Tausta
Miten monta ihmistä tunnet, jotka ovat urheilijoita? Entä urheilija, joka on voittanut 15 yliopistokirjaa neljässä eri urheilulajissa? Urheilija, joka on myös pelannut ammattilaisjalkapalloa ja samalla ollut yliopistonsa valedictorian? Onko tällä urheilijalla myös oikeustieteen tutkinto? Kuinka monta tieteellistä urheilijaa voitte nimetä? Konserttiartisteja, jotka ovat myyneet loppuun keikkoja ympäri maailmaa ja jotka osaavat esiintyä yli 25 eri kielellä? Näytteleekö tämä stipendiaatti-urheilija esiintyjä myös Shakespearen ja Broadwayn näytelmissä ja elokuvissa? Osaatteko nimetä tieteellisen urheilijan, joka on myös kansalais- ja ihmisoikeusaktivisti? Jonkun, joka on pyytänyt Yhdysvaltain presidentiltä linssin vastaista lakia, edistänyt Afrikan itsehallintoa, auttanut Espanjan sisällissodan uhreja, taistellut Intian itsenäisyyden puolesta ja puolustanut kaikkien ihmisten tasa-arvoa? Joutuiko tämä tutkija, urheilija, esiintyjä ja aktivisti myös kestämään terrorismia, esiintymiskieltoja, rasismia ja syrjintää koko uransa ajan?
Paul Robeson oli kaikkea tätä ja paljon muuta. Hän oli entisen orjan poika, joka syntyi ja kasvoi segregaation, lynkkauksen ja avoimen rasismin aikana. Hän sai neljän vuoden stipendin Rutgersin yliopistoon, mikä teki hänestä kolmannen afroamerikkalaisen, joka kävi koulua. Siellä hän oli arvostetun Cap and Skull Honor Societyn jäsen, pelasi neljää urheilulajia (pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa ja yleisurheilua), voitti puhe- ja väittelykilpailuja ja valmistui luokkansa priimukseksi. Valmistuttuaan Robeson sovelsi urheilullisia kykyjään lyhyeen uraansa ammattilaisjalkapallossa. Pelikentällä osoittamiensa taitojen lisäksi hän suoritti oikeustieteen tutkinnon ja muutti uransa suuntaa. Hänen lakimiesuransa katkesi kuitenkin lyhyeen sen jälkeen, kun eräs sihteeri kieltäytyi ottamasta häneltä saneluja vastaan pelkästään hänen ihonvärinsä vuoksi. Hän jätti oikeustieteen ja kääntyi lapsuudenrakkautensa näyttelemisen ja laulamisen puoleen. Robeson näytteli Shakespearen Othellossa, musikaalissa Showboat ja elokuvissa kuten Jericho ja Proud Valley. Hän oli aikansa parhaita esiintyjiä ja ansaitsi enemmän rahaa kuin monet valkoiset viihdyttäjät. Hänen konserttiuransa ulottui ympäri maailmaa: Wien, Praha, Budapest, Berliini, Pariisi, Amsterdam, Lontoo, Moskova, New York ja Nairobi.
Robesonin matkat avasivat hänen tietoisuutensa inhimillisen kärsimyksen ja sorron yleismaailmallisuudesta. Hän alkoi käyttää rikasta bassoääntään puhuakseen kaikkien ihmisten itsenäisyyden, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Hän uskoi, että taiteilijoiden tulisi käyttää kykyjään ja näkyvyyttään auttamaan asioita ympäri maailmaa. ”Taiteilijan on valittava, taisteleeko hän vapauden vai orjuuden puolesta. Minä olen tehnyt valintani”, hän sanoi. Tämä filosofia ajoi Robesonin Espanjaan sisällissodan aikana, Afrikkaan edistämään itsemääräämisoikeutta, Intiaan auttamaan itsenäisyysliikettä, Lontooseen taistelemaan työntekijöiden oikeuksien puolesta ja Neuvostoliittoon edistämään antifasismia. Neuvostoliitossa hän koki, että ihmisiä kohdeltiin tasa-arvoisesti. Hän saattoi syödä missä tahansa ravintolassa ja kulkea hotellien ulko-ovista, mutta kotimaassaan hän kohtasi syrjintää ja rasismia kaikkialla.
Mikäli Robesonin aktivistinen rooli kasvoi ulkomailla, hän kohtasi Yhdysvalloissa toisinajattelua ja pelottelua. Hänen konsertissaan Peekskillissä New Yorkissa vuonna 1949 mellakoijat hajottivat lavan, polttivat tuoleja, hyökkäsivät konserttikävijöiden kimppuun ja uhkasivat Robesonin henkeä. Hänen suorapuheisuutensa ihmisoikeuksista ja neuvostomyönteinen kantansa tekivät Robesonista militanttien antikommunistien ensisijaisen kohteen. Vuonna 1950 ulkoministeriö peruutti hänen passinsa, jolloin häneltä evättiin oikeus matkustaa ja lopulta ansaita tuloja ulkomailla. Robeson taisteli tätä epäoikeudenmukaisuutta vastaan vuosikausia tarmokkaasti mutta tuloksetta. Hän haki toistuvasti passinsa palauttamista, mutta hänen hakemuksensa hylättiin. Hän nosti kanteen ulkoministeriötä vastaan ja joutui kohtaamaan lannistavia viivytyksiä, kielteisiä päätöksiä ja hylättyjä valituksia. Robeson piti kuitenkin kiinni periaatteistaan ja kieltäytyi vannomasta valaehtoista vakuutusta siitä, ettei hän ollut kommunisti. ”Sillä, olenko kommunisti vai en, ei ole merkitystä”, hän sanoi edustajainhuoneen amerikkalaisvastaisen toiminnan komitealle vuonna 1956. ”Kysymys on siitä, voivatko Yhdysvaltain kansalaiset nauttia perustuslaillisista oikeuksistaan poliittisesta vakaumuksestaan tai sympatioistaan riippumatta.” Vuonna 1958 Yhdysvaltain korkein oikeus oli lopulta samaa mieltä ja päätti, että ulkoministeriö ei voinut evätä kansalaisilta oikeutta matkustaa heidän poliittisen vakaumuksensa tai poliittisen suuntautumisensa vuoksi.
Juhlistaakseen tätä Robeson antoi ensimmäisen newyorkilaisen konserttinsa vuosikymmeneen loppuunmyydyssä Carnegie Hallissa. Vuosien taistelu oli kuitenkin vaatinut henkilökohtaisen ja ammatillisen veronsa. Yleisön kielteinen reaktio ja hänen matkustuskieltonsa johtivat hänen uransa päättymiseen. Ennen 1950-lukua Robeson oli yksi maailman tunnetuimmista viihdetaiteilijoista ja rakastetuista amerikkalaisista sankareista – kerran värillisten ihmisten etujärjestö National Association for the Advancement of Colored People nimesi hänet vuoden mieheksi. Kaikista saavutuksistaan huolimatta Paul Robeson on jäänyt lähes huomiotta amerikkalaisissa oppikirjoissa ja historiassa. Tässä esiteltävät tehtävät on suunniteltu tutustuttamaan oppilaat Paul Robesoniin ja hänen moniin saavutuksiinsa sekä käsittelemään kysymystä yksilönvapaudesta ja kansallisesta turvallisuudesta.
Lähteet
Kirjat
Foner, Philip S. Paul Robeson Speaks-Writings, Speeches, Interviews 1918-1947. New York: Brunner-Mazel Publishers, 1978.
Robeson, Paul. Here I Stand. Boston: Beacon Press, 1971.
Compact Disc
Paul Robeson: Songs of Free Men. Sony Classical, Masterworks Heritage.
Paul Robeson: Ballad for Americans. Welk Music Group, 1299 Ocean Avenue, Santa Monica, CA 90401.
Videot
”American Masters Special–Paul Robeson: Here I Stand”. Thirteen –WNET Productions.
”The Proud Valley”. 1940, Janus Films.
Web Sites
”Electronic New Jersey Site: Paul Robeson.” (1996) http://www.scc.rutgers.edu/njh/PaulRobeson/ 11. maaliskuuta 1999.
”Paul Robeson Virtual Exhibit at Rutgers University –New Brunswick”. http://prcc-web.rutgers.edu/biography/index.html 11. maaliskuuta 1999.
Individuals
Dr. William R. Fernekes, yhteiskuntaopin ohjaaja Hunterdon Central Regional High Schoolissa, Flemington, NJ
The Documents
Taiteilija Betsy G:n maalaus Paul Robesonista. Reyneau
Click to Enlarge
National Archives and Records Administration
Harmon Foundation Collection
Still Picture Records
Rekisteriryhmä 200
Kansallisarkiston lahjakokoelma
Kansallisarkiston tunnus: 559205
Kuva Paul Robesonista johtamassa Mooren telakan työntekijöitä laulamassa Star Spangled Banneria
Oakland, CA
Syyskuu 1942
Click to Enlarge
National Archives and Records Administration
Still Picture Branch
Record Group 208
National Archives Identifier: 535874
Toimituksellinen piirros Paul Robesonista, taiteilija Charles H. Alston
.
Vastaa