Tuottelias Pedro Fernández on listaykkösenä, moninkertaisena Latin Grammy-palkittu ranchera- ja mariachilaulaja, näyttelijä, lauluntekijä ja televisiojuontaja. Hän aloitti uransa esiteini-ikäisenä ihmelapsena, mutta hänestä on tullut popkulttuurin supertähti, joka on edelleen yksi Meksikon kestävimmistä kulttuuriaarteista. Hänen suloisesta, tunteikkaasta ja korkeasta baritoniäänestään on tullut kansallinen tavaramerkki. Hän on julkaissut yli kolme tusinaa albumia – muun muassa Grammy-palkitun Yo No Fuí -, näytellyt seitsemässä telenovelassa ja yli 25 elokuvassa.
Fernández, syntyjään José Martín Cuevas Cobos Jaliscon Guadalajarassa vuonna 1969, vietti lapsuutensa Meksikon läntisessä keskiosassa kuunnellen ranchera-yksinoikeudella toimivaa radioasemaa. Ranchera-musiikki on maaseudun kansanmusiikkimuoto, jota usein verrataan amerikkalaiseen kantrimusiikkiin. Hän oli levoton lapsi, joka jo kolmevuotiaasta lähtien käytti osan energiastaan siihen, että hän tulkitsi joitakin radiosta kuulemiaan ranchera- ja mariachi-kappaleita.
Fernández otti käyttöön taiteilijanimen, joka kuvasti hänen rakkaussuhdettaan ranchera-musiikkiin ja kahteen sen ikoniin: Pedro Infante ja Vicente Fernández. Nuoren pojan esittämä kappale ”Las Carreras de Caballos” liikutti häntä, ja Vicente Fernández (joka oli kuullut pojan laulavan radiossa) auttoi häntä saamaan ensimmäisen levytyssopimuksen esittelemällä hänet hoitavalle tuottajalle Rúben Galindolle. Seitsemänvuotiaana Fernández nousi kansalliseen maineeseen, kun hän teki tunnussävelmän elokuvaan La Niña de La Mochila Azul (Tyttö, jolla on sininen reppu), jossa hänellä oli myös päärooli. Hänen välitön menestyksensä toi hänelle lisää levytys- ja elokuvasopimuksia ja vahvisti hänen imagoaan ihmelapsena. Vuosina 1979-1986 hän levytti nimellä Pedrito Fernández. Yhdessä toisen lapsitähden, María Rebeca Fernándezin kanssa hän näytteli elokuvissa El Oreja Rajada, La Mugrosita ja La Niña de la Mochila Azul II.
Vuonna 1987 hän muutti nimensä Pedro Fernándeziksi, ja kypsyessään hänen repertuaarinsa siirtyi kohti romanticoita (rakkauslauluja), ja sen myötä hänen yleisönsä kasvoi niin, että siihen kuului faneja Latinalaisesta Amerikasta ja Yhdysvalloista. Jonkin aikaa hän etääntyi musiikillisista juuristaan ja levytti pop-hittejä, kuten singlet ”El Perdedor”, ”Maniquí” ja ”Coqueta”. Kun hänen näyttelemisensä oli täydessä vauhdissa, hänen levytyksensä palvelivat hänen suosionsa laajentamista. 80- ja 90-luvuilla hänen elokuvansa, televisioesiintymisensä ja listaykköseksi nousseet levytyksensä olivat kaikkialla Meksikossa. Hänen vuonna 1993 julkaistua Lo Mucho Que Te Quiero -albumiaan myytiin yli 300 000 kappaletta, kun taas vuonna 1996 julkaistua Mi Forma de Sentir -albumia myytiin yli puoli miljoonaa kappaletta. Vuonna 1997 hänen Un Mundo Raro: Tributo José Alfredo Jiménez -albuminsa myi lähes puoli miljoonaa. Vuonna 2001 hänen coverinsa Pedro Infanten kappaleesta ”Yo No Fuí” myi lähes miljoona kappaletta maailmanlaajuisesti, mikä johti hänen esiintymiseensä Viña del Mar -musiikkifestivaaleilla Chilessä, jossa hän esiintyi lavalla yhdessä kymmenen chileläisen tanssijan ja 25 mariachin kanssa. Yo No Fuí -albumi voitti Latin Grammy -palkinnon parhaasta rancheroalbumista vuonna 2001. Hänen vuonna 2002 julkaistu albuminsa Corazón oli ehdolla parhaaksi rancheroalbumiksi, mutta hän hävisi lapsuuden idolilleen Vicente Fernándezille. (Häntä ei haitannut yhtään.) Levyn vahvan myynnin seurauksena rajan molemmin puolin Fernández esiintyi McDonald’sin mainoksessa, joka esitettiin Yhdysvaltain lounaisosissa. Vuonna 2009 julkaistu Amarte a la Antigua sai Latin Grammy Award -ehdokkuuden parhaasta rancheroalbumista. Sen nimikappale valittiin palkitun telenovelan Hasta Que el Dinero Nos Separe, jossa Fernández myös esiintyi, päätösbiisiksi; se voitti Fernándezille parhaan näyttelijän TV y Novelas -palkinnon. Vuonna 2012 julkaistu No Que No… oli ehdolla parhaan Ranchero/Mariachi-albumin Latin Grammy -palkinnon saajaksi. Hän myös esitti nimikappaleen 13. vuotuisessa Latin Grammy Awards -seremoniassa. Vuoden 2014 Hasta el Fin del Mundo hyödynsi mariachin ja rancheran lisäksi myös banda wed pop-rytmejä. Sen nimikkokappaletta käytettiin telenovelan – jonka pääosassa hän oli aiemmin näytellyt – nimikkoteemana. Acaríciame el Corazón ilmestyi vuonna 2015 ja tarjosi joukon aiemmin äänitettyjä kappaleita uusilla sovituksilla. Hasta el Fin del Mundon oheistuotteena se tarjosi mariachia, bandaa, romanticaa ja rancheraa, jotka oli tuotettu yhdessä Jorge Avendañon kanssa. Se sisälsi neljä kappaletta, joista kustakin oli kaksi versiota, ja siihen kuului viisi videota. Se voitti Latinalaisen Grammyn parhaasta Ranchero/Mariachi-albumista. Kiertueiden jälkeen eri puolilla Keski- ja Etelä-Amerikkaa sekä Yhdysvalloissa Fernández piti pidemmän tauon kaikesta muusta paitsi televisiotyöskentelystä, jossa hän liittyi La Voz Kids -ohjelman valmentajaksi yhdessä uuden tulokkaan Daddy Yankeen ja palaavan jäsenen Natalia Jimenezin kanssa. Kesällä 2018 Fernández julkaisi ennakkosinglen ”Arranquense Muchachos”.
Vastaa