Vaikka jotkut ystävällisemmät ihmiset voivat väittää, että sirojen manaattien liukuminen vedessä – leikkisänä ja rauhallisena – on voinut helposti inspiroida hehkuvia tarinoita merenneitojen riehumisesta, luulen, että melkoinen osa meistä voi antaa anteeksi, jos emme usko myyttiin lainkaan. Oletko nähnyt manaatin? Ne muistuttavat muhkeaa, ylensyötyltä näyttävää olentoa, joka syntyisi delfiinin ja munkkihylkeen laittomasta liitosta. Täytyy olla erityisen herttainen ihminen, jos katsoo sellaista ja ajattelee: ”Voi, se on Ariel!”

Ja niin aloitamme etsintämme: Onko kukaan täysjärkinen oikeasti ajatellut, että merenneitoja syntyi, kun yksinäiset merimiehet näkivät manaatteja ja erehtyivät luulemaan niitä kauniiksi meren seireeneiksi? Riippuu siitä, oliko Kristoffer Kolumbus mielestäsi järjissään. Jep, vanha Chris C. väitti ensimmäisenä nähneensä merenneidon, joka oli itse asiassa muhkea manaatti. Vuonna 1493 hän oli matkalla Uuteen maailmaan (jota hän ei vielä tiennyt), kun hän näki vedestä nousevan ”naispuolisen muodon”. Rehellisyyden nimissä hän myönsi, että ne olivat paljon rumempia kuin mitä tarinassa kerrottiin. Ei siksi, että hän olisi ollut hullu (ainakaan tällä rintamalla), vaan siksi, että meri oli hänen aikanaan niin kovin salaperäinen ja tutkimaton. (Eikä nytkään teeskennellä, että ymmärtäisimme sitä täysin.) 1400-luvulla tarinat merilohikäärmeistä, hirviöistä ja tietysti merenneitoista olivat suosittuja ja hyväksyttyjä. Joten manaatin havaitseminen kaukaa saattaisi täyttää odotetun merenneidon vaatimukset. Sillä on kalan kaltainen pyrstö, ja sen pää ja selkä eivät muistuta tavallista delfiiniä, haita tai valasta.

On tietysti tärkeää huomioida aikajana. Jopa muinaisilla babylonialaisilla oli puoliksi kala-, puoliksi ihmisjumala jo neljännellä vuosisadalla eKr. Ajatus merenneitoa muistuttavista olennoista ei välttämättä ole täysin saanut alkunsa manaatista; voi olla vain niin, että manaatit – kun ne havaittiin – sopivat kuvaan.

Manaatti ei ehkä huijannut joitakin tarkkasilmäisempiä merimiehiä, eikä se luultavasti ollut syynä siihen, että merenneitolegendat (yleensä) syntyivät. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö jotkut luulleet otuksia ihaniksi naisiksi. (Tai, öh, ihan vain daameiksi.) Ei anneta mannaattien olla niin vähätteleviä – sen järjestys on jopa nimetty Sireniaksi, mikä viittaa Homeroksen merimiehiä mereen houkutelleisiin viettelijättäriin.