Keskustelu

Kasvojen luiden vammat ovat hyvin yleisiä jokapäiväisessä kliinisessä käytännössä. Moottoriajoneuvo-onnettomuudet ovat yleisin kasvovammojen aiheuttaja, jota seuraa pahoinpitelyn aiheuttama suora väkivalta. Muita kasvovammojen syitä ovat muun muassa kaatumiset, urheiluvammat, ampumavammat jne.

Le fort kuvasi vuonna 1901 tyypilliset vammatasot, jotka johtuvat kasvojen keskiosaan kohdistuneesta vammasta . Le Fort I -murtuma on murtuma, joka kohdistuu nenäkuopan antero-lateraaliseen reunaan. Le Fort II -murtumissa murtumalinja ulottuu silmäkuopan alareunaan asti. Le Fort III -murtumissa on osallisena poskihammaskaari. Yleissääntönä on, että jos pterygoideuslevyt murtuvat, kyseessä on aina Le Fortin murtuma, koska pterygoideuslevyjen yksittäiset murtumat ovat erittäin harvinaisia. Tämä sääntö pitää pitkälti paikkansa, sillä hyvin harvoja tapauksia, joissa pterygoidilevyjen eristettyjä murtumia on tavattu, on esiintynyt.

Vuonna 2014 Anh Q. Truong ym. kuvailivat lateraalisten pterygoidilevyjen murtumien ja mandibulaaristen murtumien välisen yhteyden . He analysoivat retrospektiivisesti seitsemän kasvovamman saaneen potilaan tietokonetomografioita, joilla oli pterygoidilevyjen murtumia ilman Le Fortin murtumaa. He havaitsivat, että alaleuan murtumia oli kaikilla seitsemällä potilaalla. Kaikilla seitsemällä potilaalla todettiin ipsilateraalinen subkondylaarinen murtuma, kahdella symphyseaalinen murtuma, yhdellä alaleuan rungon murtuma, yhdellä parasymphyseaalinen murtuma ja yhdellä potilaalla koronoidimurtuma. He ehdottivat, että alaleukaa siirtävän ja pterygoideuslihaksen supistumisen aiheuttavan voiman siirtyminen voi johtaa pterygoideuslaatan murtumaan.

Toisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa, jossa seurantaa oli tehty viiden vuoden ajan, Ravi K. Garg ym. havaitsivat, että 209:stä pterygoideuslaatan murtuman saaneesta potilaasta 78:lla potilaalla ei ollut Le Fortin murtumaa. Näillä potilailla todettiin sphenotemporaalisen tukirangan murtumia, ohimoluun murtumia, zygomaticus-maxillary-kompleksin murtumia ja siirtyneitä alaleuan murtumia.

Potilaallamme tunkeutuva vierasesine lävisti ihon ja ihonalaisen kudoksen läpi oikealle submandibulaariselle alueelle, tunkeutui purentaelimistön tilaan ja ulottui pterygoideus fossaan. Vierasesine osui lateraaliseen pterygoideuslevyyn, mikä johti sen murtumiseen ja lateraaliseen siirtymiseen. Potilas oli onnekas, ettei hän saanut vammoja suuriin verisuoniin. Hoitava lääkäri poisti puunoksan ihon ulkopuolella olleen osan, ja potilas lähetettiin kotiin. Potilas tai hoitava lääkäri eivät olleet tietoisia iskeytyneestä vierasesineestä, ennen kuin sairaalassamme tehtiin tietokonetomografia, jolla etsittiin syitä suu- ja kurkunpäähän purkautuvaan poskionteloon.

Koska tunkeutuva vierasesine on harvinainen kasvovamman aiheuttaja, emme löytäneet ainoatakaan tapausselostusta, jossa olisi esiintynyt pterygoideuslevyjen eristetty murtuma ilman siihen liittyvää Le Fortin murtumaa tai muiden kasvojen keskiosien luiden murtumaa. Näin ollen tapauksemme on harvinainen poikkeus yleisestä säännöstä, jonka mukaan lateraalisen pterygoidilevyn eristettyä murtumaa ei nähdä ilman siihen liittyvää Le Fortin murtumaa tai alaleuan murtumaa.