Keskustelu

Kuntoutuksen keston lyhentyessä voi olla mahdollista, että kävelykykyiset selkäydinvammapotilaat eivät voi saavuttaa optimaalista tavoitetta kotiuttamishetkellä ja kävelylaitteen tarve kasvaa. Kävelylaitteen pitkäaikainen käyttö voi kuitenkin aiheuttaa potilaille kielteisiä seurauksia. Siksi tehokas seurantamenetelmä on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan selkeästi osoittaa toiminnalliset muutokset ja edistää potilaiden itsenäisyyden tasoa. Tulokset osoittivat, että FTSST:n, TUGT:n ja 10MWT:n suorittamiseen tarvittava aika oli alle 14, 18 ja 6 sekuntia, ja niillä oli hyvä tai erinomainen kyky määrittää näiden henkilöiden kävelykyky ilman kävelylaitetta (kuva 1). Tuloksia voitiin käyttää kvantitatiivisena tavoitekriteerinä toiminnalliselle paranemiselle tai sellaisille kyvykkyystasoille, joilla potilaat voisivat luopua kävelylaitteesta. Kolmesta testistä 10MWT osoitti parasta erottelukykyä, ja sen jälkeen tulivat TUGT ja FTSST. Näillä testeillä, erityisesti 10MWT:llä, oli myös erinomainen testien välinen luotettavuus (taulukko 3 ja kuva 2C).

Tulokset 10MWT:stä kuvastavat kävelynopeutta, joka liittyy motoriseen toimintakykyyn, kävelyn kestävyyteen ja kävelyn yleiseen laatuun.10 Nykyisen tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että koehenkilöillä, jotka kävelivät nopeammin kuin 0,67 metriä sekunnissa, oli erinomaiset kyvyt kävelemään ilman kävelyapuvälinettä (90 %:n herkkyysaste herkkyysaste, 87 %:n spesifisyysaste, AUC-arvosana = 0,96). Tulokset liittyivät van Hedelin30 tutkimukseen, jossa todettiin, että ilman apuvälineitä kävelevien SCI-henkilöiden keskimääräinen kävelynopeus oli 0,70 ± 0,13 m/s (herkkyys 0,99 ± 0,02, spesifisyys 0,94 ± 0,01 ja AUC 0,99 ± 0,01). Äskettäin Saensook ym.16 havaitsivat myös, että 10MWT:n tiedot poikkesivat merkittävästi eri kävelyapuvälineitä käyttäneiden SCI-henkilöiden välillä, sillä ne, jotka eivät tarvinneet kävelyapuvälinettä, kävelivät keskinopeudella 0,86 m/sekunnissa. Zorner ym.31 raportoivat myös, että SCI-potilaat tarvitsivat vähintään 0,60 metrin sekuntinopeutta kadun turvalliseen ylittämiseen. Tutkijat käyttivät tätä nopeutta myös luokittelemaan SCI-potilaat toiminnallisiin ja ei-toiminnallisiin ambulansseihin.31 Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että 10MWT:llä oli paras testien välinen luotettavuus, jossa välineessä oli vähiten tietojen vaihtelua (taulukko 3 ja kuva 2C). Tämä saattaa liittyä testin ominaisuuksiin, sillä se sisältää vähemmän peräkkäisiä tehtäviä, joten se on helpointa standardoida ja siinä on vähiten tulosten vaihtelua testaajien välillä. Tulokset korreloivat hyvin aikaisemman tutkimuksen tietojen kanssa, jossa havaittiin myös 10MWT-testin erinomainen luotettavuus testattavien välillä (ICC = 0,999 niiden SCI-potilaiden osalta, jotka kävelivät kävelylaitteen kanssa, ja ICC = 1,00 niiden osalta, jotka kävelivät ilman kävelylaitetta, P < 0,001).15 Koska 10MWT-testin mittaaminen on helppoa ja sen luotettavuus on erinomainen, sen tehokkuus muiden kykyjen ennustamisessa SCI-potilailla ja muilla koehenkilöryhmillä on todennettu.30,32

TUGT:n osalta tulokset osoittivat, että koehenkilöillä, jotka tarvitsivat aikaa TUGT:n suorittamiseen alle 18 sekuntia, oli erinomainen kyky kävellä ilman kävelylaitetta (herkkyys 90 %, spesifisyys 87 %, AUC = 0,95). Testissä koehenkilöiden oli suoritettava peräkkäisiä liikkumistehtäviä, jotka sisälsivät istumasta seisomaan siirtymisen, kävelyn ja kääntymisen.22 Testin tulokset ovat yhteydessä liikkumiskykyyn, tasapainoon ja asennonhallintaan, kävelykykyyn ja kaatumisriskiin.21 Saensook ym.16. raportoivat hiljattain, että TUGT:n tiedot olivat erinomaisen erottelukykyisiä kävelykykyisten SCI-henkilöiden kohdalla, jotka kävelivät erityyppisten kävelyapuvälineiden kanssa (mediaanitiedot = 10,86, 15,80, 30,69 ja 31,03 sekuntia koehenkilöille, jotka kävelivät ilman kävelyapuvälinettä, keppiä, kainalosauvoja ja rollaattoria käyttäen). van Hedel ym.13 raportoivat, että TUGT:llä oli erinomainen ja merkittävä yhteys 10MWT:hen (r = 0,89), mikä saattaa selittää TUGT:n ja 10MWT:n samanlaisen erottelukyvyn. Näistä kolmesta testistä TUGT sisälsi kuitenkin monia osatehtäviä, joita saattaa olla vaikea vakioida testaajien kesken; siksi testissä oli eniten tietovaihtelua, mutta sen luotettavuus testaajien välillä oli silti erinomainen (taulukko 3, kuva 2B). Tällä hetkellä on vain vähän näyttöä TUGT:n käytöstä SCI-potilailla. Testiä on sovellettu laajasti geriatrisessa lääketieteessä, sillä sitä on suositeltu käytettäväksi vuodeosastolla suoritettavana seulontatestinä ikääntyneiden aikuisten kävely- ja tasapainohäiriöiden havaitsemiseksi.33 Optimaaliset raja-arvot kaatumisriskin havaitsemiseksi ovat kuitenkin edelleen kiistanalaisia, ja kirjallisuudessa ilmoitetut arvot vaihtelevat 10:n ja 33:n sekunnin välillä.22,33,34

Kyky nousta tuolilta tai sängystä itsenäisesti on päivittäisten toimintojen kannalta ratkaisevan tärkeä peruselementtiliike.20 Tehtävä on mekaanisesti vaativa ja edellyttää riittävien vääntömomenttien kehittymistä kussakin nivelessä kehon segmenttien spatiaalisen ja temporaalisen liikkeen aikana.18 Näin ollen FTSST:n tulos korreloi lihasvoiman lisäksi vahvasti myös tuntoaistimuksen, tasapainon, nopeuden ja yksilöiden psykologisen tilan kanssa.17 Testin suoritusmenetelmiin sisältyy kuitenkin tehtäviä, joilla on vähäisempi yhdensuuntaisuus kävelemiskykyyn kuin 10MWT:llä ja TUGT:llä. Näin ollen testi osoitti alhaisinta, mutta hyväksyttävää kykyä määrittää kävelykykyä ilman kävelyapuvälinettä (cut-off-pistemäärä <14 sekuntia, herkkyys 73 %, spesifisyys 70 %, AUC = 0,79, kuva 1B). Havainnot liittyivät Saensookin ym.16 havaintoihin, joiden mukaan ilman kävelyapuvälinettä kävelevät SCI-henkilöt tarvitsivat huomattavasti vähemmän aikaa FTSST-testin suorittamiseen kuin ne, jotka kävelivät kävelyapuvälineen kanssa (ilman kävelyapuvälinettä kävelevien koehenkilöiden mediaanitieto = 10,58 sekuntia, kun taas kepin, kainalosauvojen ja rollaattorin kanssa kävelevillä koehenkilöillä testin suorittamiseen kului mediaaniaikaa 15,67-19,47 sekuntia). Aiemmin FTSST-testiä on käytetty laajalti iäkkäillä ja muista sairauksista kärsivillä potilailla. Buatois ym.35 havaitsivat, että yli 15 sekuntia FTSST-testin suorittamiseen kuluva aika viittaa suureen riskiin kaatua toistuvasti iäkkäillä (herkkyys 55 %, spesifisyys 65 %). Mong ym.14 raportoivat myös, että 12 sekunnin raja-arvolla voidaan erottaa toisistaan terveet vanhukset ja aivohalvauksesta kärsivät henkilöt (herkkyys 83 % ja spesifisyys 75 %). Tutkijoiden tiedossa on vain yksi tutkimus, jossa FTSST-mittaria käytettiin avohoidossa olevilla henkilöillä, joilla on SCI. Poncumhak ym.15 raportoivat, että FTSST:llä oli kohtalainen korrelaatio FIM-L-pisteiden kanssa (rpb = -0,595) ja erinomainen testien välinen luotettavuus toimintakyvyn arvioinnissa ambulatorisilla henkilöillä, joilla on aivohalvaus (ICC = 0,999 henkilöillä, joilla on FIM-L 6, ja 0,997 henkilöillä, joilla on FIM-L 7). Tämän tutkimuksen tulokset tukevat entisestään FTSST:n käyttöä ambulatorisilla henkilöillä, joilla on SCI.

Tutkimuksen tuloksiin sisältyy joitakin rajoituksia. Ensinnäkin tutkimukseen soveltuvilta koehenkilöiltä edellytettiin kykyä kävellä itsenäisesti vähintään 50 metriä, jotta minimoitiin muut sekoittavat tekijät, jotka saattavat vaikuttaa tuloksiin, kuten toiminnallinen kestävyys ja ulkoisen avun taso. Kriteerit saattavat rajoittaa tulosten käyttöä vain niihin potilaisiin, joilla on suhteellisen hyvä kävelykyky. Toiseksi tutkimuksessa käytettiin 10 metrin kävelytietä ja kirjattiin kulunut aika 4 metrin matkalla kävelytien keskellä, koska alue oli rajallinen. Graham ym.23 tarkastelivat 108 tutkimusta, joissa mitattiin kävelynopeutta kliinisessä tutkimuksessa, ja totesivat, että nopeus kirjattiin useimmiten 4, 6 ja 10 metrin matkoilla. Finch ym.24 totesivat, että kävelyn kiihdytys- ja hidastusjaksot kestäisivät jopa 3 metriä, jotta saataisiin rytmikäs vaihe. Siksi tässä tutkimuksessa sallittiin 3 m ennen ja jälkeen ajanottojakson ja kirjattiin aika 4 m:n aikana 10 m:n kävelymatkan keskellä. Aiemmassa tutkimuksessamme saadut tiedot viittaavat siihen, että tämä menetelmä on pätevä ja luotettava käytettäväksi kävelevillä henkilöillä, joilla on tuki- ja liikuntaelinsairaus.15 Tämän tutkimuksen tulokset vahvistivat myös sen, että menetelmän luotettavuus testattavien välillä oli erinomainen. Kolmanneksi testien soveltuvuudessa on ehkä otettava huomioon alueen ja laitteiden saatavuus. 10MWT:llä oli paras erottelukyky ja luotettavuus. Se edellyttää kuitenkin melko laajaa testialuetta (10 metrin kävelytie) ja sekuntikelloa. TUGT:llä oli hieman heikompi erottelukyky ja korkeammat SEM-tiedot, ja se vaati enemmän laitteita, mutta se voitiin suorittaa pienemmällä alueella (3 m). FTSST:n erottelukyky oli hyväksyttävä, ja se vaati pienimmän alueen testin suorittamiseen. Tuloksia voidaan kuitenkin soveltaa henkilöihin, jotka pystyvät seisomaan ilman käsien käyttöä. Terapeuttien on otettava nämä tekijät huomioon testejä käyttäessään. Lisäksi 10MWT:n kävelynopeus kirjattiin miellyttävälle nopeudelle. van Hedel ym.36 osoittivat, että miellyttävä kävelynopeus saattaa vain osittain kuvastaa mahdollisuuksia osallistua yhteisöön. Kyky lisätä kävelynopeutta vapaaehtoisesti saattaa kuvastaa paremmin jäljellä olevaa kykyä osallistua yhteisön haasteisiin.36 Näin ollen lisätutkimus, jossa tutkitaan nopeinta kävelynopeutta koskevaa rajapistemäärää, voi tarjota toisen hyödyllisen kriteerin, joka osoittaa näiden potilaiden kykyä kävellä ilman kävelylaitetta. Lopuksi voidaan todeta, että tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat tavoitekriteerin kävelykyvylle ilman kävelylaitetta ilman, että tutkittavien kaatumisriskiä otetaan huomioon.