Yhdysvaltojen perustuslakia pidetään yleisesti kaikkien aikojen onnistuneimpana kansallisena perustuslakina. Vuonna 1787 kirjoitettu ja vuonna 1788 ratifioitu perustuslaki on vanhin edelleen käytössä oleva perustuslaki, ja se sisältää 7 eri osiota, jotka tunnetaan nimellä artiklat, sekä 27 lisäystä. Yhdysvaltain perustuslain 3 artiklassa säädetään liittovaltion hallituksen oikeuslaitoksen kehyksestä, ja se sisältää kolme pääosaa. Suurin osa 3 artiklan jaksoista on jaettu eri kappaleisiin tai lausekkeisiin, joissa kussakin kuvataan yksityiskohtaisesti eri näkökohtia oikeudellisesta ja oikeudellisesta rakenteesta ja menettelystä.

1. jakso

1. jaksossa perustetaan liittovaltion hallituksen oikeuslaitoksen kärjessä oleva korkein oikeus ja annetaan kongressille myös mahdollisuus perustaa tarvittaessa alempia tuomioistuimia. On tärkeää huomata, että korkeimman oikeuden tuomareiden lukumäärää ei ole vahvistettu Yhdysvaltain perustuslain 3 artiklassa. Nykyinen yhdeksän korkeimman oikeuden tuomarin raja vahvistettiin vuonna 1869 annetussa Judiciary Act -säädöksessä, ja se on ollut siitä lähtien hyväksytty määrä. Jos kongressi kumoaa vuoden 1869 Judiciary Actin, 3 artiklan 1 §:n sanamuoto sallii korkeimman oikeuden tuomareiden lukumäärän muuttamisen.

1 §:ssä todetaan lisäksi, että kaikkien korkeimman oikeuden ja kongressin perustamien alempien liittovaltion tuomioistuinten tuomareiden on pidettävä virkansa hyvässä kunnossa. Se myös oikeuttaa heidät palvelusaikana palkkaan, jota ei voida alentaa heidän toimikautensa aikana. Vaikka Yhdysvaltain perustuslaki määrää tuomareille korvauksen vain heidän palvelusaikanaan, vuoden 1869 Judiciary Act -laki luo tuomareille lisäkorvausmahdollisuuksia sallimalla heidän jäädä eläkkeelle eläkkeen turvin.

2. pykälä

1. pykälä

1. pykälässä vahvistetaan korkeimman oikeuden sekä muiden kongressin perustamien liittovaltion tuomioistuinten laajat toimivaltuudet. Se ei ainoastaan vakiinnuta korkeinta oikeutta lopulliseksi tuomariksi Yhdysvaltain perustuslakia koskevissa asioissa, vaan antaa korkeimmalle oikeudelle myös lopullisen sananvallan kaikissa Yhdysvalloissa annetuissa laeissa tai laadituissa sopimuksissa. Vaikka Yhdysvaltain perustuslaki voi toisinaan olla hieman epäselvä, lausekkeessa 1 annetaan hyvin yksityiskohtainen luettelo esimerkeistä, jotka kuuluvat korkeimman oikeuden toimivaltaan, jotta ei jäisi epäselvyyttä siitä, mikä on korkeimman oikeuden rooli lopullisena tuomarina kaikissa oikeudellisissa asioissa. Korkeimmalle oikeudelle annetaan toimivalta kaikissa oikeudellisissa asioissa, jotka koskevat suurlähettiläitä, julkisia ministereitä, merioikeutta, valtioiden välisiä riitoja, valtion ja toisen valtion kansalaisen välisiä riitoja, eri valtioiden kansalaisia, saman valtion kansalaisia ja kaikkia riita-asioita, joissa Yhdysvallat on osapuolena, mainitakseni muutamia esimerkkejä. Vaikka korkeimmalle oikeudelle myönnetyn toimivallan valtava laajuus saattaa aluksi vaikuttaa huolestuttavalta, lausekkeen 1 ensimmäisen virkkeen tarkempi tarkastelu paljastaa, että sen toimivaltaa on rajoitettu. Ensimmäisessä virkkeessä todetaan nimenomaisesti, että ”tuomiovalta ulottuu kaikkiin tämän perustuslain nojalla syntyviin oikeus- ja kohtuusasioihin”. Näin ollen korkein oikeus voi vain tulkita Yhdysvaltojen lakeja oikeustapausten syntyessä, ja sitä kielletään luomasta itse oikeustapauksia lakien kumoamiseksi tai uusien lakien laatimiseksi.

Lauseke 2

Lauseke 2 antaa korkeimmalle oikeudelle alkuperäisen tuomiovallan kaikissa asioissa, joissa on mukana suurlähettiläitä tai muita julkisia virkamiehiä, ja sillä on myös alkuperäinen tuomiovalta silloin, kun toinen tai molemmat oikeustapauksen osapuolista käsittävät valtion. Kaikissa muissa oikeustapauksissa korkein oikeus toimii muutoksenhakutuomioistuimena sillä varauksella, että kongressi voi säätää laeilla suuntaviivoja siitä, milloin tapauksiin voidaan hakea muutosta. Vaikka perustuslaissa ei perusteta muita tuomioistuimia kuin korkein oikeus, korkeimman oikeuden todettu muutoksenhakuelinluonne ja 3 artiklan 1 §:n säännös, jonka mukaan kongressi voi perustaa tarpeen mukaan lisää tuomioistuimia, viittaavat vahvasti siihen, että perustuslain perustajat odottivat, että kansakunnan perustamisen alkuvaiheessa perustettaisiin lisää tuomioistuimia.

3. pykälä

3. pykälässä täsmennetään, että kaikki muut oikeudenkäynnit kuin syytteeseenpanoa koskevat oikeudenkäynnit on käytävä valamiehistöllä siinä osavaltiossa, jossa rikoksen väitetään tapahtuneen. Jos rikoksia ei ole tehty tietyssä osavaltiossa, paikka määräytyy kongressin tällaisia olosuhteita varten säätämien lakien ja asetusten mukaan.

3. pykälä

1. lauseke

1. lausekkeessa määritellään, mikä on maanpetos Yhdysvaltoja vastaan, ja asetetaan suuntaviivat sille, miten henkilö voidaan tuomita tästä rikoksesta. Siinä todetaan selvästi, että maanpetokseen kuuluu, että kansalainen käy sotaa Yhdysvaltoja vastaan, liittoutuu Yhdysvaltojen vihollisten kanssa tai antaa minkäänlaista apua tai tukea Yhdysvaltojen vihollisille. Henkilö voidaan tuomita tästä rikoksesta vain vähintään kahden todistajan todistuksella tai tunnustamalla se julkisessa tuomioistuimessa. Tunnustus avoimessa oikeudenkäynnissä voi kuitenkin olla vain vapaaehtoinen eikä pakotettu, sillä perustuslain viides lisäys takaa syytetyille, myös maanpetoksesta syytetyille, oikeuden olla syyttämättä itseään. Maanpetos on ainoa rikos, joka on nimenomaisesti määritelty ja jota käsitellään Yhdysvaltain perustuslaissa, mikä viittaa siihen, että vaikka perustuslaki on maan ylin laki, se on vain sen perusta. Perustajajäsenet ymmärsivät, että kansakunnan todellinen tehokas hallinto syntyisi liittovaltion ja osavaltioiden hallitusten hyväksymien lisälakien ja -toimenpiteiden avulla. Laki ja järjestys alkaisi ja päättyisi perustuslakiin, mutta jokaiseen tähän väliin jäävään kohtaan olisi puututtava tulevien kansalaisten, kongressien, osavaltioiden ja paikallishallintojen sekä perustuslakiin tehtävien muutosten avulla.

Pykälä 2

Pykälän 2 mukaan kongressi saa valtuudet määrätä maanpetoksesta tuomitun henkilön rangaistuksesta. Rangaistus on kuitenkin rajoitettu koskemaan vain rikokseen syyllistynyttä henkilöä, eikä sitä voida määrätä syyllisen perheenjäsenille, ystäville tai yhteistyökumppaneille niin kauan kuin he eivät ole osallistuneet rikokseen. Lopuksi, vaikka kongressille annetaan oikeus takavarikoida maanpetoksesta tuomitun henkilön omaisuus hänen eläessään, tuomitun henkilön kuoltua hänen omaisuutensa on palautettava hänen lähiomaisilleen.