissa on PMP-ohjelmia, joista useimpia valvoo joko terveyslautakunta tai apteekkilautakunta.

PMP:iden tarkoituksena oli auttaa vähentämään opioidireseptien väärinkäyttöä ja opioidien määräämisestä johtuvia yliannostuskuolemia. Taudintorjuntakeskuksen tietojen mukaan vuonna 2016 oli noin 42 000 opioidien aiheuttamaa kuolemaa, joista 40 prosenttia johtui reseptillä saatavista opioideista. Vuosittain kirjoitetaan 250 miljoonaa reseptiä, mikä riittää yhteen pulloon jokaista amerikkalaista aikuista kohden. Lääkemääräysten määrääminen on vaihtelevaa ja epäyhtenäistä, sillä eniten lääkemääräyksiä määräävässä osavaltiossa Alabamassa on kolme kertaa enemmän lääkemääräyksiä kuin Havaijissa, joka on vähiten lääkemääräyksiä määräävä osavaltio.

Tämä kaikki yhdistettynä raportteihin, jotka kertovat opioidien lääkemääräysten yhä kasvavasta määrästä, häikäilemättömien opioidilääkäreiden olemassaolosta ”pillerimyllyssä” ja potilaiden taipumuksesta ”lääkäriostoksilla käyntiin” (doctor shoppailuun), termi, jota käytetään kuvailemaan potilasta, joka hankkii lääkemääräyksiä useista lähteistä.

PMP:n tarkoituksena oli hillitä reseptien väärinkäytön kaikkia osa-alueita antamalla palveluntarjoajille mahdollisuus etsiä potilaita, tunnistaa riskialttiit lääkemääräykset, varmistaa hyvät lääkemääräyskäytännöt ja mahdollisesti auttaa potilaita, joilla on päihdehäiriö, pääsemään hoitoon.

PMP:n konseptilla on merkitystä. Ne voivat auttaa tunnistamaan henkilöitä, jotka hankkivat valvottavia aineita useista lähteistä, auttaa tunnistamaan potilaita, jotka saavat useita lääkemääräyksiä lyhyessä ajassa, tai potilaita, jotka käyttävät useita psykotrooppisia lääkkeitä.

P PMP:tä on myös kritisoitu. Useat osavaltiot ovat osoittaneet, että reseptillä myytävien opiaattien aiheuttamat kuolemantapaukset ovat vähentyneet PMP:n käyttöönoton myötä. Esimerkiksi Florida vähensi oksikodonista johtuvia kuolemantapauksia 25 prosenttia PMP-ohjelman käyttöönoton jälkeen. Tämä vaikuttaisi lupaavalta, mutta todennäköisesti se ei ole sitä; heroiinikuolemat kasvoivat kahdeksankertaisiksi ja fentanyylikuolemat viisinkertaisiksi samassa ajassa.

Toinen kysymys on se, miten hyvin nämä hyvin arkaluonteiset tiedot on suojattu. PMP-tietoihin pääsy voi varmasti aiheuttaa merkittävää haittaa yksilöille, jos tietoja käytetään väärin millään tavalla. Kuten missä tahansa tietokannassa, on olemassa riski luvattomasta pääsystä, hakkeroinnista tai väärinkäytöstä. Vaikka PMP:n tarkoituksena on hillitä tätä lamauttavaa epidemiaa, se vaatii silti tarkkaa tarkastelua yksityisyyden suojan ja pääsyn osalta.

HIPPA ja PMP

Reseptinseurantaohjelmat eivät nimenomaan kuulu HIPPA:n piiriin, mutta sääntöjä sovelletaan silti tietojen saatavuuden osalta. Kaikkien PMP:hen pääsevien henkilöiden on osallistuttava kyseisen henkilön potilaan hoitoon. Vaikka PMP itsessään ei kuulu HIPPA:n soveltamisalaan, lääkemääräysten määrääjät ja jakelijat kuuluvat siihen. Useimmat terveydenhuollon tarjoajat, jotka käyttävät PMP:tä, tekevät sen laillisesti ja saadakseen asiaankuuluvia lääketieteellisiä tietoja. Heidän on varmistettava, että heidän saamansa tiedot ovat suojattuja, ja näihin tietoihin olisi päästävä käsiksi vain potilaan suoraa hoitoa varten.

Tässä on kuitenkin harmaita alueita. Yksi tällainen harmaa alue on se, että opioidien käyttöhäiriön hoitoon käytettäviä luokiteltuja aineita, kuten buprenorfiinia, kun niitä määrätään päihdehoitokeskuksessa, ei pitäisi ilmoittaa liittovaltion luottamuksellisuussäännön sanelemalla tavalla. Säädöskokoelman 42 osasto perustettiin suojelemaan päihdehoitoa hakevia henkilöitä mahdollisilta kielteisiltä seurauksilta, kuten siviili- tai rikosoikeudelliselta kuulemiselta. On myös muita mahdollisia ei-lääketieteellisiä huolenaiheita, kuten vakuutusyhtiöiden tai jopa työnantajien pääsy. Monet osavaltiot kuitenkin raportoivat buprenorfiinista, ja muut osavaltiot ovat pyytäneet tämän suojan tarkistamista siten, että myös metadoni raportoidaan.

Yksityisyyden ja suojan välillä on varmasti hieno raja. Toisaalta potilaan terveystietoja olisi suojeltava, erityisesti kun on kyse muusta kuin lääkkeellisestä käytöstä. Toisaalta tieto siitä, saako potilas opioideja vai ei, voi olla hengenpelastavaa. Poliittisten päättäjien on pohdittava näitä kysymyksiä, kun PMP:t yleistyvät ja niihin pääsevät käsiksi sekä lääketieteelliset että muut kuin lääketieteelliset henkilöt, sekä sitä, miten ja milloin näitä tietoja voidaan käyttää. Olisi myös pohdittava, mitä lääkkeitä pitäisi ja mitä ei pitäisi ilmoittaa. Lisäksi on varmistettava, että tietoja käyttävät henkilöt todella tarvitsevat niitä suoraa lääketieteellistä hoitoa varten.

Cyberturvallisuus:

Suojattujen ja arkaluonteisten tietojen turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Reseptiseurantaohjelmat sisältävät arkaluonteisia tietoja, joihin kuuluvat potilaiden nimet, syntymäajat, sosiaaliturvatunnukset, osoitteet ja puhelinnumerot sekä tiedot yksittäisen henkilön saamista resepteistä. Tietoturvaloukkauksen seuraukset voivat olla erittäin haitallisia ja mahdollisesti vahingollisia yksilöille. PMP:n on oltava erittäin turvallinen, jotta yksityishenkilöt eivät pääse laittomasti käsiksi näihin tietoihin. Kesäkuussa 2009 hakkerin väitettiin kuitenkin tunkeutuneen Virginian osavaltion reseptiseurantaohjelmaan ja päässeen käsiksi 35 miljoonaan reseptitietueeseen. Järjestelmä suljettiin nopeasti, mutta on epäselvää, oliko murrolla vaikutuksia. Hyökkäyksen motiivi on epäselvä, mutta analyytikot epäilevät, että tietoja olisi voitu käyttää laittomasti hankittujen opioidien ja bentsodiatsepiinien lääkekorvausten saamiseksi. Teoriassa nämä tiedot voisivat olla varsin arvokkaita myös vakuutusyhtiöille, jotka voisivat evätä vakuutusturvan riskiryhmään kuuluvilta henkilöiltä.

Hakkerit ovat päässeet käsiksi monenlaisiin tietokantoihin, kuten pankkeihin ja luottokorttiyhtiöihin, ja jopa FEMA:n ja FBI:n tietokantoihin hakkerit ovat iskeneet jonkin verran menestyksellä. Luottokortin numero tai pankkitili voidaan peruuttaa ja muuttaa, mutta terveydentilaan liittyviä yksityisempiä tietoja ei voida peruuttaa ja muuttaa.

Kuten minkä tahansa tietokannan kohdalla, myös PMP:n tietoturvaa koskevat käytännöt edellyttävät tarkkaa tarkastelua. Valtioiden on annettava takeet siitä, että järjestelmät ovat turvallisia, ja niillä on oltava käytössä järjestelmät, joilla puututaan mahdollisiin tietomurtoihin. Potilaille ja palveluntarjoajille olisi myös ilmoitettava tietoturvaloukkauksesta, jotta he voivat ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin suojautuakseen.

Toisen suojakeinon avulla lääkemääräysten määrääjien olisi voitava tarkastella omaa lääkemääräyshistoriaansa varmistaakseen, ettei heidän DEA-numeroaan ole käytetty väärin. Lopuksi potilaiden olisi voitava jonkin virallisen prosessin kautta saada pääsy potilashistoriaan, jotta voidaan varmistaa, että se on todella heidän oma historiansa. Hänen olisi myös voitava hakea muutosta.

Ei-lääketieteellinen käyttö: Rikotaanko henkilökohtaisia oikeuksia?

Alue, joka on kuitenkin herättänyt eniten kysymyksiä, on PMP:n ei-lääketieteellinen käyttö. Tässä kohtaa rajat todella hämärtyvät. Useimmissa osavaltioissa PMP:n käyttöoikeus on lääketieteen ammattilaisten lisäksi myös lainvalvontaviranomaisilla. Useimmat lainvalvontaviranomaiset ja -virastot käyttävät näitä tietoja oikealla tavalla suojellakseen yksilöitä ja auttaakseen tutkimuksissa. Lainvalvontaviranomaisten PMP:n käyttö voi olla arvokasta. Se voi auttaa tunnistamaan lääkkeiden väärinkäyttöä ja lääkkeiden liiallista määräämistä.

Lainvalvontaviranomaisilla on varmasti perusteltu syy päästä käsiksi näihin tietoihin. On kuitenkin kiistelty siitä, pitäisikö tähän tarvita etsintälupa vai ei. Monissa osavaltioissa poliisit tarvitsevat vain todennäköisen syyn päästä PMP:hen. ACLU on väittänyt, että potilailla on oikeus yksityisyyteen ja että tietoihin pääsyn pitäisi edellyttää etsintälupaa, ja itse asiassa eräs liittovaltion tuomari on todennut tämän olevan totta. Joissakin osavaltioissa pääsy on rajoitettu vain tietyille tutkijoille, kun taas toisissa osavaltioissa vaaditaan koulutusta ennen kuin pääsy sallitaan. On kuitenkin osavaltioita, jotka kannattavat vapaata pääsyä ilman etsintälupaa. Tämä on keskustelu, joka todennäköisesti jatkuu, ja sen puolesta ja vastaan on vahvoja argumentteja.

PMP on uudenlainen käsite, joka otettiin käyttöön reseptilääkkeiden väärinkäytön hillitsemiseksi. Sillä on hyvät tarkoitusperät, ja sen ensisijaisen tavoitteen saavuttamisessa on raportoitu onnistuneen jonkin verran. Vähemmän tiedetään, missä sen puutteet piilevät. On esitetty joitakin haittoja, kuten lääkkeiden käytön siirtyminen laittomiin lääkkeisiin ja sitä tarvitsevien potilaiden lääkkeiden saannin rajoittaminen. Yksityisyyden suoja on kuitenkin toinen merkittävä kysymys, ja on edelleen epäselvää, onko tämän järjestelmän käytöllä jälkikäteisvaikutuksia tässä suhteessa. Tämä pätee erityisesti silloin, kun järjestelmää käytetään muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin. On olemassa hyviä argumentteja sekä PMP:n puolesta että sitä vastaan. Tärkeintä on, että PMP:tä koskevalla politiikalla suojellaan potilaita ja heidän yksityisyyttään ja autetaan samalla hillitsemään opioidiepidemiaa. Poliittisten päättäjien on hyödynnettävä näyttöön perustuvia tietoja lääkkeiden saatavuutta ja käyttöä koskevissa päätöksissä, jotta ihmisiä voidaan suojella parhaalla mahdollisella tavalla väärinkäytöltä, oli se sitten tarkoituksellista tai ei.