Oprah Winfrey

Varhaiselämä ja koulutus

Winfrey syntyi maaseutukaupungissa Kosciuskossa Mississippissä 29. tammikuuta 1954. Levottoman nuoruusvuosien jälkeen pienessä maanviljelijäyhteisössä, jossa hänen äitinsä Vernitan useat miespuoliset sukulaiset ja ystävät käyttivät häntä seksuaalisesti hyväkseen, Winfrey muutti Nashvilleen asumaan isänsä Vernonin, parturi-kampaajan ja liikemiehen, luokse.

Vuonna 1971 Winfrey pääsi Tennessee State Universityyn. Hän aloitti työskentelyn radio- ja televisiolähetystyössä Nashvillessä.

Varhainen lähetysura

Vuonna 1976 Winfrey muutti Baltimoreen, Marylandiin, jossa hän juonsi televisiokeskusteluohjelmaa People Are Talking. Ohjelmasta tuli hitti, ja Winfrey pysyi siinä kahdeksan vuotta, minkä jälkeen eräs chicagolainen televisioasema palkkasi hänet isännöimään omaa aamuohjelmaa, A.M. Chicago.

Hänen pääasiallinen kilpailijansa kyseisellä aikapaikalla oli Phil Donahue. Muutamassa kuukaudessa Winfreyn avoin, lämminhenkinen persoonallinen tyyli oli saanut hänelle 100 000 katsojaa enemmän kuin Donahue ja nostanut ohjelmansa viimeiseltä sijalta katsojaluvuissa ykköseksi.

’The Oprah Winfrey Show’

Winfrey aloitti The Oprah Winfrey Show’n vuonna 1986 valtakunnallisena syndikoituna ohjelmana, joka pyöri 25 vuotta, vuoteen 2011 asti. Ohjelman sijoittuessa 120 kanavalle ja 10 miljoonan katsojan yleisölle se tuotti ensimmäisen vuoden lopussa 125 miljoonaa dollaria, josta Winfrey sai 30 miljoonaa dollaria.

Pian hän sai ohjelman omistukseensa ABC:ltä, veti sen uuden tuotantoyhtiönsä Harpo Productionsin (’Oprah’ kirjoitettuna takaperin) alaisuuteen ja tienasi yhä enemmän rahaa syndikoinnista.

Vuonna 1994, kun talk show’t olivat muuttuneet yhä enemmän roskasanallisiksi ja hyväksikäyttöön tähtääviksi, Winfrey vannoi pitävänsä show’nsa vapaana iltapäivälehtien aiheista. Vaikka katsojaluvut aluksi laskivat, hän saavutti katsojiensa kunnioituksen ja palkittiin pian suosion nousulla.

Harpon kanssa tehtyihin projekteihin on kuulunut muun muassa vuoden 1989 huippusuosittu tv-minisarja The Women of Brewster Place, jossa Winfrey myös näytteli.

Vuonna 2004 Winfrey allekirjoitti uuden sopimuksen The Oprah Winfrey Show’n jatkamisesta kauteen 2010-11 asti. Tuolloin syndikoitu ohjelma nähtiin lähes 212 yhdysvaltalaisella asemalla ja yli 100 maassa maailmanlaajuisesti.

Vuonna 2009 Winfrey ilmoitti lopettavansa ohjelmansa, kun hänen sopimuksensa ABC:n kanssa päättyi vuonna 2011.

LUE LISÄÄ: Why Oprah’s Car Giveaway Is the Most Epic Talk Show Moment Ever

Oprah’s Book Club

Winfrey vaikutti valtavasti kustannusmaailmaan lanseeraamalla ”Oprah’s Book Club” -nimisen kirjakerhonsa osana talk show’taan. Ohjelma nosti monet tuntemattomat kirjailijat bestseller-listojen kärkeen ja antoi nautinnolliselle lukemiselle uudenlaista suosionosoitusta.

Winfrey on jatkanut kirjakerhoaan. Vuonna 2018 hän haastatteli tunnetusti entistä First Lady Michelle Obamaa tämän muistelmateoksen Becoming julkaisua varten.

Oprah’s Favorite Things

Vuonna 1997 Winfrey esitteli talk show’ssaan ”Oprah’s Favorite Things” -luettelon, joka on mogulin kuratoima vuosittainen lista joululahjoista.

Muutettuaan muihin projekteihin Winfrey jatkoi vuosittaista perinnettä. Vuonna 2017 julkaistua 20. painosta varten lista oli esillä Amazonissa. Hänestä tuli ensimmäinen julkkisääni yrityksen ääniohjausjärjestelmän Alexan takana, jolloin ostajat voivat kuulla Winfreyn itse selostavan kauden parhaita valintojaan.

Puolisisar

Talk show’nsa viimeisellä kaudella Winfrey sai katsojaluvut nousuun, kun hän paljasti perhesalaisuuden: hänellä on siskopuoli nimeltä Patricia.

Winfreyn äiti Vernita Lee synnytti tyttövauvan vuonna 1963. Winfrey oli tuolloin 9-vuotias ja asui isänsä kanssa. Lee antoi lapsen adoptoitavaksi, koska hän uskoi, että hän ei pääsisi pois julkisesta tuesta, jos hänellä olisi toinen lapsi hoidettavana. Patricia asui useissa sijaiskodeissa, kunnes hän oli seitsemänvuotias.

Patricia yritti aikuiseksi tultuaan ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä adoptiotoimistonsa kautta, mutta Lee ei halunnut tavata häntä. Tutkittuaan asiaa hän lähestyi Winfreyn veljentytärtä, ja he tekivät DNA-testit, jotka todistivat heidän olevan sukua.

Winfrey sai tietää sisarensa olemassaolosta vasta muutama kuukausi ennen kuin hän teki päätöksen julkistaa tiedon. ”Se oli yksi elämäni suurimmista yllätyksistä”, hän sanoi ohjelmassaan.

LUE LISÄÄ: Oprah Winfreyn parhaat talk show -hetket

LATAA BIOGRAFIAN OPRAH WINFREYN FAKTAKORTTI

Painonpudotus

Winfrey on julkisesti kamppaillut painonsa kanssa, ja hänen lukuisat laihdutusyritykset ovat olleet hyvin dokumentoituja. Vuonna 1988 hän paljasti talk show’ssaan pudottaneensa 67 kiloa nestedieetillä ja liikunnalla. ”Olin kirjaimellisesti näännyttänyt itseäni nälkään neljän kuukauden ajan – en syönyt yhtään palaa ruokaa”, hän sanoi myöhemmin. Vuoteen 1992 mennessä hän oli saanut suurimman osan painostaan takaisin.

Vuonna 1995 hän laihtui arviolta 90 kiloa (pudottuaan ihannepainoonsa noin 150 kiloon). Samana vuonna hän kilpaili merijalkaväen maratonilla Washingtonissa.

Paljon julkisuutta saaneen menestyksensä seurauksena Winfreyn henkilökohtainen kokki Rosie Daley ja valmentaja Bob Greene julkaisivat molemmat bestsellereitä. Winfreyn paino kuitenkin vaihteli edelleen vuosien varrella.

Weight Watchers

Vuonna 2015 Winfrey osti 10 prosentin osuuden Weight Watchersista (WW). Hänestä tuli myös yhtiön neuvonantaja ja hän varmisti itselleen paikan yhtiön hallituksessa, ja hän esiintyi tv-mainoksissa yhtiön tiedottajana.

WW oli ollut kuralla muutaman vuoden ajan, mutta Winfreyn osallistuminen elvytti yhtiön nähdessään jäsenmäärän ja osakekurssien nousun.

Vuoden 2017 alussa Winfrey paljasti laihtuneensa jälleen 42 kiloa, minkä hän hyvitti WW:n ansioksi. Yli kaksi vuotta myöhemmin hän kirjoitti WW:n jäsenille kirjeen, jossa hän kertoi, että hänellä oli ennen viimeisintä laihdutusmatkaansa diagnosoitu esidiabetes, mutta hänen verenpaineensa ja sokerinsa olivat nyt hallinnassa.

Oxygen Media ja ’O Magazine’

Vuonna 1999 Winfrey debytoi Oxygen Median, yhtiön, jonka hän oli mukana perustamassa ja joka on omistautunut naisille suunnattujen kaapeli- ja internet-ohjelmien tuottamiseen. Näin Winfrey varmisti paikkansa media-alan eturivissä yhtenä showbisneksen vaikutusvaltaisimmista ja varakkaimmista ihmisistä. Vuonna 2002 hän teki kanavan kanssa sopimuksen syndikoidun talk show’nsa prime-time-ohjelmasta.

Winfreyn erittäin menestyksekäs Hearstin julkaisema kuukausittainen aikakauslehti O: The Oprah Magazine debytoi vuonna 2000.

Oprah Winfrey Network (OWN)

Pian sen jälkeen, kun The Oprah Winfrey Show päättyi vuonna 2011, Winfrey siirtyi omalle kanavalleen, Oprah Winfrey Networkille, joka on yhteisyritys Discovery Communicationsin kanssa.

Taloudellisesti vaikeasta alusta huolimatta verkko nousi otsikoihin tammikuussa 2013, kun se esitti Winfreyn ja Lance Armstrongin haastattelun, amerikkalaisen pyöräilijän ja seitsenkertaisen Tour de France -voittajan, jolta riistettiin Tour-tittelit vuonna 2012 dopingsyytösten vuoksi.

Haastattelussa Armstrong myönsi käyttäneensä koko pyöräilyuransa ajan suorituskykyä parantavia aineita, kuten hormoneja kortisonia, testosteronia ja erytropoietiinia (tunnetaan myös nimellä EPO). ”Olen syvästi virheellinen … ja maksan siitä hintaa, ja mielestäni se on ok. Ansaitsen tämän”, hän totesi. Haastattelu toi tiettävästi miljoonien dollarien tulot OWN:lle.

Winfrey sanoi Armstrongin haastattelusta lausunnossaan: ”Hän ei puhunut totta sillä tavalla kuin odotin. Se oli minulle yllättävää. Sanoisin, että minä, tiimini, kaikki huoneessa olleet, olimme lumoutuneita joistakin hänen vastauksistaan. Minusta hän oli perusteellinen. Hän oli vakavissaan. Hän oli varmasti valmistautunut tähän hetkeen. Sanoisin, että hän kohtasi hetken. Lopulta olimme molemmat aika uupuneita.”

Maaliskuussa 2015 Winfrey ilmoitti, että hänen Chicagossa sijaitseva Harpo Studios -studionsa suljetaan vuoden lopussa, jotta yhtiön tuotantotoiminnot saataisiin yhdistettyä Los Angelesissa sijaitsevaan OWN:n pääkonttoriin. Winfreyn televisioimperiumi käynnistyi studiolla, ja se oli toiminut hänen päivittäisen syndikoidun talk show’nsa kotipaikkana sen lopettamiseen asti vuonna 2011.

”Oli tullut aika pienentää tätä liiketoiminnan osaa ja siirtyä eteenpäin. On surullista sanoa hyvästit”, Winfrey sanoi, ”mutta katson eteenpäin sellaisella tietämyksellä, että se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on jopa enemmän kuin pystyn näkemään.”

Winfrey palasi näyttelemään Greenleafissa, joka oli hänen ensimmäinen toistuva käsikirjoitettu tv-roolinsa. Alkuperäinen perhedraama, joka pyörii Memphisin megakirkon ympärillä, sai ensi-iltansa OWN-kanavalla kesäkuussa 2016.

Joulukuussa 2017 ilmoitettiin, että Discovery oli tullut OWN:n enemmistöomistajaksi ostamalla 24,5 prosenttia yhtiöstä sen perustajalta 70 miljoonalla dollarilla. Winfrey säilytti 25,5 prosenttia OWN:stä ja pysyi sopimuksen mukaan sen toimitusjohtajana.

Kumppanuus Applen kanssa

Kesäkuussa 2018 Winfrey sopi monivuotisesta sopimuksesta, jossa hän loisi alkuperäistä sisältöä Applelle.

Syyskuussa 2019 ilmoitettiin, että Winfrey toisi Oprah’s Book Clubin Apple TV+ -suoratoistopalvelun tilauspalveluun, ja Ta-Nehisi Coatesin The Water Dancer -teos olisi esillä avausjaksossa 1. marraskuuta.

Osana kumppanuuttaan Applen kanssa Winfrey ilmoittautui toimeenpanevaksi tuottajaksi dokumenttielokuvaan nimeltä On the Record, jossa kerrotaan useista musiikkituottaja Russell Simmonsia seksuaalisesta käytöksestä syyttäneen naisen elämästä. Winfrey veti kuitenkin yllättäen tukensa dokumentille juuri ennen kuin sen oli määrä saada ensi-iltansa vuoden 2020 Sundance-elokuvafestivaaleilla.

LUE LISÄÄ: Oprah Winfrey: Kaikki tavat, joilla ensimmäinen musta naismiljardööri on tehnyt historiaa

Rikkaus, hyväntekeväisyys ja palkinnot

Forbes-lehden mukaan Winfrey oli 1900-luvun rikkain afroamerikkalainen ja kolme vuotta peräkkäin maailman ainoa musta miljardööri. Life-lehti kehui häntä sukupolvensa vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi.

Syyskuussa 2002 Winfrey nimettiin ensimmäiseksi Academy of Television Arts & Sciencesin Bob Hope Humanitarian Award -palkinnon saajaksi.

Vuonna 2005 Business Week nimesi Winfreyn Yhdysvaltain historian suurimmaksi mustaksi filantroopiksi. Oprah’s Angel Network keräsi yli 50 miljoonaa dollaria hyväntekeväisyysohjelmiin, kuten tyttöjen koulutukseen Etelä-Afrikassa ja apuun hurrikaani Katrinan uhreille.

Winfrey on vannoutunut aktivisti lasten oikeuksien puolesta; vuonna 1994 presidentti Bill Clinton allekirjoitti Winfreyn kongressille ehdottaman lakiesityksen, jolla luotiin valtakunnallinen tietokanta tuomituista lasten hyväksikäyttäjistä.

Hän perusti myös Family for Better Lives -säätiön ja tekee myös lahjoituksia alma materilleen, Tennessee State Universitylle.

Marraskuussa 2013 Winfrey sai maan korkeimman siviilikunnian, presidentin vapaudenmitalin. Presidentti Barack Obama myönsi palkinnon hänelle hänen panoksestaan maansa hyväksi.

Helmikuussa 2018, sen jälkeen kun Floridan Marjory Stoneman Douglas High Schoolissa tapahtuneen ammuskelun seurauksena oli kuollut 17 ihmistä, Winfrey ilmoitti noudattavansa George ja Amal Clooneyn esimerkkiä ja lahjoittavansa 500 000 dollaria seuraavalle kuukaudelle suunniteltuun March for Our Lives -mielenosoitukseen.

Poliittinen aktivismi

Kampanjointi Barack Obaman puolesta

Winfrey kampanjoi joulukuussa 2007 demokraattien presidenttiehdokkaan Barack Obaman puolesta ja keräsi siihen mennessä esivaalikauden suurimman yleisön. Winfrey osallistui Obaman kanssa useisiin tilaisuuksiin Iowan, New Hampshiren ja Etelä-Carolinan esivaalivaltioissa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Winfrey kampanjoi poliittisen ehdokkaan puolesta.

Suurin tapahtuma oli Etelä-Carolinan yliopiston jalkapallostadionilla, jossa 29 000 kannattajaa osallistui tilaisuuteen, joka oli vaihdettu 18 000-paikkaisesta koripalloareenasta yleisön kysynnän vuoksi.

”Tohtori (Martin Luther) King unelmoi unelman. Mutta meidän ei enää tarvitse vain unelmoida unelmasta”, Winfrey sanoi yleisölle. ”Saamme äänestää tuon unelman todellisuudeksi tukemalla miestä, joka ei tiedä vain sitä, keitä me olemme, vaan myös sitä, keitä me voimme olla.”

Kampanjoi Stacey Abramsin puolesta

Marraskuussa 2018 Winfrey kampanjoi Georgian kuvernööriehdokkaan Stacey Abramsin kanssa, joka oli ensimmäinen mustaihoinen naispuolinen ehdokas suuren puolueen kuvernööriehdokkaaksi missä tahansa osavaltiossa. Winfrey koputti ovia ja osallistui jopa kaupungintalon kokoukseen demokraattiehdokkaan kanssa. Lopulta Abrams hävisi niukasti vaaliehdokkuutensa republikaanien Brian Kempille.

Suhde Trumpiin

Winfreyllä ja presidentti Donald Trumpilla on pitkä yhteinen historia. Vuonna 1999 Trump sanoi Larry King Live -ohjelmassa, että jos hän pyrkisi presidentiksi, hän haluaisi Winfreyn kilpakumppanikseen.

Trump on myös useaan otteeseen tukenut Winfreytä Twitterissä, alkaen tämän päätöksestä perustaa televisiokanava ja ylistämällä hänen haastatteluaan Lance Armstrongin kanssa.

Presidentiksi tultuaan Trump kertoi olleensa Winfreyn ystävä siihen asti, kunnes hän asettui ehdolle. Winfrey ei puolestaan maininnut Trumpia nimeltä, mutta puhui ”melusta”, ”vitriolista” ja ”hulluista puheista” politiikassa.

Vuonna 2018 Trump twiittasi, että Winfrey näytti ”hyvin epävarmalta” esiintyessään 60 Minutes -ohjelman erityiskirjeenvaihtajana, ja sanoi toivovansa, että Winfrey asettuisi ehdolle presidentiksi, ”jotta hänet voidaan paljastaa ja kukistaa kuten kaikki muutkin.”

Pyynnöt vuoden 2020 presidentiksi

Sen jälkeen, kun Winfrey piti puheen vuoden 2018 Golden Globes -gaalassa, jossa hän kritisoi Amerikan rasistisesti latautunutta ilmapiiriä, fanit spekuloivat, että hän saattaisi asettua ehdolle Yhdysvaltain presidenttiehdokkaaksi vuoden 2020 vaaleissa. Winfrey on kuitenkin sanonut, ettei hän halua eikä aio pyrkiä presidenttiehdokkaaksi.

Golden Globes -palkinto

Tammikuussa 2018 Winfreystä tuli ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, joka palkittiin Golden Globes -palkinnolla Cecil B. DeMille -palkinnolla elämäntyöstä. Voimakkaassa puheessaan hän muisteli inspiroituneensa nähdessään Sidney Poitierin palkitun Globeilla vuosikymmeniä aiemmin, ennen kuin korosti vapaan lehdistön merkitystä ja totuuden puhumisen voimaa ”raa’asti vaikutusvaltaisten miesten rikkomissa kulttuureissa.”

”Haluan siis kaikkien täällä ja nyt katsovien tyttöjen tietävän, että horisontissa on uusi päivä”, hän sanoi lopuksi. ”Ja kun tuo uusi päivä vihdoin koittaa, se johtuu monista upeista naisista, joista monet ovat täällä tässä huoneessa tänä iltana, ja joistakin melko ilmiömäisistä miehistä, jotka taistelevat kovasti varmistaakseen, että heistä tulee johtajia, jotka vievät meidät aikaan, jolloin kenenkään ei enää koskaan tarvitse sanoa: ’Minäkin’.”

Kuuluisat elokuvat

’The Color Purple’

Winfreyn menestys televisiossa johti maanlaajuiseen kuuluisuuteen ja rooliin Steven Spielbergin vuonna 1985 valmistuneessa elokuvassa ’The Color Purple’ (Väri purppura), josta hän oli ehdolla parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon saajaksi.

Vuonna 2005 Winfrey auttoi antamaan The Color Purple -teokselle uuden elämän näyttämöllä yhtenä tuottajana 11 kertaa Tony-ehdokkaana olleessa musikaalissa, jota esitettiin Broadwaylla vuoteen 2008 asti. Musikaalin uusintaversio, jonka Winfrey oli mukana tuottamassa vuonna 2015, voitti Tony-palkinnon.

’Beloved’

Winfrey allekirjoitti monielokuvasopimuksen Disneyn kanssa. Alkuperäinen projekti, Toni Morrisonin Pulitzer-palkittuun romaaniin perustuva, Winfreyn ja Danny Gloverin tähdittämä Beloved vuodelta 1998 sai ristiriitaisia arvosteluja eikä yleisesti ottaen vastannut odotuksia.

Food Line: Keitot, pizzat ja lisukkeet

Vuonna 2017 Winfrey lanseerasi O That’s Good -valmisruokalinjan, jossa on ravitsevaa ruokaa. Linjaan kuuluu pizzoja, keittoja ja lisukkeita, kuten perunamuusia ja pastaa.

’60 Minutes’

Tammikuussa 2017 CBS ilmoitti, että Winfrey liittyisi syksyllä 60 Minutes -uutislähetykseen erityiseksi avustajaksi.

Huhtikuussa 2019 Winfrey paljasti jättäneensä erikoistehtävänsä ohjelmassa, koska se ei ollut ”paras formaatti” ja koska hän puhui tuottajille ”liian tunteikkaasti”.

Henkilökohtainen elämä

Winfrey on ollut parisuhteessa suhdetoimintajohtaja Stedman Grahamin kanssa 1980-luvun puolivälistä lähtien. He kihlautuivat vuonna 1992, mutta eivät koskaan menneet naimisiin.

Pari asuu Chicagossa. Winfreylla on koteja myös Montecitossa, Kaliforniassa, Rolling Prairiessa, Indianassa ja Telluridessa, Coloradossa.