Passiivisesti hoidetut rahastot hallitsevat edelleen sijoitusmaailmaa, mutta passiivisten sijoitusten suosio kasvaa nopeasti. Itse asiassa vuonna 2015 tietokoneohjattuihin indeksinseurantarahastoihin sijoitettu rahamäärä Britanniassa rikkoi ensimmäistä kertaa 100 miljardin punnan rajan, kertoo The Investment Association. Katsomme, mitä sinun on tiedettävä.

Mitä ovat passiiviset rahastot?

Passiiviset rahastot seuraavat orjallisesti tietyn markkinan tai indeksin, kuten FTSE 100:n, kehitystä. Sijoitusrahastojen tai avoimien sijoitusyhtiöiden (OEIC) lisäksi passiivisia rahastoja voivat olla myös pörssissä noteeratut pörssinoteeratut rahastot (ETF). Yhteistä niille kaikille on se, että niillä on yleensä hallussaan kaikki sen indeksin omaisuuserät, jota ne seuraavat, tai edustava otos niistä.

Erikoislaatuista on, että useimpia passiivisia rahastoja hallinnoi rahastonhoitajan sijaan automaattinen rahastoyhtiö, mikä alentaa huomattavasti niiden juoksevia kuluja.

Passiivisten ja aktiivisten strategioiden välisestä väittelystä suuri osa kiteytyy tähän kysymykseen. Pohjimmiltaan keskustelu keskittyy siihen, kannattaako aktiivisten rahastonhoitajien perimät korkeammat kulut maksaa vai onko todennäköisempää nauttia suuremmista eduista pitkällä aikavälillä pitäytymällä halvemmissa passiivisissa rahastoissa.

Yksi sijoitusperiaatteistamme on, että passiivisista sijoituksista kannattaa luopua vain, jos siihen on hyvä syy ja jos ymmärtää täysin aiheutuneet kokonaiskustannukset.

Mitä eroa on kustannuksissa?

Sijoittajat maksavat monissa tapauksissa noin 0,75 %:n vuotuisia kuluja aktiivisesti hoidetuista rahastoista. Sitä vastoin jotkin passiiviset rahastot veloittavat alle 0,1 % vuodessa.

Lukujen välinen ero saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta ajan mittaan niiden vaikutus tuottoosi voi olla huomattava. Otetaan seuraava esimerkki ja pidetään mielessä, että nämä luvut perustuvat yksinkertaistettuun esimerkkiin ja ovat vain havainnollistavia. Johdonmukaiset tuotot pidemmän ajanjakson aikana ovat hyvin epätodennäköisiä.

Esitettäköön, että sijoitat 10 000 punnan kertasumman passiiviseen rahastoon, joka maksaa yhteensä 0,1 % vuodessa. Olettaen, että nautit 4 prosentin kasvusta joka vuosi, alkuperäisen sijoituksesi arvo olisi 20 vuoden kuluttua 21 493 puntaa.

Mutta sama summa, joka on sijoitettu aktiivisesti hallinnoituun rahastoon, josta peritään 0,75 prosentin vuotuinen palkkio, kasvaisi saman ajanjakson aikana vain 18 959 puntaan, kun palkkiot on vähennetty. Tämä on lähes 3 000 punnan ero pelkästään palkkiosta johtuen.1

Tietoa rahastosijoittamisen kustannuksista

Keskustelu aktiivisista vs. passiivisista rahastoista

Passiivisen sijoittamisen kriitikot sanovat, että rahastot, jotka vain seuraavat indeksiä, tuottavat aina huonommin kuin markkinat, kun kustannukset otetaan huomioon. Sitä vastoin aktiiviset rahastonhoitajat voivat mahdollisesti tuottaa markkinoita parempia tuottoja valitsemalla huolellisesti omistamansa osakkeet.

Yleisesti väitetään myös, että passiiviset strategiat eivät voi suojata sijoittajia volatiliteettijaksoilta. Loppujen lopuksi, jos markkinat, joita tietty rahasto seuraa, sukeltavat, niin myös salkun arvo laskee.

Passiivisen sijoittamisen kannattajat väittävät kuitenkin, että monet aktiivisten rahastojen hoitajat eivät onnistu johdonmukaisesti voittamaan markkinoita pidemmällä aikavälillä. Ja niiden valitseminen, jotka pärjäävät, on äärimmäisen vaikeaa, sillä managerin aiempaa tulosta ei pitäisi koskaan pitää osoituksena hänen tulevista tuotoistaan.

Jopa Warren Buffett, maailman tunnetuin osakevalitsija ja Berkshire Hathawayn toimitusjohtaja, on aiemmin ylistänyt passiivisen sijoittamisen hyviä puolia.2

Koska kehittyneitä markkinoita, kuten Yhdysvaltoja ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, tutkitaan niin laajasti, varainhoitajien on erityisen vaikea havaita mahdollisuuksia, jotka muut ovat jättäneet huomiotta, joten passiivisen rahaston valitseminen voi olla järkevämpää. Sen sijaan vähemmän tunnettuja alueita, kuten kehittyviä markkinoita, analysoidaan yleensä paljon vähemmän. Näillä alueilla markkinat ovat yleensä tehottomampia, ja monet ovat esittäneet, että rahastonhoitajan erikoisosaamisesta ja kokemuksesta voi olla hyötyä houkuttelevien omaisuuserien etsimisessä.

Tietoa aktiivisista ja passiivisista rahastoista

Älykkäämpien strategioiden nousu

Passiivinen sijoittaminen kehittyy edelleen. Monet rahastoryhmät tarjoavat nyt smart-beta- tai strategic beta ETF-rahastoja, jotka pyrkivät kuromaan umpeen aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen välisen kuilun käyttämällä kehittyneitä osakepoimintastrategioita ja vaihtoehtoista indeksin rakentamista ja pitämällä samalla kustannukset alhaisina.

Useimmissa vertailuindekseissä, kuten FTSE 100 -indeksissä, hyödynnetään markkinakapasiteettipainotettua lähestymistapaa eli indeksin muodostavat 100 suurinta brittiläistä pörssilistalla noteerattua yritystä. Mutta blue chip -indeksiin keskittyvä smart beta -rahasto käyttää erilaisia suodattimia, esimerkiksi se voisi seurata osakkeita niiden maksamien osinkojen arvon perusteella.

Mikäli pitkään jatkunut väittely näiden kahden tyylilajin välillä jatkuu, on kiistatta mennyt ohi asian ydin. Vaikka passiivisten sijoitusten tulisi olla listan kärjessä sijoittajille, jotka rakentavat salkkua tyhjästä, molemmilla sijoitusstrategioilla on paikkansa.

Kaikki sijoitukset, olivatpa ne sitten aktiivisesti tai passiivisesti hallinnoituja, voivat kuitenkin sekä laskea että nousta arvossaan, ja saatat saada takaisin vähemmän kuin olet sijoittanut.