Poliittinen tiede

Seitsemän viikon kovan työn jälkeen kesällä 1787 perustuslakisopimus oli vakavassa vaarassa päättyä ilman asiakirjaa, joka korvaisi tehottomat liittovaltion artiklat. Kokousedustajat uhkasivat vetäytyä kokouksesta, jos heidän ääntään ei kuulla yhdessä tärkeässä kysymyksessä. Tästä kysymyksestä keskusteltiin kiivaasti kahden viikon ajan, ja se oli polarisoinut valtuutetut turhautumiseen asti. Kyseessä oli jäsenten jako vastaperustettujen Yhdysvaltojen lainsäädäntöelimeen. Vastakkain olivat harvaan asuttujen osavaltioiden ja väkirikkaiden osavaltioiden valtuutetut.

Vähemmän asuttujen osavaltioiden edustajat vaativat, että edustus lainsäädäntöelimessä olisi yhtäläinen äänioikeus jokaisessa osavaltiossa. He katsoivat, että suuremmista osavaltioista tulisi tyrannia ja ne käyttäisivät etuaan väärin pienten osavaltioiden kustannuksella. Heidän ehdottamansa suunnitelma tunnettiin nimellä New Jerseyn suunnitelma.

Tiheään asutut osavaltiot taas katsoivat, että ne osallistuisivat enemmän tuloillaan kansakunnan ylläpitoon ja että niillä pitäisi olla enemmän edustusta kuin pienemmillä osavaltioilla. Heidän suunnitelmansa, Virginian suunnitelma, perustaisi edustuksen kongressin kamareissa kokonaan väestömäärään.

Konventin tulevaisuuden ollessa epävarmassa asemassa päätettiin, että oli perustettava komitea, jonka tehtävänä oli saada aikaan kompromissi. Komiteakäsittelyn tuloksena Roger Sherman ja Oliver Ellsworth laativat nerokkaan ratkaisun, jota kutsuttaisiin Connecticutin kompromissiksi. Heidän ehdotuksensa mukaan alahuoneen jako olisi riippuvainen osavaltioiden väkiluvusta, kun taas ylähuoneessa olisi yhtäläinen edustus osavaltioittain. Pienempien osavaltioiden huolenaiheiden lieventämiseksi tehtiin lisämyönnytyksiä alahuoneen valtuuksien suhteen. Esimerkkinä mainittakoon, että alahuone tekee meno- ja tulolakiehdotukset, eikä ylähuone voi muuttaa niitä.

Connecticutin kompromissi eli vuoden 1787 suuri kompromissi pelasti perustuslakikonventin käytännössä. Vaikka kaksikamarinen lainsäädäntöelin itsessään tarjoaa lukemattomia etuja vallanjaon kannalta, perustajaisät valitsivat tämän reitin, jotta valmistelukunnan työskentelyä voitiin jatkaa. Tämä mahdollisti valmistelukunnan perimmäisen tarkoituksen: täydellisemmän liiton luomisen.