Tavoitteet: 1) Vertailla kahta julkaistua menetelmää pleurapaineen arvioimiseksi, joista toinen perustuu suoraan mitattuun ruokatorven paineeseen ja toinen rintakehän seinämän elastanssiin. 2) Arvioida näihin menetelmiin perustuvien kahden julkaistun positiivisen uloshengityspaineen optimointistrategian yhteensopivuutta, joista toinen tähtää uloshengityspaineeseen perustuvaan ruokatorven paineeseen perustuvaan transpulmonaaliseen paineeseen, joka on 0 cm H2O, ja toinen hengityspaineeseen perustuvaan elastanssiin perustuvaan transpulmonaaliseen paineeseen, joka on 26 cm H2O.

Suunnittelu: Retrospektiivinen tutkimus, jossa käytetään kliinisiä tietoja.

Asetelma: Lääketieteelliset ja kirurgiset teho-osastot.

Potilaat: Kuusikymmentäneljä akuutin hengitysvajauksen vuoksi mekaanisesti ventiloitua potilasta, joille oli asetettu ruokatorven palloja kliinistä hoitoa varten.

Menetelmät: Ruokatorven painetta ja rintakehän seinämän elastanssiin perustuvia menetelmiä pleurapaineen arvioimiseksi ja positiivisen uloshengityspaineen asettamiseksi sovellettiin retrospektiivisesti kuhunkin 64 potilaaseen. Potilaille, joita ventiloitiin kahdella positiivisen uloshengityksen loppupaineen tasolla, laskettiin rintakehän seinämän ja hengityselinten elastanssit kullakin positiivisen uloshengityksen loppupaineen tasolla.

Mittaukset ja tärkeimmät tulokset: Molemmilla menetelmillä tehdyt pleurapainearviot olivat ristiriitaisia ja erosivat toisistaan jopa 10 cm H2O:n verran tietyn potilaan kohdalla. Molemmat positiivisen uloshengityspaineen optimointistrategiat suosittelivat positiivisen uloshengityspaineen muutoksia vastakkaisiin suuntiin 33 %:lla potilaista. Kahden menetelmän kullekin potilaalle suosittelemat ihanteelliset positiivisen uloshengityspaineen tasot olivat ristiriitaisia ja korreloimattomia (R = 0,05). Rintakehän seinämän ja hengityselinten elastanssit kasvoivat positiivisen uloshengityksen loppupään paineen kasvaessa potilailla, joilla oli positiiviseen uloshengityksen loppupään ruokatorven paineeseen perustuvat transpulmonaaliset paineet (p < 0,05).

Päätelmät: Ruokatorven paineeseen ja rintakehän seinämän elastanssiin perustuvat menetelmät pleurapaineen arvioimiseksi eivät tuota samanlaisia tuloksia. Strategioita, joissa tähdätään uloshengityksen loppupään ruokatorven paineeseen perustuvaan 0 cm H2O:n transpulmonaaliseen paineeseen ja uloshengityksen loppupään elastanssiin perustuvaan 26 cm H2O:n transpulmonaaliseen paineeseen, ei voida pitää keskenään vaihdettavina. Lopuksi rintakehän seinämän ja hengityselinten elastanssit voivat vaihdella arvaamattomasti positiivisen uloshengityspaineen muutosten myötä.