PMC

2. Tapausselosteet

Esitämme 4 tapausta SARS-CoV-2-infektiosta, jotka sairaalahoitoon 1. huhtikuuta 2020 toukokuun 15. toukokuuta 2020 asti, jotka liittyivät micturition syncopeen taudin aikana. Yksityiskohtaiset tiedot 4 potilaan demografisista ominaisuuksista, heidän liitännäissairauksistaan ja tärkeimmistä kliinisistä ominaisuuksista on esitetty taulukossa Taulukko11.

Taulukko 1

Potilaiden demografiset ja kliiniset ominaisuudet.

Ensimmäinen tapaus on 67-vuotias valkoihoinen mies, jonka tiedetään sairastaneen essentiaalista korkeaa verenpainetta, aivoverenkiertohäiriötä 60-vuotiaana, tyypin 2 diabetes mellitusta, jota hoidetaan suun kautta otettavilla antihyperglykemialääkkeillä, joka on sairaalahoidossa yskän, retrosternaalisen rintakivun ja hoidon vuoksi ja jonka hoito on aloitettu nenä- ja nielupyyhkäisynäytteistä saaduilla RT-PCR-analyyseillä varmennetun SARS-coV-2- infektion vuoksi. Potilas oli suorassa yhteydessä poikaansa, jolla oli myös COVID-19-diagnoosi ja joka otettiin sairaalaan 10 päivää ennen isänsä ottamista. Sisäänottohetkellä fyysisessä tutkimuksessa havaittiin seuraavat muutokset: perifeerinen happisaturaatio 94 %, keuhkotutkimus ilman säröjä auskultaatiossa, syke 76 lyöntiä minuutissa, verenpaine 135 yli 94 mmHg, oikean puolen motorinen vaje pääasiassa yläraajoissa. Rintakehän röntgenkuvaus vahvisti, että oikealla puolella oli useita keuhkojen tyvitumakkeita. Tärkeimmät laboratoriotutkimukset esitetään taulukossa Taulukko3.3. Hoito aloitettiin atsitromysiinillä 500 mg ensimmäisenä päivänä ja sen jälkeen 250 mg/vrk neljän päivän ajan, minkä lisäksi annettiin hydroksiklorokiinia 200 mg q12h viiden päivän ajan, lopinaviiria/ritonaviiria 200/50 mg 2 tablettia q12h kymmenen päivän ajan, insuliini glarginia 8 yksikköä samaan aikaan joka päivä kello 22:00 (suun kautta otettavien verenpainelääkkeiden korvikkeena) ja kroonista hoitoa beeta-adrenergisillä salpaajilla – nebivololi 5 mg joka päivä. Kahdeksantena sairaalahoitopäivänä potilas sai aamuisen ulostamisen jälkeen tilapäisen tajunnanhäiriön, joka toistui sen jälkeen, kun hän oli nostanut itsensä ortostaattiseen asentoon. Synkopeeseen liittyi voimakas ja jatkuva päänsärky. Synkopeen jälkeiset verenpaine- tai verensokeriarvot eivät selittäneet synkopeakohtausta. Koska potilaalla oli akuutti traumaattinen aivovamma, hänelle tehtiin kallon tietokonetomografia (CT) ja kallon magneettikuvaus (MRI), joissa ei havaittu patologisia muutoksia. Lisäksi tehtiin lumbaalipunktio. Aivo-selkäydinnestetutkimus oli sytologisesti ja biokemiallisesti normaalialueella. Mannitolia, Ringersin liuosta ja B-ryhmän vitamiineja otettiin myös hänen hoitoonsa. Potilas kotiutettiin lopulta 17. sairaalahoitopäivänä, kun viruspuhdistuma oli saavutettu (toistuvasti negatiivinen RT-PCR-näytteen pyyhkäisytesti SARS-CoV-2:n varalta 24 tunnin kuluttua).

Taulukko 3

Laboratoriotutkimukset.

2. tapaus on tapaus 65-vuotiaasta valkoihoisesta naisesta, jolla tiedetään olevan insuliinihoidossa oleva tyypin 2 diabetes mellitus, essentiaalinen korkea verenpaine, kolmannen asteen eteis-kammiokatkos, sydäntahdistin, ja joka otettiin sairaalaan 3 päivää sen jälkeen, kun hänellä oli ilmennyt 38 °C:n lämpöasteista kuumeilua, ärsytystä aiheuttavaa yskää, asteniaa ja ruokahaluttomuutta. Potilaalla todettiin SARS-CoV-2-infektio RT-PCR-määrityksellä. Vastaanottohetkellä fyysisessä tutkimuksessa havaittiin seuraavat muutokset: luokan II lihavuus, BMI 39,2 kg/m2, diffuusi heikentynyt vesikulaarinen sivuääni, joka johtui rintakehän anteroposteriorisen läpimitan kasvusta, molemminpuolinen basilaarinen säröily auskultaatiossa, perifeerinen happisaturaatio 93 %, rytmikkäät sydämen äänet, syketaajuus 80 lyöntiä/minuutti, verenpaine 140/70 mmHg, hepatomegaliaa, fysiologinen virtsaneritys eikä neurosensorisia muutoksia. Kuudentena sairaalahoitopäivänä keuhkojen säröilyalueiden lisääntymisen vuoksi ja perifeerisen happisaturaation ollessa 83 % keuhkojen tietokonetomografiassa (CT) todettiin, että keuhkojen vakavuusaste oli 20 pistettä 25:stä (CT-kuvauksessa todettiin seuraavat patologiset muutokset: useat mattapintaiset tiivistymisalueet, jotka ovat levinneet molemmin puolin, sekä perifeerisesti että sentraalisesti, eri intensiteetillä, tiheimmillä on mattapintainen halo, ja vasemman keuhkojen yläkeuhkolohkon etusegmentin alueilla on taipumus yhtyä, ja niihin liittyy myös hienoilmabronkogrammi. Vauriot koskivat >75 % oikeasta ylemmästä keuhkolohkosta, 50-75 % oikeasta keskimmäisestä keuhkolohkosta, >75 % oikeasta alemmasta keuhkolohkosta, 50-75 % vasemmasta ylemmästä keuhkolohkosta ja 5-25 % vasemmasta alemmasta keuhkolohkosta). Suoritettujen laboratoriotutkimusten tiedot esitetään taulukossa Taulukko3.3. Taudinkulku oli suotuisa suurivirtaushappinaamarin (10 l/minuutti), hydroksiklorokiinin 200 mg q12 h 5 päivän ajan, lopinaviirin/ritonaviirin 200/50 mg 2 tablettia q12h 10 päivän ajan, daltepariininatriumin 5000 IU:n annoksessa 0.2 ml liuosta 2 kerta-annosruiskua/vrk ihonalaista antoa varten 20 päivän ajan (koko sairaalahoitojakso), salbutamolisulfaatti 100 CFC-FREE inhalaattori – 100 μg/annos- 2 inhalaatiota q12h, kodeiinifosfaatti 15 mg 3 kertaa vuorokaudessa, deksametasoni 8 mg 2 kertaa vuorokaudessa 5 vuorokauden ajan, pantopratsoli 40 mg/vrk:n annos 5 vuorokauden ajan, parasetamoli 1 g tarpeen mukaan ja insuliini. Sairaalahoidon 11. päivänä potilas, joka ei tarvinnut happinaamaria, esitti tilapäisen tajunnan pysähtymisen muutamaksi sekunniksi ensimmäisen ulostamisen jälkeen, joka tapahtui kello 5 aamulla. Systoliset verenpainearvot olivat 95 mmHg, verensokeri 191 mg/dl, lisäksi tehtiin kallon tietokonetomografia (CT), ja akuutit aivovauriot (aivoturvotus, aivoverenvuoto tai kasvaimet) suljettiin pois. Ringerin liuosta annettiin 500 ml. Potilas kotiutettiin 20. sairaalahoitopäivänä, kun viruspuhdistuma oli saavutettu ja varmistettu kahdella negatiivisella RT-PCR-näytteenottotestillä SARS-CoV-2:n varalta.

Kolmas tapaus on 61-vuotias valkoihoinen mies, joka joutui sairaalaan 3 päivää sen jälkeen, kun dysfagia ja ärsyttävä yskä olivat alkaneet. Potilaalla todettiin COVID-19 RT-PCR-määrityksellä nenän ja nielun pyyhkäisynäytteistä. Fyysisessä tutkimuksessa havaittiin sisäänottohetkellä seuraavat muutokset: BMI 28,1 kg/m2 , molemminpuolinen keuhkojen säröily auskultaatiossa, perifeerinen happisaturaatio 93 % (huoneilmaa hengitettäessä), syke 94 lyöntiä minuutissa ja verenpaine 135 yli 85 mmHg. Tärkeimmät laboratoriotutkimukset esitetään taulukossa Taulukko 3.3. Sairaalahoidon kolmantena yönä, puolenyön jälkeen, potilas heräsi kiireelliseen virtsaamiseen. Kun hän palasi sänkyynsä, hänellä oli tilapäinen tajunnanmenetys. Kun hän oli noussut ylös, synkopee toistui ja hän sai akuutin aivovamman kaaduttuaan. Tämän jälkeen hoitohenkilökunta tuki potilasta ylläpitämään ortostaattista asentoa. Potilaalle tehtiin kallon tietokonetomografia (CT) ja kallon magneettikuvaus (MRI), joissa ei havaittu patologisia muutoksia. Sairaalahoidon aikana potilas sai hoitoa Ringers-liuoksella, insuliinilla, hydroksiklorokiinilla 200 mg q12h 5 päivän ajan, lopinaviirilla/ritonaviirilla 200/50 mg 2 tablettia q12h 10 päivän ajan ja enoksapariinilla 60 mg 0,6 ml:n annoksessa, 2 kerta-annosruiskua/vrk ihonalaista antoa varten. Potilas kotiutettiin 15. päivänä 2 negatiivisen SARS-CoV-2 -testin jälkeen ja hänet ohjattiin diabetespoliklinikalle.

Neljäs tapaus on 48-vuotias valkoihoinen nainen, joka otettiin sairaalaan 2 päivää anosmian ja ageusian alkamisen jälkeen. Potilaalla vahvistettiin SARS-CoV-2-infektio RT-PCR:llä nenänäytteistä. Fyysisessä tutkimuksessa oli kaikki normaalit löydökset sisäänottohetkellä, perifeerinen happisaturaatio 99 %, syke 80 lyöntiä minuutissa ja verenpaine 110 yli 70 mmHg. Tärkeimmät laboratoriotutkimukset on esitetty taulukossa Taulukko3.3. Seuraavana sairaalahoitopäivänä potilas palasi osastolle ensimmäisen aamuisen virtsaamisen jälkeen, ja hänellä esiintyi voimakasta päänsärkyä, hajanaista vatsakipua ja pahoinvointia, jotka edelsivät tilapäistä (lyhytaikaista – sekuntia kestävää) tajunnanmenetystä. Synkahduksen jälkeiset systoliset verenpainearvot olivat 80 mmHg, ja infuusiona annettiin 500 ml suolaliuosta. Kallon tietokonetomografia (CT) tehtiin ja akuutit aivovauriot (aivoturvotus, aivoverenvuoto tai kasvaimet) suljettiin pois. Sairaalahoidon aikana potilas sai hoitoa hydroksiklorokiinilla 200 mg q12h 5 päivän ajan, lopinaviirilla/ritonaviirilla 200/50 mg 2 tablettia q12h 10 päivän ajan ja enoksapariinilla 40 mg 0,4 ml:ssa, 2 kerta-annosruiskua/vrk ihonalaista antoa varten. Potilas kotiutettiin 14. sairaalahoitopäivänä 2 negatiivisen SARS-CoV-2 -testin jälkeen.

Ensimmäistä potilasta hoidettiin beeta-adrenergisillä salpaajilla, jotka voivat olla synkopeeta suosiva tekijä. Kolme muuta potilasta ei ollut hoidossa verenpainetta alentavilla lääkkeillä tai rytmihäiriölääkkeillä, diureeteilla tai masennuslääkkeillä (yksityiskohdat on esitetty taulukossa Taulukko2).2). Kaksi potilasta toisti micturition-synkopeen seuraavien 2 minuutin aikana ja sai akuutin traumaattisen aivovamman. Varoitusmerkkejä olivat muun muassa päänsärky (kahdessa tapauksessa), vatsakipu ja pahoinvointi (yhdessä tapauksessa) – yksityiskohdat on esitetty taulukossa Table Table2.2. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa micturition-synkopee ilmeni sairaalahoidon toisella viikolla ja kahdessa muussa tapauksessa ensimmäisenä päivänä sairaalahoitoon pääsyn jälkeen.

Taulukko 2

Myötävaikuttavat tekijät ja varoitusmerkit.

Laboratoriotutkimuksissa todettiin hyperferritinemia (3 tapauksessa) ja kohonnut verensokeripitoisuus. Tärkeimmät laboratoriotutkimukset on esitetty taulukossa Taulukko33.

Kardiologinen tutkimus kaikilla neljällä potilaalla 12-kytkentäisellä elektrokardiogrammilla (EKG) sulki pois mahdolliset paroksysmaaliset sydämen rytmihäiriöt. Synkopeen jälkeinen verenpaineen seuranta ei tuonut esiin hypotensiota yhdelläkään potilaalla. Lisäksi tehtiin tranthorakaalinen kaikukardiografia, jossa ei havaittu patologisia muutoksia.

Olimme poissulkeneet muut synkopeen syyt, kuten kortikosteroidien käytön jälkeisen lisämunuaisen vajaatoiminnan, sydämen rytmihäiriöt (bradykardia, eteis-kammiokatkos, paroksismaalinen takykardia ja paroksismaalinen eteisvärinä), neurologisen vajaatoiminnan (aivohalvaus, Parkinsonin tauti), dehydraation, verisuonten liikkeellelähtöön vaikuttavien lääkkeiden käytön, pahanlaatuiset kasvaimet, keuhkovaltimoiden verenpainetauti ja yskän aiheuttamat sairaudet.