Yleiskatsaus
Persoonallisuustyyppien Enneagrammi on moderni synteesi useista muinaisista viisausperinteistä, mutta järjestelmän alun perin koonnut henkilö oli Oscar Ichazo. Ichazo syntyi Boliviassa ja varttui siellä ja Perussa, mutta muutti nuorena miehenä Buenos Airesiin Argentiinaan oppimaan kohtaamastaan sisäisen työn koulusta. Sen jälkeen hän matkusti Aasiassa keräten muuta tietoa, ennen kuin palasi Etelä-Amerikkaan ryhtyäkseen kokoamaan systemaattista lähestymistapaa kaikkeen oppimaansa.
Kehiteltyään ideoitaan monta vuotta hän loi Arica-koulun välittäjäksi saamansa tiedon välittämiseen ja opetti Chilessä 1960-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, ennen kuin hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän edelleen asuu. Vuonna 1970, kun Ichazo asui vielä Etelä-Amerikassa, ryhmä amerikkalaisia, mukaan lukien tunnetut psykologit ja kirjailijat Claudio Naranjo ja John Lilly, matkusti Aricaan, Chileen, opiskelemaan Ichazon kanssa ja kokemaan omakohtaisesti hänen kehittämiään menetelmiä itsetoteutuksen saavuttamiseksi.
Tämä ryhmä vietti useita viikkoja Ichazon luona, oppi hänen järjestelmänsä perusteet ja osallistui hänen opettamiinsa käytäntöihin. Arican koulukunta, kuten mikä tahansa vakavasti otettava sisäisen työn järjestelmä, on laaja, toisiinsa kietoutunut ja toisinaan monimutkainen kokonaisuus psykologiaa, kosmologiaa, metafysiikkaa, spiritualiteettia ja niin edelleen käsitteleviä opetuksia, jotka yhdistetään erilaisiin käytäntöihin, joiden tarkoituksena on saada aikaan muutoksia ihmisen tietoisuudessa. (Kumpikaan Don Riso tai Russ Hudson ei ollut yhteydessä tähän koulukuntaan, eivätkä siksi voi kuvata sitä oikeudenmukaisesti, mutta ne, jotka haluavat oppia siitä lisää, voivat tehdä sen Arica-julkaisujen1 kautta.)
Monille osallistujille kohokohtiin kuului opetusjärjestelmä, joka perustui muinaiseen Enneagrammin symboliin. Enneagrammin symbolin juuret ovat antiikissa, ja se voidaan jäljittää ainakin Pythagoraan teoksiin asti. 2 Symbolin toi uudelleen nykymaailmaan George Gurdjieff, erittäin vaikutusvaltaisen sisäisen työn koulun perustaja. Gurdjieff opetti symbolia ensisijaisesti sarjan pyhien tanssien tai liikkeiden avulla, joiden tarkoituksena oli antaa osallistujalle suora, tuntuva tunne symbolin merkityksestä ja sen edustamista prosesseista. Gurdjieff ei selvästikään opettanut symboliin liittyvää tyyppijärjestelmää. Gurdjieff kuitenkin paljasti edistyneille oppilaille sen, mitä hän kutsui heidän pääpiirteekseen. Pääpiirre on ihmisen egorakenteen tukipilari – perusominaisuus, joka määrittelee hänet. Gurdjieff käytti yleensä värikästä kieltä kuvaillessaan henkilön pääominaisuutta ja käytti usein sufien perinnettä kertoessaan henkilölle, millainen idiootti hän oli. Ihmiset saattoivat olla pyöreitä idiootteja, neliömäisiä idiootteja, subjektiivisesti toivottomia idiootteja, kiemurtelevia idiootteja ja niin edelleen. Mutta Gurdjieff ei koskaan opettanut mitään Enneagram-symboliin liittyvästä luonteen ymmärtämisjärjestelmästä.
Näistä ja muista syistä monet varhaiset Enneagram-harrastajat ovat virheellisesti liittäneet yhdeksän tyypin järjestelmän Gurdjieffille tai sufilaisille, koska Gurdjieff käytti joitakin sufilaisten tekniikoita. Tämä on johtanut siihen laajalle levinneeseen ja virheelliseen uskomukseen, että Enneagrammijärjestelmä on periytynyt sufeilta tai jostakin muusta muinaisesta koulukunnasta jatkuvana ”suullisena perinteenä”. Vaikka on totta, että Ichazo hyödynsi tietämystään useista tällaisista perinteistä, Enneagram-symboliin liittyvä varsinainen näiden perinteiden yhdistelmä on puhtaasti hänen luomuksensa. Näin ollen ”perinteinen Enneagrammi” juontaa juurensa vain 1960-luvulle, jolloin Ichazo opetti sitä ensimmäisen kerran, vaikka Enneagrammin taustalla oleva filosofia sisältää osia mystisestä juutalaisuudesta, kristinuskosta, islamista, taolaisuudesta, buddhalaisuudesta ja muinaiskreikkalaisesta filosofiasta (erityisesti Sokrateesta, Platonista ja uusplatonisteista) – kaikista perinteistä, jotka ulottuvat antiikin ajalle.
Persoonallisuustyypeissä (11-26) tarjosimme järjestelmän laajemman historian, mutta tässä haluamme tarkastella Ichazon kehittämän Enneagram-järjestelmän perusteita. 3
Ichazo itse asiassa opetti arjalaisille 108 Enneagrammin (tai hänen terminologiassaan ”Enneagonien”) järjestelmän, mutta Enneagram-liike Amerikassa on perustunut muutamaan ensimmäiseen ja pääasiassa neljään niistä. Näitä kutsutaan intohimojen Enneagrammiksi, hyveiden Enneagrammiksi, kiintymysten Enneagrammiksi ja pyhien ideoiden Enneagrammiksi.
Jotta voisimme hahmottaa näiden diagrammien merkityksen ja niiden välisen suhteen, meidän on muistettava, että järjestelmä suunniteltiin ensisijaisesti auttamaan selvittämään Essenssin ja persoonallisuuden eli egon välistä suhdetta. Ichazon omin sanoin:
”Meidän on erotettava toisistaan ihminen sellaisena kuin hän on olemukseltaan ja sellaisena kuin hän on egoltaan eli persoonallisuudeltaan. Pohjimmiltaan jokainen ihminen on täydellinen, peloton ja rakastavassa ykseydessä koko kosmoksen kanssa; ihmisen sisällä ei ole ristiriitaa pään, sydämen ja vatsan välillä eikä ihmisen ja muiden välillä. Sitten tapahtuu jotakin: ego alkaa kehittyä, karmaa kertyy, tapahtuu siirtymä objektiivisuudesta subjektiivisuuteen; ihminen putoaa olemuksesta persoonallisuuteen.” (Ichazon haastattelut, sivu 9)
Ichazo näki siis Enneagrammin keinona tutkia erityispiirteitä ihmisen sielun rakenteesta ja erityisesti tavoista, joilla todelliset olemuksen sielunominaisuudet vääristyvät tai supistuvat egon tiloiksi. Enneagrammiteorioitaan kehittäessään hän tukeutui länsimaisessa mystisessä ja filosofisessa perinteessä toistuvaan teemaan – ajatukseen yhdeksästä jumalallisesta muodosta. Platon käsitteli tätä ajatusta jumalallisina muotoina tai platonisina kiinteinä kappaleina, olemassaolon ominaisuuksina, jotka ovat olennaisia ja joita ei voi hajottaa osiin. Tätä ajatusta kehittivät edelleen ajanlaskumme kolmannella vuosisadalla uusplatonilaiset filosofit, erityisesti Plotinus keskeisessä teoksessaan Enneadit.
Nämä ajatukset löysivät tiensä Kreikasta ja Vähä-Aasiasta etelään Syyrian kautta ja lopulta Egyptiin. Siellä ne omaksuivat varhaiskristilliset mystikot, jotka tunnettiin nimellä Desert Fathers ja jotka keskittyivät tutkimaan jumalallisten muotojen katoamista egotietoisuudessa. Erityiset tavat, joilla nämä jumalalliset muodot vääristyivät, tulivat tunnetuiksi nimellä Seitsemän kuolemansyntiä: viha, ylpeys, kateus, ahneus, ahneus, himo ja laiskuus. On edelleen mysteeri, miten alkuperäiset yhdeksän muotoa matkallaan Kreikasta Egyptiin sadan vuoden aikana pelkistyivät seitsemäksi kuolemansynniksi.
Toinen keskeinen vaikutus, jota Ichazo käytti kehittäessään näitä ajatuksia, on peräisin mystisestä juutalaisuudesta ja erityisesti kabbalan opetuksista. Keskeinen osa kabbalaa on kaavio nimeltä Elämän puu (hepreaksi Etz Hayim). Elämän puun sanotaan olevan kartta, joka osoittaa ne erityiset mallit ja lait, joiden avulla Jumala loi ilmenneen maailmankaikkeuden. Kaavio koostuu 10 pallosta (Sefirot), jotka on yhdistetty 22 polulla erityisellä tavalla. Mikä tärkeintä, Ichazon on täytynyt olla tietoinen kabbalistisesta opetuksesta, jonka mukaan kaikki ihmissielut ovat ”kipinöitä”, jotka nousevat näistä sfääreistä tai kabbalistisen Puun emanaatioista. (Ensimmäinen sfääri, Keter, on varattu Messiaalle, ja yhdeksän muuta sfääriä jää meille muille.) Kabbalan perinteisissä opetuksissa esimerkiksi jokaisen Raamatun suuren patriarkan sanottiin olevan Puun eri sfäärien ruumiillistumia. 4 Tämä opetus viittaa siihen, että on olemassa erityyppisiä sieluja – jumalallisen ykseyden eri emanaatioita tai puolia.
Ichazon nerokas työ oli sen selvittäminen, miten nämä jumalalliset muodot ja niitä vastaavat vääristymät liittyivät Enneagram-symboliin ja ihmisen älykkyyden kolmeen keskukseen, Ajatteluun, Tunteeseen ja Vaistoon. Hän kutsui ihmismielen korkeampia, olennaisia ominaisuuksia länsimaisen mystisen perinteen mukaisesti Pyhiksi Ideoiksi. Jokaisella Pyhällä Idealla on myös vastaava Hyve. Hyveet ovat sydämen olennaisia ominaisuuksia, joita ihminen kokee pysyessään olemuksessa. Kun ihminen menettää tietoisuutensa ja läsnäolonsa ja putoaa pois Essenssistä persoonallisuuden transsiin, Pyhän Idean tietoisuuden menettämisestä tulee ihmisen Ego-kiintymys, ja kosketuksen menettäminen Hyveeseen aiheuttaa ihmiselle ominaisen Intohimon. Vaikka jokaisella on kyky ruumiillistaa kaikki Pyhät Ideat ja Hyveet, yksi niistä on sielun identiteetin kannalta keskeinen, joten sen menettäminen koetaan kaikkein terävimmin, ja henkilön ego on eniten huolissaan sen uudelleenluomisesta, vaikkakin turhaan ja itseään tuhoavalla tavalla. Katso alla oleva kaavio.
Vastaa