AHG:n suunnitelman mukaan ”rekisteröidyn yrttilääkärin” arvonimi korvaa (ja vastaa) sen nykyistä nimitystä ”ammattijäsen”. Tällä hetkellä ammattijäsenet käyvät läpi arviointiprosessin, jonka suorittaa vertaisryhmä, joka arvioi heidän koulutustaan, kokemustaan ja harjoitteluaan. Hakijoiden on myös osoitettava vähintään neljän vuoden kokemus asiakastyöskentelystä ja toimitettava kolme suosituskirjettä ammattiyrttilääkäreiltä.

”Sertifioitu kliininen yrttilääkäri” on toinen titteli, jota rekisteröidyt yrttilääkärit tai muut terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten luontaislääkäreitä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, perinteistä kiinalaista lääketiedettä harjoittavia lääkäreitä tai ayurveda-alan ammattihenkilöitä, voivat halutessaan hakea ammattitaitoiseksi yrttilääkäriksi. Tämän sertifioinnin hakijoiden on läpäistävä kattava koe, jossa testataan heidän tietämyksensä länsimaisesta kasvilääketieteestä.

”Tämä on tarkoitettu erityisesti ihmisille, jotka haluavat länsimaisen kasvilääketieteen sertifioinnin”, Romm sanoo. ”Emme missään nimessä väitä, että sertifioitu yrttilääkäri on pätevämpi kuin sertifioimaton yrttilääkäri tai että ihmisen on oltava AHG:n jäsen ollakseen pätevä harjoittaja. Haluamme vain tarjota yrttilääkärille keinon osoittaa pätevyytensä tässä tietyssä kasvilääketieteen muodossa.”

Onko standardit puolueellisia?

”Uskon, että tärkeintä on parantajan huolenpito, mutta kukaan ei voi testata sitä.”
-Stephen Buhner, yrttilääkäri

Herbalistit, jotka suhtautuvat varauksellisesti sertifiointiin, väittävät, että yrttilääketieteen harjoittaminen on sekä taidetta että taitoa, ja sellaisena sitä ei voi eikä pidä säännellä millään tavalla. Huolimatta siitä, että AHG on pyrkinyt tekemään selväksi syrjimättömyyspolitiikkansa, vastustajat ovat huolissaan siitä, että AHG ehdottaa standardeja, jotka väistämättä luovat ennakkoluuloja sertifioimattomia yrttilääkäreitä kohtaan. Stephen Buhner, yrttilääkäri, kirjailija ja entinen lobbari yrttilääketieteeseen ja vaihtoehtolääketieteeseen liittyvissä lisenssikysymyksissä, vastustaa jyrkästi sertifiointia ja AHG:n ehdottamia koulutusstandardeja.

Buhner kokee, että AHG yrittää ottaa käyttöön länsimaisen lääketieteen paradigman, mutta hän ei usko, että länsimaisen lääketieteellisen tieteen tuntemus on olennaista yrttilääketieteen harjoittamisen kannalta. ”Ihmiset ovat käyttäneet yrttejä ainakin 60 000 vuotta ilman biokemian tuntemusta. Totuus on, ettemme oikeastaan tiedä, miten ja miksi yrtit toimivat”, hän sanoo.

Buhner lisää, että jotkut ihmiset ovat lähteneet siitä olettamuksesta, että biokemian tuntemus on välttämätöntä, jotta joku voisi olla hyvä parantaja. ”Uskon, että tärkeintä on parantajan välittäminen, mutta kukaan ei pysty sitä testaamaan”, hän sanoo. ”Mielestäni on hienoa, että biokemiasta ja fysiologiasta kiinnostuneet ihmiset voivat harjoittaa, mutta haluan myös varmistaa, että ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita länsimaisesta lääketieteestä, voivat silti harjoittaa vapaasti.”

Christopher Hobbs, L.Ac., yrttilääkäri, kirjailija ja kouluttaja, kannattaa sertifiointia, mutta uskoo, että sertifiointikokeen luomiseen liittyy ongelmia. ”Jos pitäydymme pelkästään älyllisessä mallissa, jossa faktat opitaan ulkoa, asetamme automaattisesti jotkut ihmiset, kenties potentiaalisesti hyvät yrttioppineet, epäedulliseen asemaan”, Hobbs sanoo. ”Aivan kuten jotkut ihmiset ovat älykkäitä tavanomaisessa älyllisessä mielessä, joillakin on korkea ’E.Q.’ eli emotionaalinen suhdeluku. He ovat virittyneitä hienovaraisempiin, jopa esoteerisiin vihjeisiin, jotka johtavat parantumista helpottaviin oivalluksiin.”

-mainos-

Rommin mukaan kilta ei aio sulkea ketään pois. ”Teemme kovasti töitä varmistaaksemme, että kunnioitamme useita eri reittejä sisäänpääsyyn, opiskeluun ja harjoitteluun. Samalla haluamme luoda mielekkään standardin”, hän sanoo. ”Ylläpidämme huippuosaamisen standardia, emme poissulkemista.”

AHG:n ehdottama sertifiointitentti on tarkoitettu niille, jotka harjoittavat aktiivisesti yrttilääketiedettä. ”Se antaa heille viitteitä siitä, missä he ovat omien taitojensa osalta ja antaa suuntaa alueille, joita heidän on työstettävä”, Upton sanoo. ”Koko ajatuksemme on ollut lisätä ammattitaitoamme, pätevyyttämme ja taitojamme siinä, mitä teemme.”

Gladstar uskoo, että killan aikeet ovat hyvät, mutta kyseenalaistaa paradigman, jonka he ottavat käyttöön sertifioinnissa. ”He jäljittelevät mallia, jota suurin osa nykymaailmasta käyttää, enkä näe, että se olisi toiminut kovin hyvin”, Gladstar toteaa. ”Se on malli, joka ei ole hyödyttänyt parantajayhteisöä tai parantajia valitsevia ihmisiä. Olivatpa killan aikomukset mitkä tahansa, kun AHG:n standardit ovat käytössä, se pakottaa ihmiset joko liittymään killan riveihin tai ryhtymään luopioiksi.”

Yhdessä 1960-luvulla tapahtuneen Yhdysvaltain yrtti-renessanssin edelläkävijöistä Gladstar oli keskeisessä roolissa kokoamassa yrttimiehiä yhteen kokoontumisiin Oregonin Breitenbushin kuumaan lähteeseen, jossa siemenet ajatukselle yrttimiesten killan perustamisesta ensimmäisen kerran kylvettiin. Silti hän on vastustanut jäseneksi liittymistä.

”En ole koskaan liittynyt AHG:hen, vaikka monet AHG:n jäsenistä ovat läheisimpiä ystäviäni”, hän sanoo. ”Se, etten liittynyt, on minun tapani tehdä selvitys siitä, että ei ole välttämätöntä liittyä johonkin järjestöön voidakseen harjoittaa yrttimiehenä. Voit tehdä tätä työtä ja olla tehokas ilman järjestön sanktioita.”

Romm myöntää, että sertifiointi ei takaa, että jostakin tulee pätevä parantaja. ”Tämän osoittaa hyvin nykyinen lääketieteellinen järjestelmämme, jossa on paljon aiheutuneita vammoja ja kuolemantapauksia”, hän sanoo. ”Todistus antaa kuitenkin opastusta niille, jotka hakeutuvat yrttilääkärin hoitoon. Valtakirjat tarjoavat jonkinlaisen varmuuden siitä, että yrttilääkäri on ainakin täyttänyt tietyn koulutus-, tietämys- ja kokemusstandardin.”

Romm lisää, että AHG saa päivittäin puheluita jäseniltään, terveydenhuollon ammattilaisilta, kuluttajilta ja sääntelyviranomaisilta, jotka pyytävät tietoja sertifioinnista tai sertifioiduista lääkäreistä. ”Meille soittavat ihmiset, jotka haluavat tietää, miten saada kasvilääketieteen tunnustettava pätevyyskirja, ja soittavat ihmiset, jotka etsivät päteviä ammatinharjoittajia”, hän selittää. ”Vastaamme heidän tarpeisiinsa.”

Jotkut uskovat, että sertifiointi antaa kasvitieteilijöille enemmän tunnustusta nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä ja että lääkärit, farmaseutit ja sairaaloiden johtajat haluavat nähdä perinteisen koulutus- ja testausprosessin, joka muistuttaa sitä, mihin he ovat tottuneet lääketieteen ja farmasian ammateissa.

”Tarvitsemme yhteisön yrttiasiantuntijoita, jotka voivat harjoittaa ammattiaan vapaasti ilman pelkoa rangaistuksista, ja tarvitsemme sairaaloihin koulutettuja yrttiasiantuntijoita, jotka pystyvät yhdistämään yrtit tavanomaiseen lääketieteelliseen hoitoon”, Hobbs väittää. ”Näin miljoonat ihmiset voivat saada laadukasta luonnonmukaista terveydenhoitoa, yrttilääketiedettä ja hyvinvointiin suuntautuneita lääkäreitä. Sertifiointiprosessi on hyödyllinen, koska se pakottaa meidät tarkastelemaan syvällisemmin, miten yrttilääketiede voi palvella ihmisiä, miten se voi parhaiten toimia vallitsevan lääketieteellisen sairauksien hoitojärjestelmän kanssa ja ehkä suunnata meidät uudelleen painottamaan enemmän sairauksien ennaltaehkäisyä ja todellista terveydenhoitoa.”

Sertifioinnin vastustajat pelkäävät, että se voi johtaa samaan tilanteeseen, joka syntyi, kun Amerikan lääkäriliitto (AMA, American Medical Association) nousi valtaan ja pyrki tukahduttamaan kaikki muut parantavat perinteet. ”Teoriassa jokin osavaltio säätää lopulta yrttihoitajia säätelevän lain, ja se saattaa ottaa käyttöön AHG:n asettamat standardit”, Upton sanoo. ”Mutta meillä on vahva lainsäädännöllinen kanta, jonka mukaan vastustamme kaikkea sellaista lainsäädäntöä, joka rajoittaisi yrttilääketieteen harjoittamista tai yrttien käyttöä johonkin tiettyyn ryhmään, mukaan lukien sertifioidut yrttilääkärit.”

Yrttilääketieteen on Uptonin mielestä ennen kaikkea pysyttävä tavallisten ihmisten lääkkeenä. ”Emme voi tehdä siitä AMA:n kaltaista hierarkiaa, joka tukahduttaa kaiken muunlaisen terveydenhuollon. Uskomme, että luontaislääkärit, maallikkoyrttilääkärit, perinteiset cueranderot, intiaaniyrttilääkärit, perinteiset kiinalaiset yrttilääkärit, ayurvediset yrttilääkärit – kaikkien pitäisi saada harjoittaa lääketiedettä.”

AHG:n kanta on, että kaikki lääkärit täydentävät toisiaan, Upton selittää. ”Kaikkien on tiedettävä, mitkä ovat heidän rajoituksensa, ja heidän on tiedettävä, milloin on tarkoituksenmukaista ohjata potilas jollekin toiselle.”

”Jos yrttilääketieteen harjoittamista aiotaan valvoa, sen on tultava yrttilääkäreiltä eikä lääkäreiltä tai joltain muulta ulkopuoliselta ryhmältä.”
-Aviva Romm, AHG:n toiminnanjohtaja

Säännökset ja rajoitukset

Buhner on muiden sertifiointia vastustavien tavoin huolissaan siitä, mitä hän pitää seuraavana loogisena askeleena AHG:n sertifioinnin jälkeen: osavaltioiden sääntelystä ja käytännön harjoittamista koskevista rajoituksista.

”Jotta yrttiyrittäjät voisivat työskennellä vapaana, jokaisen osavaltion olisi tunnustettava heidän ammattinsa jollakin tavalla. Yleensä kyseisen osavaltion lainsäätäjä säätäisi lain, jonka mukaan vain lisensoidut, sertifioidut tai rekisteröidyt yrttiyrittäjät voivat harjoittaa ammattiaan. Ja ainoa tapa, jolla he tekevät näin, on, jos he ovat vakuuttuneita siitä, että haittojen mahdollisuus on olemassa ja että heidän on annettava lainsäädäntöä kuluttajien suojelemiseksi”, Buhner sanoo.

”Emme ole menossa siihen suuntaan”, Upton vastustaa. ”Jossain vaiheessa jokin ryhmä tietyssä osavaltiossa saattaa hakea lääkekasvitutkijoiden lisensointia. Tärkein perusperiaatteemme on kuitenkin se, että kilta vastustaa aktiivisesti kaikkea sellaista lainsäädäntöä, joka viittaisi siihen, että ilman lisenssiä oleva henkilö ei voisi harjoittaa yrttilääketiedettä.” Upton ei usko, että yrttilääkärit joutuvat olemaan luvanvaraisia voidakseen olla osa nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää. Hän mainitsee rekisteröidyt ravitsemusterapeutit esimerkkinä ammattiryhmästä, joka on onnistunut välttämään toimiluvan myöntämisen asettamalla itselleen standardit. ”Me voimme tehdä samoin. Sertifioinnin ja rekisteröinnin avulla emme luovu vallastamme tai itsenäisyydestämme. Päätämme omista standardeistamme, ja lopulta valtio tunnustaa meidät”, hän sanoo.”

Gladstar uskoo, että AHG kuuntelee niitä, jotka vastustavat sertifiointia, ja hän myöntää, että AHG pyrkii jatkuvasti mukauttamaan sitä, mitä se on luomassa, jotta nämä huolenaiheet otettaisiin huomioon. ”Mutta näen, että he yrittävät edelleen käyttää vanhaa, tällä hetkellä käytössä olevaa terveydenhuoltojärjestelmämallia, joka ei toimi”, hän sanoo. ”Meidän ei tarvitse toistaa jo tehtyjä virheitä. Sen sijaan meidän on etsittävä uusia ratkaisuja. Tämä on iso asia, ja on tärkeää, että ihmiset puhuvat tunteistaan nyt, koska nyt otetaan käyttöön asioita, joita ei voi muuttaa myöhemmin.”

Buhner kannattaa samantyyppisen lainsäädännön käyttämistä yrttilääkäreiden kohdalla, joka on säädetty Coloradossa ja Washingtonissa psykoterapian harjoittamisen sääntelemiseksi, sekä Minnesotan hiljattain annettua lakia, joka antaa ammatinharjoittamisen vapauden monille erilaisille vaihtoehtoisille terveydenhoitoalan ammattilaisille. Näissä osavaltioissa lainsäätäjä sanoo, että kuka tahansa voi perustaa vastaanoton. Ne edellyttävät kuitenkin, että jokaisen, joka haluaa harjoittaa terapiaa, on rekisteröidyttävä osavaltiossa (mikä tapahtuu täyttämällä lomake) ja että jokaisen, joka harjoittaa terapiaa, on saatava asiakkaansa allekirjoittamaan tietoon perustuva suostumus. Tietoon perustuva suostumus tarkoittaa sitä, että asiakkaalle annetaan kirjallinen lausunto, jossa kerrotaan ammatinharjoittajan ammatillinen koulutus ja kokemus, ammatinharjoittamisen standardit, molempien osapuolten odotukset, palkkiot ja toimintaperiaatteet sekä tiedot siitä, miten asiakas voi tehdä valituksen.

Kuka asettaa standardit?

AHG kannustaa jo nyt ammattijäseniään noudattamaan tietoon perustuvaa suostumuksen antamista ja tietojen antamista täysimääräisesti. ”Tämä tarkoittaa sitä, että annan asiakkaalle paperin, jossa kerrotaan, miten olen saanut tietää yrteistä, mitä uskon voivani tehdä, mitä palveluja voin tarjota, mitä odotuksiani häneltä on ja mitä hän voi odottaa minulta. Teen selväksi, etten ole lääkäri ja että ehdotukseni eivät korvaa lääkärin neuvoja”, Upton selittää. Hän korostaa, että tarkoituksena on selventää ammatinharjoittajan ja asiakkaan välistä suhdetta ja välttää mahdollisia väärinkäsityksiä, jotka voivat johtaa oikeustoimiin.

”Kannatamme ehdottomasti tietoon perustuvaa suostumusta ja täyttä tiedonantovelvollisuutta, mutta sen kodifiointi edellyttäisi lakia – ja silloin muutumme itsesertifioivasta elimestä hallituksen sertifioimaksi, ja tilanne voi muuttua pelottavaksi”, Upton sanoo. ”Mitä paremmin voimme pitää hallituksen poissa prosessista, sitä parempi se on ammatillemme.”

AHG on ehdottomasti kiinnostunut kuulemaan, mitä sanottavaa ihmisillä on sertifioinnista ja rekisteröinnistä, Romm sanoo. ”Jos yrttiyhteisön yksimielisyys on, ettei sertifiointia tarvita, se sopii minulle”, hän sanoo. Romm työskentelee tällä hetkellä sertifioinnin puolesta, koska hän kuulee, että suurin osa ihmisistä – ammattilaiset, opiskelijat ja asiakkaat – haluavat sitä. Toinen ensisijainen syy on se, että jonkinlaisten standardien luominen vaikuttaa väistämättömältä.

”Kyse on siitä, teemmekö sen itse vai tekeekö joku nämä päätökset puolestamme”, hän sanoo. ”Jos yrttilääketieteen harjoittamiselle aiotaan asettaa joitain kontrolleja, niin tulkoot ne sitten yrttilääkäreiltä eikä lääkäreiltä, luontaislääkäreiltä, sairaanhoitajilta, apteekkareilta tai joltain muulta ulkopuoliselta ryhmältä. Yksi AHG:n tavoitteista on lisätä viestintää ja yhteistyötä yrttiasiantuntijoiden kesken. Kutsumme lämpimästi mukaan ne, jotka haluavat osallistua yrttitieteen suunnan muokkaamiseen. Yrttilääketieteen tulevaisuus tässä maassa riippuu osittain siitä, mitä me teemme siitä. Meillä on loistava tilaisuus työskennellä yhdessä planetaarisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi.”

Lisätietoja: American Herbalists Guild, 1931 Gaddis Road, Canton, GA 30115; (770) 751-6021; www.americanherbalist.com.

Julkaistu alun perin: Heinä-elokuu 2001