Keskustelu

Tähän mennessä CBS:lle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä diagnostisia kriteereitä. Useimmat ehdotetuista diagnostisista kriteereistä edellyttävät muodostuneita visuaalisia hallusinaatioita psykologisesti normaalilla iäkkäällä potilaalla.1 CBS:n patomekanismista keskustellaan kahdesta pääteoriasta: Perceptual release -hypoteesissa ehdotetaan, että normaali visuaalis-aistillinen tulo estää epäolennaisia aistimuksia kuvien tietoisesta havaitsemisesta. Vähentämällä visuaalis-aistillista tuloa ei saavuteta kynnystä epäolennaisten aistimusten tukahduttamiseksi, ja alitajuiset aistimukset vapautuvat tietoisuuteen, mikä johtaa visuaalisiin hallusinaatioihin.4 Deafferentaatioteorian mukaan visuaalis-aistillisen tulon katoaminen näköaivokuorelle johtaa spontaaniin hermosolujen laukaisuun ja sen jälkeen epänormaaleihin visuaalisiin aistimuksiin5 . Tässä yhteydessä serotoniini 2A -reseptoreilla (5HT2AR), joita esiintyy runsaasti näköaivokuorella, on ratkaiseva rooli: 5HT2AR aktivoituu ilman visuaalisia ärsykkeitä ja lisää visuaalisen verkon kiihtyvyyttä. Tämä epävakauttaa neuronaalista aktiivisuutta, mikä sitten johtaa visuaalisten hallusinaatioiden muodostumiseen.6

CBS-potilaiden visuaalisia hallusinaatioita kuvataan joko yksinkertaisina geometrisina kuvioina tai monimutkaisina tunnistettavina muotoina, kuten kasvoina tai kukkakuvina. Hallusinaatiot näkyvät tyypillisesti juuri hankitun näköhäiriön alueella. Vaikka CBS:ää ei suurelta osin tunnisteta päivittäisessä sairaalarutiinissa, sitä olisi harkittava diagnoosina sellaisilla hallusinoivilla potilailla, joilla muut näköharhojen syyt on suljettu pois. 120 potilaasta, joilla oli homonyyminen hemianopsia ja takaraivolohkovaurio, 13 %:lla esiintyi kompleksisia näköharhoja vaurioituneessa näkökentässä.7 CBS:ään ei ole olemassa erityistä hoitoa. Hoidon tärkein perusta on potilaiden vakuuttaminen siitä, että nämä näköharhat ovat luonnostaan hyvänlaatuisia eivätkä merkki psykiatrisesta häiriöstä. Useiden kouristuslääkkeiden ja psykoosilääkkeiden (esim. karbamatsepiini, valproaatti, olantsapiini, mirtatsapiini) on raportoitu lievittävän CBS:ään liittyviä näköharhoja2 . Tutkimuksessa, johon osallistui näkövammaisia potilaita, joilla oli myös hallusinaatioita ja joita ei ollut hoidettu, havaittiin spontaania remissiota 28 %:lla potilaista vuoden kuluttua diagnoosin tekemisestä, vaikka visuaaliset mittarit eivät muuttuneet.8

Tässä tapauksessa melperoni johti visuaalisten hallusinaatioiden lievittymiseen, mikä on linjassa aiemmassa tapauskuvasarjassa tehdyn havainnon kanssa.9 Estämällä 5HT2AR:ää melperoni saattaa heikentää näköverkon kiihtyvyyttä visuaalisten syötteiden puuttuessa ja siten torjua deafferentaatiota, mikä saattaa johtaa näköharhojen loppumiseen. Tätä olettamusta saattaa vahvistaa myös se, että aripipratsoli – 5HT2AR:n osittainen agonisti – ei vaikuttanut hallusinaatioihin. Melperonin teho hallusinaatioihin on kuitenkin vielä todistettava suuremmassa kohortissa CBS-potilaita.