Tarinat ovat olennainen osa ihmiskulttuuria, ja tarinankerronta on ajatonta. Valokuvauskäytännössä visuaalista tarinankerrontaa kutsutaan usein ”valokuvaesseeksi” tai ”valokuvatarinaksi”. Se on valokuvaajan tapa kertoa tarina valokuvasarjan avulla. Harva tajuaa, että valokuvauksen ja valokuvauksen avulla tapahtuvan visuaalisen tarinankerronnan välillä on ero.

Jos pidämme tarinankerrontaa taiteena, niin kuten Leo Tolstoi sanoi, sen pitäisi olla täysin tarttuvaa, jolloin se tartuttaa katsojaan hänen kokemansa tunteet niin, että nämä kokemukset tarttuvat vuorostaan muihin ihmisiin. Sanonta ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” oikeuttaa visuaalisen tarinankerronnan taiteen, mutta se ei tarkoita, että kaikki valokuvat kertovat tarinan.

Visuaalisessa tarinankerronnassa kuvat järjestetään tietyllä tavalla, joko kronologisesti tai sarjana, ja tarkoituksena on ”tartuttaa” katsojan näkökyky ja mieli, aivan kuten Tolstoi sanoi.

Kuvatekstit ovat myös olennainen osa valokuvakertomusta, ja niiden pitäisi auttaa katsojaa ymmärtämään kutakin kuvaa. Tästä huolimatta on tärkeää muistaa, että vaikka kuvatekstit voivat laajentaa kuvan ymmärtämistä, itse kuvan pitäisi kertoa tarina – ei koskaan päinvastoin.

Tässä ovat parhaat vinkkini oman valokuvatarinasi aloittamiseen.

#1: Suunnittele, suunnittele ja suunnittele vielä lisää

Suunnittelu on olennainen osa visuaalisen tarinankerronnan prosessia. Hyvä ystäväni, dokumenttikuvaaja Kaushik Ghosh, sanoi kerran: ”Mitä mielesi ei tiedä, sitä silmäsi eivät näe.” Tämä on luultavasti osuvinta, kun suunnittelet valokuvaesseetäsi. Sinun on suunniteltava hyvissä ajoin, jotta voit visualisoida tarinan. Kun otat nämä vaiheet etukäteen, saat kerronnallesi tarvittavan rakenteen.

Suunnitelmasi tulisi sisältää aiheen valinnan, aiheen tutkimisen, aiheen selvittämisen ja lopuksi otosten suunnittelun. Mieti, millaisia kuvia haluat ottaa viestisi välittämiseksi. Aivan kuten elokuvassakin, visuaalisessa kerronnassasi tulisi olla johdanto- tai avauskuva, vakiinnuttava kuva, vuorovaikutteisia ja peräkkäisiä otoksia sekä päätös- tai päätöskuva.

Usein kuvauksen aikana et ehkä pysty ottamaan kuvia edellä mainitussa järjestyksessä. Tämän järjestyksen mielessä pitäminen auttaa kuitenkin muokkaamaan tarinaa lyhyemmässä ajassa. Kuvaesseen editointi tarkoittaa lähinnä otosten valintaa, ei jälkikäsittelyä kuvankäsittelyohjelmissa – se tulee myöhemmin.

Kuvasi eivät valmistu, jos et ymmärrä valoa, sommittelua ja valokuvausvälineiden valintaa valitsemallesi kohteelle. Toinen tärkeä näkökohta olisi päätös siitä, esitetäänkö kerronta värillisenä vai yksivärisenä. Kuvasarjan jälkikäsittelyssä on hyvä pitää muokkauskäsittelyt yhtenäisinä – tämä auttaa saamaan kuvista sujuvia.

#2: Yksittäinen otos vai sarja?

Valokuvausfoorumeilla käydään usein keskustelua siitä, kerrotaanko tarinoita paremmin yhdellä kuvalla vai kuvasarjalla. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että yksittäinen kuva on vain ”puolitotuus”, koska se ei koskaan kerro tarinan perusasiaa, joka on ”Miksi?”.

Mitä tämä tarkoittaa? Kun puhutaan valokuvista, kuva saattaa olla osittain totta, mutta se on vain osa koko totuutta ja tilannekuva suuremmasta kuvasta. Tämä jättää osan aivoistamme tulkitsemaan kuvaa omin päin, minkä vuoksi on vaikea aina ymmärtää valokuvaajan viestiä. Kaikki yksittäiset kuvat eivät kerro tarinaa. On muistettava, että valokuvaessee ei ole mitään muuta kuin kooste useista yksittäisistä kuvista – ne ovat visuaalisen kertomuksen yksiköitä. Jokainen yksittäinen kuva on tarinan luku, ja jokainen luku kehittyy kohti huipentumaa.

Toisaalta kuvasarja antaa aivojen käsitellä jokaisen kuvan kokonaisuutena. Kuvasarja korostaa useita ajatuksia, kun taas yksittäinen kuva korostaa yleensä vain yhtä ajatusta. Pidä mielessä, että sarjan ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat tärkeimmät. Niitä kutsutaan ”maalikuviksi” eli kuviksi, jotka avaavat ja päättävät sarjan ja kiinnittävät katsojan huomion. Tämä ei eroa siitä, että arvioit kirjaa kannesta kanteen – vahva avauskuva pysäyttää ihmiset ja pitää heidät mukana tarinassa alusta loppuun.

#3: Ota vahvempia kuvia

Voi olla, että sinulla on joitain loistavia kuvia, jotka ovat teknisesti täydellisiä; on kuitenkin olemassa kaksi tiettyä elementtiä, jotka tekevät vahvoista kuvista entistäkin vahvempia valokuva-esseen kannalta.

Ensiksi kuvien tulisi olla tunteikkaita, jotta niillä olisi jonkinlainen emotionaalinen vaikutus katsojaan. Kaikkien kuvien ei tarvitse sisältää inhimillistä elementtiä ollakseen emotionaalisesti koskettavia, vaan se voi olla mitä tahansa maisemasta asetelmaan. Kuvien tulisi herättää katsojassa voimakkaita tunnetiloja.

Toiseksi kuvien tulisi olla harkitusti kerroksittain merkityksellisiä. Näin kiinnität katsojan huomion pidemmäksi aikaa. Tämä on yleensä vaikein prosessi, kun valokuvilla kerrotaan tarinaa.

Et ehkä pysty tietoisesti kuvaamaan kuvia, joissa on useita merkityskerroksia, mutta pidä aina silmällä näitä kerroksellisia kuvia kuvatessasi, valitessasi ja järjestäessäsi kuvia tarinaa varten.

#4: Luota vaistoihisi

Kuvittele itsesi kävelemässä kuhisevassa suurkaupungissa kamera kaulassasi tarinankerrontaprojektiasi varten, jonka aiheena on: ”Rauhallisuuden löytäminen kaaoksen keskellä”. Torvien ääni kuuluu jatkuvasti, kun yrität väistää tietäsi liikenteen läpi. Mielesi käy kuumana, samoin sydämesi: se on täydellinen aistien ylikuormitus.

Havaitset kadun toisella puolella mielenkiintoisen näköisen hahmon, joka istuu rauhallisesti lukemassa sanomalehteä kaaoksen keskellä. Olet yrittänyt löytää rauhaa kaaoksesta ja ajattelet itsellesi ”tämä on se kuva”, joten lähestyt hitaasti, nostat kameran silmääsi ja painat laukaisinta.

Kolmannessa minuutissa kuulet pysähtyvän bussin äänen, mikä saa sinut kääntämään päätäsi kuumeisesti hypätäksesi pois tieltä, mutta pyörähtäessäsi ympäri huomaat, että bussi on juuri pysähtymässä ja ihmiset ovat juuri nousemassa siitä. Ikkunassa istuu mies, joka polttaa rauhallisesti savukettaan. Muutamassa sekunnissa nostat kameran silmääsi ja otat toisen kuvan, jossa kehystät ovista ulos hyppäävät matkustajat ja ikkunassa istuvan miehen, kaikki samassa kuvassa.”

Nämä ovat kaksi esimerkkiä ajoista, jolloin olen luottanut vaistoihini. Vaistoihin luottaminen kuvan ottamisessa on tärkeää. Tässä tapauksessa rauhan löytäminen kaaoksen keskeltä ja sen vangitseminen huolimatta halusta liikkua väkijoukon läpi ottamatta yhtään kuvaa.

Fotografialla on kyky vangita ja jäädyttää hetkiä ajassa, joita emme ehkä ole koskaan ajatelleet ennen kameran käteen ottamista. Nämä ovat hetkiä, jotka inspiroivat meitä valokuvaajina ja voivat auttaa meitä luomaan oman ainutlaatuisen näkemyksemme. Jos huomaat jotain erityistä ja ajattelet, että se voisi olla hyvä kuvausmahdollisuus, yritä olla arvioimatta tilannetta liikaa, vaan luota mieluummin vaistoihisi ja katso, miten tilanne kehittyy. Ole kuitenkin varuillasi – maalaisjärjen ja kunnioituksen pitäisi silti olla mielessäsi.

#5: Ole omaperäinen

Originaalisuus valokuvauksessa näyttää jäävän joillekin valokuvaajille toissijaiseksi. Ei ole aina helppoa luoda jotain ainutlaatuista, kun kuvia syntyy nykyään valtava määrä. On kuitenkin hyvä tapa pyrkiä omaperäisyyteen. Miksi? No, jonkun toisen työn kopioiminen ei todellakaan tuota tyydytystä. Olemme kaikki kopioineet jonkun toisen idean tai saaneet inspiraatiota kuvasta, jonka olemme löytäneet verkosta tai lehdestä – se on inhimillinen piirre, vaikka erottuaksemme joukosta tämä on syytä pitää mielessä kuvattaessa – etenkin jos haluat, että kuvasarjasi erottuu muista.

#6: Älä pelkää epäonnistumista

Epäonnistumisen pelko liittyy toisten taholta tulevan hylätyksi tulemisen ja kritiikin pelkoon sekä vitkasteluun. Lopeta tällainen ajattelu ja vapauta itsesi näistä negatiivisista ajatuksista. On täysin normaalia ja tervettä epäonnistua. Kaikki menestyneet ihmiset ovat epäonnistuneet; se on osa kehittymistä ja portti menestykseen. Sama periaate pätee valokuvaukseen. Epäonnistuminen auttaa sinua ymmärtämään kaavan, joka toimii sinulle parhaiten, ja lopulta se tuottaa tulosta työssäsi, kun käytät sinnikkyyttä ja omistautumista onnistumiseen. Mene, kuvaa, epäonnistu ja kehity!

Tekijästä: Drew Hopper on kuvataiteen matka- ja maisemakuvaaja, joka asuu Australiassa. Kulttuurien, ihmisten ja ympäristön moninaisuudesta innostunut Drew uskaltautuu kauas kaapatakseen kuvia, jotka määrittelevät hänen kokemuksiaan ja joiden visiona on, että ne vaikuttavat ja inspiroivat yleisöä jokaiselle katsojalle yksilöllisellä tavalla. Löydät lisää hänen töitään ja kirjoituksiaan hänen verkkosivuiltaan, blogistaan, Facebookista, Instagramista, Twitteristä ja 500px:stä.

Image credits: Kaikki valokuvat ovat Drew Hopperin ottamia ja niitä on käytetty luvalla

.