Pikkukaupunki isännöi maan suurinta konserttia

361 päivänä vuodessa vanha McAllisterin maatila Manchesterin ulkopuolella Tennin osavaltiossa on hiljainen, asumaton peltojen ja puiden kirjo. Mutta neljäksi päiväksi joka kesä maatila muuttuu Tennesseen osavaltion kuudenneksi suurimmaksi kaupungiksi, joka on täynnä lähes 100 000 ihmistä. Tämä johtuu siitä, että 750 hehtaarin suuruisella maatilalla järjestetään Bonnaroo, massiivinen vuosittainen konserttitapahtuma, josta on tullut musiikin ystävien mekka ympäri maailmaa.

Bonnaroo on suuri. Todella suuri. Sen jälkeen kun se debytoi vuonna 2002, siitä on tullut Pohjois-Amerikan suurin festivaali – suurempi kuin Lollapalooza, Coachella ja Burning Man. Rolling Stone on kutsunut Bonnaroota ”äärimmäiseksi kesäfestivaaliksi”. Manchesterin ulkopuolella sijaitsevalle maatilalle saapuu joka vuosi noin 80 000 loppuunmyytyä konserttiyleisöä, noin 5 000 vierasta ja henkilökunnan jäsentä sekä tuhansia vapaaehtoisia. Suurin osa osallistujista leiriytyy tilalla, mutta myös hotellit kilometrien säteellä on varattu täyteen vuodeksi etukäteen.

Kaikki tämä voi olla enemmän kuin ylivoimaista Manchesterin pikkukaupungille, joka on unelias, noin 10 000 asukkaan pikkukaupunki, joka sijaitsee noin 65 kilometriä Nashvillestä kaakkoon. Kun Bonnaroo ei ole paikalla, Manchester on kuin Anytown, U.S.A. -kaupunki, jossa on rauhallinen pieni oikeustaloalue pääkadun toisessa päässä ja useita pikaruokaketjuja valtatien varrella. Suurtapahtuman järjestäminen on haaste mille tahansa kaupungille, mutta erityisen pelottavaa se on silloin, kun festivaalin saapuminen merkitsee paikallisen väestön kymmenkertaistumista. Näin suuren ihmismäärän aiheuttaman liikenteen, rikollisuuden ja terveystarpeiden hallitseminen on paikallisille virkamiehille taidonnäyte. Tapahtuma vietti kesäkuussa konsertin 10-vuotisjuhlaa, ja virkamiehet sanovat, että kulunut vuosikymmen on ollut väkijoukkojen hallinnan jatkokurssi.

”Bonnaroo on paljon työtä”, sanoo Manchesterin pormestari Betty Superstein. ”Mutta se on myös hauskaa. Ja yhteisö on todella ottanut sen omakseen.”

Suuri syy siihen, että asukkaat ovat alkaneet rakastaa Bonnaroo-juhlia, on konsertin taloudellinen vaikutus – tapahtuma pumppaa 20 miljoonaa dollaria vuodessa paikalliseen talouteen. Lisäksi konsertti on lahjoittanut yli miljoona dollaria Manchesterin ja sitä ympäröivän Coffee Countyn hyväntekeväisyysryhmille. Aiemmin tänä kesänä kaupungissa avattiin esimerkiksi uusi amfiteatteri, joka rahoitettiin kokonaan Bonnaroon lahjoituksilla. Myös muita yritysvaikutuksia on: Suuren mittakaavan lavanrakennusyritys, joka rakentaa Bonnaroon tapahtumapaikkoja, muutti hiljattain Los Angelesista Coffee Countyyn, ja Manchesteriin on kahden viime vuoden aikana avattu kolme uutta hotellia. ”En ymmärrä, miksi kolme uutta hotellia nousisi, paitsi yhdestä syystä”, Superstein sanoo. ”Ja se on Bonnaroo.”

Tapahtuman pelkkä koko merkitsee silti paljon työtä paikallisille viranomaisille. ”Bonnaroo-viikolla kaikilla on velvollisuuksia”, sanoo Manchesterin turvallisuuspäällikkö Ross Simmons, joka johtaa kaupungin poliisi- ja palolaitosta. Hänen mukaansa konsertin saapumisen hallinta on kuin koordinointia naapurikaupungin kanssa. ”Suurimman osan vuodesta se on kuin heinäpelto, mutta kun he pääsevät paikalle, se on jotenkin uskomatonta. Bonnaroo on kaupunki itsessään.”

Kysy keneltä tahansa paikalliselta virkamieheltä Bonnaroon ensimmäisestä vuodesta, ja saat yleisesti kielteisen vastauksen:

”Kauheaa”, sanoo Superstein.

”Kamalaa”, sanoo Simmons.

”Painajainen”, sanoo Coffee Countyn sheriffi Steve Graves.

Viittaavat liikenteeseen, joka oli kaikkien mukaan eeppisen huono. Konserttiin oli tuona vuonna vain yksi sisäänkäynti – kapean kaksikaistaisen tien päässä. Liikenne pysähtyi kilometrien päähän. Matka Nashvillestä, joka normaalisti kestää noin tunnin, venyi 16 tunniksi. Valtatie 24:stä tuli parkkipaikka. Superstein, jonka talo sijaitsee kukkulalla, josta on näkymät valtatielle, muistaa seuranneensa tapahtumia kuistiltaan: ”Näin ihmisten pysähtyvän valtatielle, nousevan ulos, kävelevän Waffle Houseen, syövän, palaavan takaisin ja nousevan autoonsa, eikä mikään ollut liikkunut. He pystyttivät piknikkejä keskikaiteelle.”

Virkamiehet ovat yhtä mieltä siitä, etteivät he yksinkertaisesti ajatelleet, että niin paljon ihmisiä todella tulisi paikalle. ”Emme uskoneet heitä, kun he sanoivat, että 80 000 ihmistä tulisi paikalle”, Superstein sanoo. ”Täälläkö? Manchesterissa?”

Tänään liikenne sujuu ongelmitta. Tapahtumapaikalla on nyt kuusi erillistä sisäänkäyntiä ja useita konserttiliikenteelle varattuja ajoväyliä. Kaupungin poliisi ja piirikunnan sheriffin toimisto koordinoivat toisiaan virran hallitsemiseksi. Osavaltion poliisit auttavat ohjaamaan liikennettä. Nyt on jopa tilapäinen valtatien liittymä, joka on varattu vain Bonnaroon meneville kuljettajille. ”Nyt kaikki sujuu niin hyvin kuin mahdollista”, Graves sanoo.

Kun tapahtuma on täydessä vauhdissa, liikenne laantuu ja virkamiehet kääntävät huomionsa toiseen pysyvään ongelmaan: rikollisuuteen. Graves pystyttää täysimittaisen liikkuvan komentokeskuksen pienelle kentälle aivan Bonnaroo-alueen ulkopuolelle. Siellä hänen tiiminsä voi vastata puheluihin konserttipaikalla ja pidättää ja käsitellä rikoksentekijät paikan päällä ennen heidän kuljettamistaan vankilaan.

Enimmäkseen he kuitenkin odottavat. Kymmenen Bonnaroo-vuoden aikana Graves sanoo oppineensa, että usein on parasta antaa konsertin yksityisen turvallisuuspalvelun hoitaa ongelmat ennen kuin rikoksentekijät luovutetaan sheriffille. ”Vastaamme puheluihin sisällä tarpeen mukaan”, hän sanoo. ”Jos yksityinen turvamies menee jonkun luokse ja joutuu viemään hänet ulos, ongelmaa ei yleensä ole. Mutta jos poliisi menee sisään ja vie hänet ulos, se voi aiheuttaa mellakan. Yritämme siis antaa heidän vartijoidensa hoitaa asian. Jos he eivät pysty siihen, me menemme sisään.”

Suurin osa rikoksista liittyy huumeisiin ja kotitappeluihin. Ei ole yllättävää, että ongelmilla on taipumus eskaloitua, kun tapahtuma venyy kolmanteen ja neljänteen päivään. ”Kuumuus vaikuttaa moniin ihmisiin”, Graves sanoo – onhan Tennesseessä kesäkuu. ”Rikokset etenevät yleensä konsertin edetessä.” Huumausaineiden osalta Graves sanoo, että hänen tiiminsä keskittää suurimman osan energiastaan huumekauppiaisiin, erityisesti niihin, jotka kaupittelevat tappavia aineita. ”Usko tai älä, väärennettyjä huumeita on paljon. Monet ihmiset tulevat tänne vain ryöstämään lapsia. He ovat niitä, jotka aiheuttavat suurimman osan ongelmista.”

Kuumuuden, huumeiden ja alkoholin yhdistelmällä voi väistämättä olla kohtalokkaita seurauksia. Bonnaroon 10 vuoden aikana on kuollut kymmenen ihmistä, joista kaksi tänä vuonna. Syitä ovat ennakoitavasti olleet muun muassa lämpöhalvaus, huumeiden yliannostukset ja auto-onnettomuuksien aiheuttamat vammat. Suurimmaksi osaksi Graves ja muut viranomaiset kuitenkin sanovat, että konserttiyleisö haluaa vain pitää hauskaa. ”Useimmat näistä nuorista, jotka tulevat tänne konserttiin, eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia”, Graves sanoo.

Pormestari Superstein on samaa mieltä. ”Kaikki lapset ovat rentoja. Se on todella leppoisaa väkeä.”

Bonnaroon kaltaisen tapahtuman järjestäminen ei silti ole helppoa kaupungin ja piirikunnan työntekijöille. Kun eräältä sheriffin apulaissheriffiltä kysytään, mitä tällaisen konsertin järjestäminen vaatii, hän nauraa ja vastaa vain yhdellä sanalla: ”Ihmeitä.”