Mistä selkäkipu johtuu?

Suurin osa alaselkäkivuista on epäspesifistä alaselkäkipua – niin sanottua epäspesifistä alaselkäkipua, koska ei ole selvää, mikä kipua oikeastaan aiheuttaa. Iskias on toisenlainen alaselkäkipu, joka johtuu selkäydinhermoon kohdistuvasta ärsytyksestä tai paineesta, jolloin kipu tuntuu hermon kulkua pitkin, ehkä jalkoihin ja jalkateriin asti. Harvinaisempia selkävaivojen muotoja ovat luustosairaudet, kasvaimet ja infektiot.
Selkäkivun syitä on lukemattomia, aina vammoista, asento-ongelmista ja sairauksista, kuten nivelrikosta ja osteoporoosista, elämäntapatekijöihin, kuten fyysiseen kuntoon, tupakointiin, ylipainoon ja ammattiin. Myös iällä ja genetiikalla on merkitystä.
Alaselkäkipu häviää yleensä kuuden viikon kuluessa riippumatta siitä, onko sitä hoidettu vai ei. Kuitenkin jopa 30 prosenttia ihmisistä kärsii jatkuvista oireista tai toistuvista kipukohtauksista. Akuutti alaselkäkipu kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, kun taas yli kolme kuukautta kestävää kipua pidetään kroonisena.

Hoitoon hakeutuminen

Ensisijaisesti kannattaa kääntyä yleislääkärin puoleen, joka voi arvioida tilan, määrätä tai neuvoa lääkkeitä ja antaa potilasvalistusta. Tarvittaessa hän voi ohjata sinut muiden terveyspalvelujen piiriin (kuten erikoislääkäreiden, liitännäislääkärin, diagnostisten testien ja sairaaloiden piiriin).

Noin 100 000 potilasta päätyy sairaalahoitoon selkävaivojen vuoksi, ja alaselkäkipu on suurin yksittäinen ongelma, jonka osuus on 33 % tapauksista. Sairaalahoito sisältää potilaan valistusta ja tukea sairauden hallintaan, kuntoutusta menetettyjen tai heikentyneiden toimintojen vuoksi ja kivunhoitoa. Selkäkirurgia on viimeinen keino.

Selkäkivun kuvantaminen

Lääketieteellisen kuvantamisen – röntgenkuvauksen, magneettikuvauksen (MRI) ja tietokonetomografian (CT) – käyttö selkäkivun hoidossa on kiistanalaista. Yleislääkäreille tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että noin neljännes alaselkäkipupotilaista lähetetään kuvantamiseen, mutta tällaiset testit ovat kalliita ja harvoin hyödyllisiä selkäkivun lähteen diagnosoinnissa tai parhaan hoidon ehdottamisessa.

Asiantuntijoiden ohjeissa kehotetaan varovaisuuteen testien määräämisessä selkävaivojen esiintyessä, jollei ole viitteitä tai ”punaisia lipukkeita”, jotka viittaavat johonkin vakavampaan asiaan – esimerkiksi suureen tapaturmaan, selittämättömän painonpudotuksen aiheuttamaan painonpudotukseen, selittämättömän kuumeen aiheuttamaan kuumetautiin, aikaisempaan pahanlaatuiseen syöpäsairauteen, tulehduksellisiin sairauksiin tai neurologisiin ongelmiin. Tällaiset tapaukset muodostavat vain pienen osan ihmisistä, jotka saavat uusia selkävaivoja.

Tutkimuksissa on todettu, että komplisoitumattoman alaselkäkivun kohdalla kuvantamisen säteilyriskit saattavat olla suuremmat kuin hyödyt, sillä kuvantaminen ei paranna hoitotuloksia, se voi johtaa suuriin säteilyannoksiin (erityisesti tietokonetomografiassa) ja se voi johtaa epätarkoituksenmukaiseen hoitoon.

Kuvantamista ei suositella näistä syistä.

Hoitovaihtoehdot

Alaselkäkivun hoitoon ei tällä hetkellä ole olemassa yleispätevää hoitoa – pikemminkin potilailla on monia hoitovaihtoehtoja eri terveydenhuollon ammattilaisilta, ja on tärkeää ymmärtää kunkin hoitovaihtoehdon taustalla oleva näyttö.

Pysy aktiivisena

Asiantuntijat suosittelevat aktiivisena pysymistä ensimmäisenä hoitokeinona sen jälkeen, kun olet kysynyt lääkäriltäsi tietoja ja neuvoja ja sulkenut samalla pois kaikki vakavat sairaudet.

Aiemmin akuutista selkäkivusta kärsiville henkilöille suositeltiin yleisesti vuodelepoa, mutta nyt vuodelepo on jäänyt pois suosiosta, ja onkin parempi pysyä aktiivisena niin paljon kuin mahdollista. Liikuntaterapiasta voi olla apua kroonisesta selkäkivusta kärsiville, ja se voi myös auttaa ehkäisemään selkäkivun uusiutumista, vaikka parhaiten toimivat harjoitukset todennäköisesti vaihtelevat henkilöittäin.

Lääkitys

Selkäkipuun käytetään erilaisia käsikauppalääkkeitä ja reseptilääkkeitä, ja lääkäri voi suositella sinulle sopivinta lääkettä. Yleisimmin määrätyt lääkkeet ovat parasetamoli (joko yksinään tai yhdistettynä kodeiiniin), oksikodoni (opioidi) ja steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet), kuten meloksikaami tai diklofenaakki.

Parasetamolista voi olla apua, ja sillä on useimmilla ihmisillä vain vähän sivuvaikutuksia. Sitä ei kuitenkaan yleensä suositella selkäkipuihin, koska sen tehosta on vain vähän näyttöä ja se voi aiheuttaa haittaa. Jos lääkärisi suosittelee sitä, ota koko vuorokausiannos ja käy lääkärissä tarkistuttamassa sen yhden tai kahden viikon kuluttua.

NSAID-lääkkeet ovat tehokkaita lyhytaikaiseen kivunlievitykseen potilailla, joilla on akuuttia ja kroonista alaselkäkipua, ja niitä suositellaan paracetamolin sijaan. Niihin liittyy kuitenkin riskejä ja haittavaikutuksia, joten ne on otettava huomioon. Mikään tulehduskipulääke ei näytä olevan tehokkaampi kuin muut, ja on suositeltavaa käyttää pienintä tehokasta annosta mahdollisimman lyhyen aikaa. Tulehduskipulääkkeiden pidempiaikaista tehoa ja sivuvaikutuksia on tutkittu vähemmän.

Opioideja, kuten kodeiinia ja oksikodonia, käytetään usein alaselkäkipuihin. Kodeiinin aikataulun muuttuminen helmikuussa 2018 käsikauppalääkkeestä reseptilääkkeeksi vaikeuttaa tämän vaihtoehdon saatavuutta – nyt on mentävä lääkäriin. Mutta oliko se koskaan hyvä vaihtoehto selkäkipuihin?

Tutkimuksissa on todettu, että vaikka kodeiinista ja muista opioideista, kuten oksikodonista, saattaa olla pientä hyötyä, se ei yleensä riitä, jotta se kannattaisi, erityisesti kroonisen selkäkivun hoidossa.

Lisäksi niihin liittyy merkittävä riippuvuusriski, jos niitä käytetään pitkäaikaisesti, ne ovat yleisesti väärinkäytettyjä ja väärinkäytettyjä, ja ne voivat johtaa yliannostukseen. Ne voivat kuitenkin soveltua joillekin ihmisille tietyissä olosuhteissa – siitä kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Muscle relaxants, kuten diatsepaami (Valium) ja syklobensapriini (Flexeril) tarjoavat tehokasta kivunlievitystä akuuttiin alaselkäkipuun, mutta niiden hintana on huimaus, uneliaisuus ja muut sivuvaikutukset. Koska ne eivät näytä olevan tehokkaampia kuin tulehduskipulääkkeet, lääkärisi pystyy parhaiten punnitsemaan tämäntyyppisten lääkkeiden hyvät ja huonot puolet.

Antidepressantteja määrätään yleisesti lievittämään kipua, auttamaan unta ja vähentämään selkäkivusta kärsivien masennusoireita. Ei kuitenkaan ole vakuuttavia todisteita siitä, että ne olisivat lumelääkettä tehokkaampia kivun tai masennuksen vähentämisessä, ja niillä on sivuvaikutuksia.

Manuaaliset ja fysikaaliset hoidot

Selkärangan manipulatiivista terapiaa harjoittavat monet terveydenhuollon ammattilaiset, kuten fysioterapeutit, kiropraktikot ja osteopaatit, ja se vaihtelee selkärangan liikkeelle saattamisesta sen liikeratojen puitteissa nopeaan työntöön, johon usein liittyy säröääni. Se näyttää olevan yhtä tehokasta kuin muutkin hoitomuodot, kuten liikuntaterapia, tavanomainen lääkehoito tai fysioterapia.

Jos luulet, että mukava rentouttava hieronta voisi auttaa selkäkipuihisi, olet onnekas! Henkilöille, joilla on subakuutti (neljä-12 viikkoa kestävä) ja krooninen selkäkipu, hieronnasta voi olla hyötyä – etenkin kun se yhdistetään harjoituksiin ja koulutukseen.

Lämpökääreiden tai -pakkausten käyttö akuutista ja subakuutista alaselkäkivusta kärsiville voi auttaa vähentämään kipua tilapäisesti, etenkin kun se yhdistetään liikuntaan.

Vetohoidolla tarkoitetaan vastakkaisiin suuntiin tapahtuvaa vetoa selkärangan suuntaan nikamien nivelten välisen nivelen välin lisäämiseksi. Se voi olla mekaanista tai moottoroitua, tai terapeutti voi yksinkertaisesti käyttää kehonsa voimaa. Sitä on käytetty tuhansia vuosia – ja jos ajattelet keskiaikaista telineiden kidutusta, et luultavasti ole kovinkaan kaukana väärässä. Jos kuitenkin luulet, että se on kokeilemisen arvoista, huono (tai ehkä hyvä?) uutinen on, että se ei toimi. Sivuvaikutuksia ovat muun muassa kivun lisääntyminen, hermosto-ongelmat ja myöhemmän leikkauksen tarve.

Joidenkin tutkimusten mukaan matalan tason laserhoito voi vähentää selkäkipuja, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. Kun sillä näytti olevan vaikutusta, hoidon voimakkuus ja määrä vaihtelivat, joten suosituksia optimaalisesta hoitomuodosta ei ole.

Transkutaaninen sähköinen hermostimulaatio (TENS) antaa sähköistä stimulaatiota iholle, mikä vaikuttaa sen alla oleviin hermoihin. Sen tehosta ei ole paljon näyttöä.

Neulat ja injektiot

Joidenkin tutkimusten mukaan akupunktio auttaa krooniseen selkäkipuun, mutta uudemmissa tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin näennäis- tai simuloitua akupunktiota – jossa neuloja työnnetään muuhun kuin akupunktiopisteeseen tai tavanomaista matalampaan kohtaan – on todettu, että akupunktio on yhtä tehokas. Myös kuivaneulonta – jossa akupunktioneuloja asetetaan kipeisiin kohtiin tai niiden lähelle eikä akupunktiomeridiaaneihin – näyttää olevan hyödyllinen lisä muihin hoitomuotoihin.

Vaikka tutkimustieto on tällä hetkellä hyvin niukkaa, ensimmäiset tulokset kroonisesta alaselkäkivusta kärsivillä potilailla viittaavat siihen, että botuliinitoksiini (Botox) voi vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä. Lisää tutkimuksia kuitenkin tarvitaan.

Injektiohoidossa ruiskutetaan lääkkeitä selkärangan eri osiin, nivelsiteisiin, lihaksiin tai kipua aiheuttaviin triggerpisteisiin. Lääkkeet vaihtelevat, mutta ne ovat yleensä sellaisia, jotka vähentävät turvotusta (kortikosteroidit tai tulehduskipulääkkeet) ja kipua (opioidit tai puudutteet). Injektiohoidon puolesta tai sitä vastaan ei ole vahvaa näyttöä, mutta sivuvaikutusten, kuten päänsäryn, huimauksen, tilapäisen kivun injektiokohdan lähellä ja pahoinvoinnin, riski on olemassa.

Proloterapia koostuu ärsyttävien aineiden injektioista selkärangan alaosan nivelsiteisiin, ja se on ollut käytössä jo yli 50 vuotta. Todisteet sen tehosta ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja se näyttää vaihtelevan ruiskutettavan aineen ja sen yhteydessä annettavien muiden hoitojen (kuten selkärangan manipuloinnin tai liikunnan) mukaan.

Pohjaratkaisu

Jos kärsit äkillisestä alaselkäkivusta, pidä hoito aluksi yksinkertaisena. Käy yleislääkärilläsi ja sulje vakavat ongelmat pois, ota tarvittaessa yksinkertaisia kipulääkkeitä (mieluiten tulehduskipulääkkeitä) ja pysy aktiivisena. Myös ei-invasiivisia hoitomuotoja, kuten lämpöhoitoa ja fysioterapiaa (hieronta, fysio) voisi kokeilla. Jos kipu ei ole hellittänyt viikon tai kahden jälkeen, ota yhteyttä lääkäriin saadaksesi lisäohjeita.