Polvinivelen tuottamat värähtelyaallot ojennuksen ja taivutuksen aikana voidaan rekisteröidä tärinäartrometrisesti. Kun tämän liikkeen nopeus on alle 5 astetta sekunnissa, patellan tuottamaa värähtelyä kutsutaan fysiologiseksi patellofemoraaliseksi crepitukseksi (PPC), joka kuvastaa nivelruston eheyttä. PPC-signaalit rekisteröitiin ennen suunniteltua artroskooppista tutkimusta tai leikkausta 17 potilaalla, joiden patellofemoraalinivelen rusto todettiin myöhemmin normaaliksi, ja 25 potilaalla (36 polviniveltä), joille tehtiin artroskooppinen poisto, osteotomia tai polven totaaliproteesi degeneratiivisen nivelrikon vuoksi. Viiden normaalin aikuisen (10 polvea), joilla ei ollut polviongelmia, PPC-signaalit rekisteröitiin myös vertailuryhmänä. Kontrolliryhmän, polvivammaryhmän ja nivelrikkopotilaiden PPC-signaalien neliöjuurikeskiarvot (RMS) olivat vastaavasti 0,69, 0,17 ja 0,04 m/sec2 . Erot näiden ryhmien välillä olivat tilastollisesti merkitseviä (P<0,001). Kun preoperatiivisten PPC-signaalien aika-aluekuviota ja RMS-arvoa tutkittiin ja niitä verrattiin vastaaviin patologisiin löydöksiin nivelrustossa, kuten kirurgisissa löydöksissä todettiin, voitiin tunnistaa kolme erilaista PPC-signaalityyppiä osteoartriittisissä polvissa. Kukin osoitti eriasteisia patologisia muutoksia. Kun 53 PPC-signaalia tarkasteltiin näiden kriteerien mukaisesti, todettiin, että patellofemoraalinivelen osteoartriittisen muutoksen diagnoosin tarkkuus, herkkyys ja spesifisyys tärinäartrometrian avulla oli 94,3 %, 97,2 % ja 88,2 %. Näiden tulosten perusteella PPC:n havaitsemista tärinäartrometrialla voidaan pitää luotettavana ja ei-invasiivisena diagnostisena menetelmänä patellofemoraalinivelen ruston eheyden arvioinnissa.