Piiskaaminen on yksi yleisimmistä lasten kurinpidon muodoista, jota vanhemmat käyttävät ympäri maailmaa. Korkean tulotason maissa lapsista tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhempien piiskaaminen on yhteydessä kielteisiin lastentuloksiin, mutta vähemmän tiedetään siitä, miten piiskaaminen liittyy lasten hyvinvointiin alhaisen ja keskitulotason maissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan selkäsaunan ja lasten hyvinvoinnin välistä suhdetta UNICEFin monimittariklusteritutkimusten (Multiple Indicator Cluster Surveys, MICS) neljänneltä ja viidenneltä kierrokselta saatujen 215 885 lasta koskevien tietojen perusteella 62 maassa. Tässä laajassa kansainvälisessä otoksessa, joka sisältää tietoja lähes kolmanneksesta maailman maista, 43 prosenttia lapsista oli saanut piiskaa tai asui kotitaloudessa, jossa toista lasta oli piiskailtu, viimeisen kuukauden aikana. Monitasomallien tulokset osoittavat, että ilmoitukset lasten piiskaamisesta kotitaloudessa olivat yhteydessä 3-kohtaisen sosioemotionaalisen kehityksen indeksin alhaisempiin tuloksiin 3- ja 4-vuotiaiden lasten keskuudessa. Monitasomallin maakohtaiset tulokset osoittivat, että 59 maassa (95 %) piiskaamisen ja sosioemotionaalisen kehityksen välillä oli negatiivinen yhteys ja kolmessa maassa (5 %) yhteys oli nolla. Piiskaaminen ei ollut missään maassa yhteydessä lasten korkeampaan sosioemotionaaliseen kehitykseen. Vaikka selkäsaunan ja sosioemotionaalisen kehityksen välinen poikkileikkausyhteys on pieni, tulokset viittaavat siihen, että selkäsauna saattaa olla lapsille haitallista globaalissa mittakaavassa enemmän kuin aiemmin tiedettiin.