PMC

Keskustelu

Submandibulaarisen kolmion kasvaimet ovat yleisiä valituksia aikuisten avohoitopotilaiden otolaryngologian, pään ja kaulan kirurgian klinikoilla. Monia eri sairauksia on harkittava, kun potilas esittää turvotusta submandibulaarialueella. Eri alkuperää olevat lymfadenopatiat, sialadeniitti ja neoplastiset suurentumat ovat tärkeimpiä erotusdiagnostisia kysymyksiä.

Submandibulaarisen kolmion massat voivat syntyä infektioista ja granulomatoottisista sairauksista. Suuontelon ja ylähengitysteiden hengitysteiden infektiot ovat yleisimpiä submandibulaaristen kyhmyn suurentumien syitä. Vaikka tuberkuloosi, sarkoidoosi ja muut granulomatoottiset sairaudet ovat harvinaisempia, myös ne voivat aiheuttaa submandibulaarisia kyhmyn suurentumia. Tässä tutkimuksessa solmukkeiden suurentumien osuus oli 15,1 % (n=10) kaikista submandibulaarisista massoista. Ei-granulomatoottista lymfadenopatiaa todettiin 4 tutkittavalla ja granulomatoottista lymfadenopatiaa 6 tutkittavalla.

Submandibulaarinen sylkirauhanen on yksi tärkeimmistä rakenteista submandibulaarisessa kolmiossa. Myös submandibulaarisen sylkirauhasen patologiat ovat hyvin yleisiä submandibulaaristen massojen syitä. Submandibulaarisen rauhasen patologiat voidaan jakaa kahteen ryhmään: neoplastisiin ja ei-neoplastisiin sairauksiin. Yleisimpiä ei-neoplastisia submandibulaarisen rauhasen patologioita ovat sialadeniitti ja sialolitiasi (9). Yleisimmät neoplastiset sairaudet submandibulaarisen rauhasen patologioista ovat pleomorfinen adenooma, mucoepidermoidinen karsinooma ja adenoidikystinen karsinooma (7,10). Submandibulaaristen patologioiden osuus submandibulaarisista massoista oli tässä tutkimuksessa 72,1 %. Submandibulaarisen sialadeniitin osuus oli 27,2 % ja sialolitiaasin 18,2 %. Submandibulaariset rauhaskasvaimet muodostivat 25,7 % kaikista submandibulaarisista massoista tässä tutkimuksessa. Submandibulaarisen rauhasen kasvaimet ovat harvinaisia, ja tämä seikka näkyy siinä, että kirjallisuudessa ei ole raportoitu suuria potilassarjoja (7). Pahanlaatuisuuden esiintyvyys submandibulaarisen rauhasen kasvaimessa vaihtelee kirjallisuudessa. Tässä tutkimuksessa kaksi submandibulaarisen rauhasen kasvainta oli pahanlaatuisia. Muut kasvaimet olivat hyvänlaatuisia, ja kaikki hyvänlaatuiset kasvaimet olivat pleomorfisia adenoomia. Joissakin sarjoissa pahanlaatuisen kasvaimen esiintyvyys vaihtelee 40 prosentista 60 prosenttiin. Tämä osuus on pienempi länsimaisessa väestössä (4,7). Pahanlaatuisen kasvaimen esiintyvyys submandibulaarisissa kasvaimissa oli turkkilaisväestössä tehdyssä tutkimuksessa 20 % (14). Me havaitsimme, että myös pahanlaatuisten kasvainten esiintyvyys oli alhainen. Tarvitaan lisätutkimuksia, jotka sisältävät suuria sarjoja submandibulaarisista massoista ja submandibulaaristen rauhasten kasvaimista.

Ultrasonografia on yleinen tutkimusväline, jota käytetään submandibulaaristen massojen arvioinnissa. Submandibulaarialueella oleva massa voi olla pahanlaatuinen, ja radiologisiin tutkimuksiin tulisi sisällyttää kaulan imusolmukkeet. Lymfadenopatiat voivat johtua tulehduksesta, mutta ne voivat johtua myös lymfoomasta tai metastasoituneesta pään ja kaulan levyepiteelisolusyövästä. Jos pahanlaatuista kasvainta epäillään, on tehtävä radiologinen lisäarviointi, kuten tietokonetomografia (CT) ja magneettikuvaus (MRI). Myös patologisten imusolmukkeiden taso voidaan arvioida näillä radiologisilla välineillä. Tässä tutkimuksessa ultraäänitutkimus tehtiin kaikille potilaille. CT- ja MR-kuvaus tehtiin vain 7 potilaalle (11 %), joilla oli suuri epäily pahanlaatuisuudesta.

Eiuneoplastiset leesiot voivat muistuttaa neoplastisia leesioita sekä kliinisesti että patologisesti. Siksi on erittäin tärkeää erottaa nämä ei-neoplastiset leesiot neoplastisista. Varma diagnoosi voidaan tehdä leikkausmateriaalin histopatologisella arvioinnilla (8). FNAB:llä submandibulaarisen massan arvioinnissa on merkittävä rooli preoperatiivisessa diagnostiikassa ja potilaiden hoidossa (3). FNAB:n ennustearvo on kuitenkin alhainen (6). Kirurgisten ja/tai lääkkeellisten hoitomenetelmien ei pitäisi perustua pelkästään FNAB-tuloksiin. FNAB antoi 78 %:n oikean diagnoosin, joka vahvistettiin tässä tutkimuksessa excisioivalla biopsialla, mikä vastaa aiempia tutkimuksia (4,5, 12).

Tässä tutkimuksessa pahanlaatuisten kasvainten osuus oli 9 % ja hyvänlaatuisten kasvainten 30,3 %. Pahanlaatuisten kasvainten osuus on pienempi kuin kirjallisuudessa (2,4,7,10,13). Pahanlaatuisen kasvaimen saaneiden potilaiden keski-ikä oli 44,9±18,9 vuotta, kun taas hyvänlaatuisen kasvaimen saaneiden potilaiden keski-ikä oli 32,4±18,2 vuotta. Tämän vuoksi yli 40-vuotiaat potilaat, joilla on submandibulaarinen massa, olisi tutkittava huolellisesti, ja pahanlaatuisen kasvaimen riski olisi selvitettävä. Submandibulaarinen alue on myös yksi metastaattisten kasvainten sijaintipaikoista, jotka ovat peräisin erityisesti pään ja kaulan alueelta ja myös muista paikoista. Siksi yksityiskohtainen ja huolellinen pään ja kaulan alueen tutkimus on tarpeen, jos submandibulaarinen kasvain esiintyy (7). Tässä tutkimuksessa metastaattisen kasvaimen osuus oli 4,5 %.

Jos submandibulaarisessa kolmiossa on massa, on ensin suoritettava huolellinen kuulustelu, fyysinen ja endoskooppinen tutkimus. Radiologista arviointia varten ultraäänitutkimusta olisi suosittava ensimmäisessä vaiheessa. Jos infektioepäily on suuri, antibioottihoito ja anti-inflammatorinen hoito olisi aloitettava samalla kun poistetaan submandibulaarinen massa. Jos lääkehoito ei paranna kliinistä ja radiologista tilannetta, olisi tehtävä histopatologinen tutkimus pahanlaatuisuuden riskin varalta. Submandibulaaristen massojen osalta tehdään FNAB histopatologisen arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa. Jos toistuvat FNAB-tutkimukset epäonnistuvat, tehdään karsiva biopsia. Kasvojen verisuonet ja kolme tärkeää hermoa – hypoglossaalihermo ja kielihermo mediaalisesti ja kasvohermon marginaalinen mandibulaarinen haara pinnallisesti – liittyvät läheisesti submandibulaariseen rauhaseen. Näiden rakenteiden loukkaantuminen voi aiheuttaa sairastuvuutta (8). Tämä on pidettävä mielessä, ja potilaille on kerrottava asiasta, kun tehdään päätös ekskisiivisestä biopsiasta ja kirurgisesta hoidosta.