KESKUSTELU

Vieraan kehon nauttiminen on tavallista lapsipotilailla, mutta harvinaista aikuisilla. Vangit ja mielenterveyden häiriöistä kärsivät potilaat muodostavat tämän ryhmän.13 Vierasesineen aiheuttaman umpilisäkkeen tulehduksen esiintyvyys on noin 0,0005 %.14 Umpilisäkkeen luumeniin tarttuu erilaisia esineitä, kuten ompeluneuloja, säilöttyjä haulikkoraketteja, kielinastoja, endodonttisia viiloja, poranteriä, koiran karvoja, hammasväliharjanteita, hammastikkuja, siimoja, elohopeaa (lämpömittarin polttimon nieltyä), kondomin palasia, vihannesten siemeniä, hedelmien siemeniä, siemeniä, siemenkuoppia, matoja.6,15,15 Yleisimpiä umpilisäkkeen tulehdusta aiheuttavia vierasesineitä ovat neulat, nuppineulat, ruuvit ja tatit.10-12 Nämä röntgensäteilyä läpäisemättömät esineet ovat painavampia kuin ruoansulatuskanavan (GI) sisältö, ja koska umpilisäke sijaitsee paikallaan ja sen liikkuvuus on vähäistä, tällaiset vierasesineet juuttuvat yleensä umpilisäkkeen lumeen. Umpilisäkkeen luumeniin pääsemiseen vaikuttavat eräät tekijät, kuten umpilisäkkeen luumenin aukko ja umpilisäkkeen anatominen sijainti. Kun otetaan huomioon retroeksaalisen umpilisäkkeen ylöspäin suuntautuva asento, vierasesineen pääsy umpilisäkkeen luumeniin on lähes mahdotonta, mikä voi liittyä sen aukon osittaiseen taittumiseen tai kaventumiseen. Komplisoitunut tai komplisoitumaton umpilisäkkeen tulehdus riippuu umpilisäkkeeseen jääneiden vierasesineiden muodosta, koosta ja luonteesta. Vierasesineet voidaan jakaa korkean ja matalan riskin ryhmiin niiden fyysisten ominaisuuksien perusteella. Korkean riskin ryhmään kuuluvat terävät, pitkänomaiset tai teräväkärkiset esineet, jotka yleensä aiheuttavat perforaation, umpilisäkkeen abskessin ja vatsakalvotulehduksen, kun taas toiseen ryhmään kuuluvat esineet, joilla on tylpät tai pyöreät reunat, jotka aiheuttavat umpilisäkkeen luumenin tukkeutumisen ja pysyvät pitkään uinuvina10. Eräässä tutkimuksessa, jossa tutkittiin 256 potilasta, joilla oli vierasesineen aiheuttama umpilisäkkeen tulehdus 10 vuoden aikana, tutkijat totesivat, että potilaista, joilla oli teräviä, jäykkiä tai metallisia vierasesineitä umpilisäkkeessä, 93 %:lla oli oireita ja 88 %:lla potilaista todettiin tulehdus ja 77 %:lla perforaatio. Kuitenkin vain 66 prosentilla potilaista, joilla oli umpilisäkkeessä tylpiä tai pyöreitä kiinteitä vierasesineitä, joilla oli sileä reuna, ilmeni oireita. Klinger ja työtoverit raportoivat, että suuren riskin esineiden aiheuttama umpilisäkkeen tulehdus todettiin noin 75 prosentilla potilaista, kun taas alle 12 prosentilla potilaista oli matalan riskin vierasesineitä umpilisäkkeessä.10 Koska suurin osa umpilisäkkeeseen juuttuneista vierasesineistä on röntgensäteilyä läpäisemättömiä ja havaittavissa vatsaontelon röntgensäteilykuvissa, ja ne voidaan havaita ultraäänitutkimuksessa hyperechoisena leesiona, jossa on varjoja, lääkäreiden on helppo epäillä umpilisäketulehdusta. Muita oireita, jotka edistävät umpilisäkkeen tunnistamista, ovat ainakin osittaisen tukoksen jälkeinen tulehdus ja Mc-Burneyn arkuus oireettomilla potilailla. Sen vuoksi tässä tilanteessa ei tarvita muita tutkimuksia. Useimmilla potilailla, joilla oli suuren riskin vierasesineitä umpilisäkkeessä, oli selviä oireita. Sen vuoksi ennaltaehkäisevää umpilisäkkeen poistoa pidetään tällaisten potilaiden kohdalla toteuttamiskelpoisena hoitona. Mainittiin, että jopa tylpät esineet, joita ulostemateriaali yleensä sulkee sisäänsä, voivat pitkällä aikavälillä johtaa umpilisäkkeen luumenin tukkeutumiseen ja sitä seuraavaan subakuuttiin tai krooniseen umpilisäkkeen tulehdukseen tai toisinaan mukokeleeseen.15 Myös myrkytys on toinen umpilisäkkeessä olevien hauleja sisältävien vierasesineiden komplikaatio. Näiden ongelmien mukaan riippumatta vierasesineen tyypistä ja luonteesta ja siitä, ovatko potilaat oireilevia vai eivät, kaikki potilaat tulisi leikata umpilisäke.8,10 Joissakin julkaisuissa on esitetty erilaisia suosituksia, mukaan lukien läpivalaisuohjattu paksusuolen tähystys ja laparoskopia umpilisäkkeen sisältämän vierasesineen poistamiseksi ennen lopullista päätöstä umpilisäkkeen poistamisesta.11,16

Yksessä tapausselostuksessa 20-vuotiaasta miehestä, jolla oli umpilisäkkeen tulehduksen merkkejä ja oireita sekä epänormaaleja laboratoriokokeita, löydettiin vatsan röntgenkuvauksessa metallinen vierasesine, joka vahvistettiin tietokonetomografiassa neulaksi. Laparoskooppisessa tähystyksessä todettiin hieman paksuuntunut ja tulehtunut umpilisäke, mikä johtui todennäköisesti neulan eroosiosta lähellä umpilisäkkeen kaulaa. Potilas kotiutettiin ilman postoperatiivisia komplikaatioita.15

Antonacci ja kollegat raportoivat 45-vuotiaasta miehestä, joka oli syönyt luuydintä noin 15 vuotta ennen sisäänottoa ja joka esitti oikeanpuoleista alavatsakipua. Vatsan röntgenkuvauksessa ja tietokonetomografiassa havaittiin vastaavasti radiopaakkinen muodostuma ja massiivinen pyöreä täyttövaurio suoliluun kupeessa. Laparoskooppinen umpilisäkkeen poisto tehtiin, ja potilas kotiutui 2 päivää myöhemmin ilman komplikaatioita.17

8-vuotiaalla pojalla raportoitiin umpilisäkkeen tulehduksesta, jonka aiheutti haulikosta ammuttujen lyijyhaulien avulla metsästettyjen hanhien syöminen. Laparoskooppisen umpilisäkkeen poiston yhteydessä 57 lyijyhaulia löydettiin umpilisäkkeen luumenista.18

Raportoimme tapauksen, jossa paksusuolen läpimenoaikatutkimuksen aiheuttama umpilisäkkeen tulehdus oli tämän diagnostisen menetelmän komplikaatio. Koska tällä potilaalla oli krooninen ummetus ja hän oli altis radio-opakkimarkkereiden impaktoitumiselle umpilisäkkeen luumeniin ja sitä seuranneelle umpilisäkkeen tulehdukselle, uskomme, että pitkäaikaisseuranta paksusuolen läpimenoaikatutkimuksen jälkeen ja tavallisten vatsan röntgenkuvien ottaminen muutamaa päivää myöhemmin voi olla mahdollista. Toisaalta viime aikoina radionukleotiditutkimusta on pidetty hyödyllisenä vaihtoehtona, jolla ei ole tunnistettuja komplikaatioita.

Paksusuolen läpikulkuaikatutkimus on yksinkertainen menetelmä paksusuolen liikehäiriöiden arvioimiseksi, mutta se voi olla vaarallinen. Umpilisäkkeen sijainti ja sen leveä suuaukko voivat olla uhkaava tekijä merkkiaineiden kiinnijäämiselle. Pitkäaikainen tarkkailu ja ei-metallisten merkkiaineiden käyttö voi olla sopivaa.