Opas DXM:n väärinkäyttöön ja hoitoon

Mitä on dekstrometorfaani?

Dekstrometorfaani eli DXM on ensisijainen yskänlääkkeenä toimiva lääkeaine, jota esiintyy useissa reseptivapaasti myytävissä yskänlääkkeissä. FDA pitää DXM:ää laillisena aineena, eikä sitä sisältävien lääkkeiden hankkiminen vaadi reseptiä. Suositelluilla lääkeannoksilla DXM:llä on vain vähän riskejä. Suurina annoksina sillä voi kuitenkin olla PCP:n ja ketamiinin kaltaisia psykoaktiivisia vaikutuksia, joilla voi olla monia mahdollisia terveysvaikutuksia.1

DXM:n yleisiä kadunnimiä ovat CCC, Triple C, Skittles, Tussin ja Robo (lyhenne sanoista Robitussin). DXM:n laittomaan käyttöön viitataan joskus nimellä ”skittling” tai ”Robo-trippaus”. Sitä hankitaan useimmiten OTC- yskänlääkkeistä, mutta sitä voi ostaa myös jauheena verkosta.

Tyypillinen lääkeannos on 15-30 mg, mutta DXM:n väärinkäytöllä on tapana käyttää 100-1500 mg:n annoksia halutuista vaikutuksista riippuen.1,2 Näillä suurilla annoksilla voidaan saada aikaan DXM-tripille ominaisia psykoaktiivisia vaikutuksia, mutta ne voivat myös aiheuttaa käyttäjälle vakavia haittoja.

Tutkimus DXM:n vaikutuksista ja vaaroista on erittäin vähäistä ja keskittyy lähinnä tapaustutkimuksiin, joita ei voida yleistää koskemaan laajempaa yleisöä. Kun yhä enemmän tietoa paljastuu, käy yhä selvemmäksi, että DXM:n väärinkäytöllä voi olla erittäin pahoja seurauksia käyttäjälle.

Mitkä ovat vaikutukset?

DXM:llä voi väärinkäytettynä olla euforisoivia, hallusinogeenisia vaikutuksia. Monet käyttäjät raportoivat kohonneista aisteista, aikahavainnon häiriöistä ja visuaalisista hallusinaatioista. Nämä vaikutukset riippuvat suurelta osin annoksesta. Lääkkeellisillä annoksilla käyttäjä yksinkertaisesti kokee aiotun lääketieteellisen hyödyn eli yskän vähenemisen. Annoksen suurentuessa psykoaktiiviset vaikutukset astuvat kuitenkin kuvaan. Monet käyttäjät kuvaavat näitä matkan vaiheita vaikutuksen ”tasanteiksi”, joilla on kullekin vaiheelle omat oireensa:1,3

• Tasanne 1, 100-200 mg: Lievä stimulaatio, levottomuus, jonkin verran euforiaa.
• Plateau 2, 200-400 mg: Hallusinaatiot alkavat, liioitellut aistit, euforiset tunteet, epätasapaino.
• Plateau 3, 300-600 mg: Huono motorinen koordinaatio, näkö/kuulo on vääristynyt, hidas reaktioaika, mania, paniikki, jonkin verran lievää dissosioitumista.
• Plateau 4, 500-1500 mg: Äärimmäinen sedaatio, hallusinaatiot, harhaluulot, kehonhallinnan menetys, täydellinen dissosiaatio.

Nämä vaikutukset edustavat DXM:n väärinkäytöstä toivottua huumaa, mutta sillä on myös ruma puoli. DXM-myrkytykseen liittyy tyypillisesti myös uupumusta, epäselvää puhetta, hikoilua, epänormaalin korkeaa verenpainetta, kehonhallinnan menettämistä ja ylireagointia ärsykkeisiin.2 Vaikutukset kestävät yleensä 5-6 tuntia, mutta tämä aika voi vaihdella annoksesta ja muiden aineiden käytöstä riippuen.1,2

DXM-humalassa voi esiintyä muitakin häiritseviä haittavaikutuksia, kuten:2

• Paniikkikohtaus.
• Pahoinvointi.
• Huimaus.
• Korkea verenpaine.
• Yksentely.
• Paranoia.
• Heikentynyt henkinen suorituskyky.
• Kuumeita aaltoja.
• Nopea syke.
• Itsetuntemuksen menetys (täydellinen dissosiaatio).

Nämä haittavaikutukset kuvastavat DXM:n haitallista vuorovaikutusta useiden fysiologisten prosessien kanssa, jotka vaikuttavat sekä käyttäjän kehoon että aivoihin. Nämä vaikutukset voivat aiheuttaa jopa akuutteja psykologisia ongelmia, jos DXM-tripistä tulee liian voimakas. Täydellinen dissosiaatio tarkoittaa, että käyttäjä menettää täysin itsetuntonsa, mikä voi helposti muuttua kauhistuttavaksi tripiksi.

Onko se turvallista?

Juuri se, että DXM:ää on saatavilla käsikauppalääkkeissä yskänlääkkeissä, ei tee siitä turvallista. Säännöllisesti väärinkäytettynä DXM voi itse asiassa aiheuttaa unettomuutta ja yleistä pahoinvointia.2 Kun DXM:ää käytetään annoksina, jotka ylittävät lääkinnällisen hyödyn, se voi saattaa käyttäjän hyvin haavoittuvaan sekavuuden, dissosiaatioiden ja uneliaisuuden tilaan. Hän voi päätyä vahingossa satuttamaan itseään tai muita.

Sivuvaikutusten ja vahingossa tapahtuvien vammojen riskin lisäksi DXM:n väärinkäyttöön liittyy piilevä vaara, joka voi olla yksi suurimmista uhkista käyttäjälle: muut ainesosat. Monissa DXM-pohjaisissa yskänlääkkeissä on useita muita lääkkeellisiä ainesosia, jotka auttavat lievittämään muita flunssaoireita ja joihin liittyy omat vakavat riskinsä, kun niitä käytetään suurina annoksina:2,4

• Asetaminofeeni (kivunlievittäjä): Maksavaurio
• Antihistamiinit (allergialääkkeet): Huono koordinaatio, sydänongelmat, kouristukset, kooma
• Pseudoefedriini (tukkoisen nenän ja sivuonteloiden helpotus): Kohonnut verenpaine
• Guaifenesiini (limakalvojen puhdistus): Voimakas oksentelu

Suurina annoksina nämä muut ainesosat voivat aiheuttaa vakavia, pitkäaikaisia vaurioita. Jos ilmenee komplikaatioita, kuten maksavaurioita ja sydän- ja verisuonivaurioita, näitä kroonisia ongelmia voidaan joutua hoitamaan koko loppuelämän ajan. DXM:n ottaminen suurina annoksina ei yksinkertaisesti ole turvallista. Itse asiassa se voi olla suorastaan vaarallista.

Sekoittamisen vaarat

Jotkut käyttäjät sekoittavat DXM:ää muihin aineisiin, kuten alkoholiin tai MDMA:han (ekstaasi eli ”Molly). Tämä on erityisen vaarallista, kun kyseessä on DXM:n väärinkäyttö. Useimmat DXM:n käyttöön liittyvät kuolemantapaukset liittyivät DXM:n ja muiden aineiden yhteiskäyttöön.4 DXM:n suurten annosten ottaminen yhdessä alkoholin tai muiden huumeiden kanssa voi synergisoida niiden vaikutuksia, mikä tarkoittaa, että muiden aineiden läsnäolo elimistössä voi voimistaa kunkin aineen vaikutuksia, mukaan lukien vaaralliset vaikutukset.2

Suurten DXM-annosten ottaminen yhdessä alkoholin kanssa voi johtaa hengitysvaikeuksiin tai joissakin tapauksissa jopa hengityksen pysähtymiseen, mikä voi olla hengenvaarallista.5 DXM- yskänlääkkeiden ja alkoholin yhdistäminen voi myös johtaa laajoihin maksavaurioihin, jotka johtuvat alkoholin ja tälle elintärkeälle elimelle haitallisten aineiden, kuten parasetamolin, yhteisvaikutuksista.

Kun DXM yhdistetään aivojen serotoniinitoimintaan vaikuttavaan lääkkeeseen, kuten MDMA:han tai tiettyihin masennuslääkkeisiin, suuret DXM-annokset voivat aiheuttaa erittäin vaarallisen oirekokonaisuuden, jota kutsutaan serotoniinioireyhtymäksi.3 Serotoniinioireyhtymä voi olla hengenvaarallinen, ja äärimmäisissä tilanteissa se voi johtaa koomaan tai kuolemaan. Oireita ovat:6

• Ahdistuneisuus.
• Järkyttyneisyys.
• Disorientoituneisuus.
• Vartalon vapina.
• Lihasten jäykkyys.
• Korkea verenpaine.
• Epänormaalin korkea sydämen syke.
• Korkea ruumiinlämpö.
• Tärinä.
• Yksentely.
• Ripuli.

DXM:n sekoittaminen muihin lääkkeisiin voi olla erittäin riskialtista, varsinkin kun otetaan huomioon muut ainesosat, joita DXM:n mukana yskänlääkkeissä usein on. Kunkin lääkkeen vaaralliset vaikutukset voivat voimistua toistensa vaikutuksesta, mikä voi johtaa mahdollisesti pitkäkestoisiin terveydellisiin seurauksiin, jopa kuolemaan.

Voitko ottaa yliannostuksen?

Kuolemantapaukset, jotka johtuvat DXM:n käytöstä yksinään, ovat hyvin harvinaisia, mutta ne eivät ole ennenkuulumattomia. Kun DXM on osa monien muiden lääkkeiden monipuolista koostumusta, kuten usein yskänlääkkeissä, yliannostusriskien arviointi on monimutkainen tehtävä. Monet flunssa- ja yskävalmisteisiin lisätyistä lääkkeistä voivat aiheuttaa oksentelua suurina annoksina. Jotkut DXM-humalaa etsivät ihmiset käyttävät näitä ilman reseptiä saatavia yskänlääkkeitä suurina annoksina, mikä voi tahattomasti aiheuttaa oksentelua. Näin pääsee eroon suuresta osasta DXM:ää ennen kuin se ehtii metaboloitua, mikä voi auttaa ehkäisemään yliannostustilanteen.4

Noin 5-10 prosentilla valkoihoisista on vaikeuksia DXM:n metaboloitumisessa, mikä voi lisätä heidän riskiään saada tappava yliannostus.

Useimmilla DXM:ään liittyvillä kuolemantapauksilla on enemmänkin tekemistä muiden aineiden kanssa: joko reseptivapaasti myytävissä yskänlääkkeissä olevilla muilla ainesosilla tai samanaikaisesti otetuilla muilla vapaa-ajan huumeilla. Jotkin muut reseptivapaiden yskänlääkkeiden sisältämät ainesosat, kuten parasetamoli, voivat aiheuttaa kaikenlaista vahinkoa käyttäjän elimistölle. Suurina annoksina nämä lääkeaineet voivat muuttua tappaviksi aiheuttaen elinvaurioita, sydänkohtauksen tai jopa aivohalvauksen.2 Noin 5-10 prosentilla valkoihoisista on vaikeuksia DXM:n aineenvaihdunnassa, mikä voi lisätä heidän riskiään saada tappava yliannostus.1

DXM:n ottaminen muiden huumeiden, kuten alkoholin, MDMA:n tai eräiden masennuslääkkeiden, kanssa voi aiheuttaa henkeä uhkaavia oireita, mukaan lukien serotoniinioireyhtymä.2,4 Muut huumeet voivat olla vuorovaikutuksessa DXM:n kanssa elimistössä aiheuttaen oireita, jotka ovat jopa vaarallisempia kuin kumpikaan aine yksinään.2

Suorien oireiden aiheuttamien vaarojen lisäksi DXM:n vaikutuksen alaisena oleva henkilö voi olla niin päihtynyt ja menettää kosketuksen todellisuuteen, että hän päätyy vahingossa vahingoittamaan tai tappamaan itsensä tai muut. Jos henkilö on pilvessä DXM:n vaikutuksen alaisena ja yrittää esimerkiksi ajaa autoa, hän voi päätyä vakavaan auto-onnettomuuteen. DXM:llä on voimakkaita vaikutuksia henkilön näkö- ja kuulohavainnointiin, mikä saattaa käyttäjän äärimmäisen haavoittuvaan tilaan, joka voi tietämättään johtaa hänet vaaralliseen tilanteeseen.

Pitkän aikavälin seuraukset

DXM:n väärinkäytön pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu tyhjentävästi.5 Siitä, millaisia seurauksia pitkäaikaiskäyttäjä voi kärsiä, ei ole paljoa tietoa, mutta saatavissa olevat tapaustutkimukset viittaavat sekä fyysisiin että psyykkisiin terveyshaittoihin. DXM:n säännöllisen väärinkäytön on todettu aiheuttavan unettomuutta ja dysforiaa tai yleistä tyytymättömyyttä elämään.2

Tiheä suurten DXM-annosten käyttö voi johtaa tilaan, jota kutsutaan toksiseksi psykoosiksi.2 Toksiseen psykoosiin liittyy yleensä todellisuuskontaktin menettäminen, jolloin henkilö on jatkuvassa sekavuustilassa.2 Tämä jatkuva psykoosin tila voi olla sekä häiritsevä että vaarallinen siitä kärsivälle henkilölle.

Näiden mahdollisten seurausten lisäksi DXM:ää usein käyttävät saattavat ajautua väärinkäytön ja riippuvuuden malliin.2 DXM:llä on todettu olevan jonkin verran riippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia, ja krooniset käyttäjät ovat raportoineet suvaitsevaisuudesta ja lievästä riippuvuudesta.

Onko se riippuvuutta aiheuttava?

Suurten annosten DXM:ää usein käyttävät käyttäjät ovat raportoineet keskivaikeasta fyysisestä riippuvuudesta ja suvaitsevaisuudesta lääkettä kohtaan.2 Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että käyttäjä tarvitsee yhä suurempia ja suurempia annoksia saadakseen samat vaikutukset. Riippuvuus tarkoittaa, että käyttäjän elimistö on niin tottunut DXM:n läsnäoloon, että sen on vaikea toimia normaalisti ilman sitä. Sekä sietokyky että riippuvuus ovat riskitekijöitä riippuvuuden kehittymiselle.

Toinen riippuvuuteen liittyvä seikka on vieroitusoireiden esiintyminen, kun henkilö lopettaa lääkkeen käytön. Krooniset DXM:n käyttäjät ovat kertoneet, että vieroitusoireet alkavat tyypillisesti kolmen päivän kuluessa DXM:n käytön lopettamisesta ja häviävät kahden päivän kuluessa niiden alkamisesta.3 DXM:n vieroitusoireita voivat olla:2,3,7

• Unettomuus.
• Ahdistuneisuus.
• Ripuli.
• Riippumattomuus.
• Oksentelu.
• Oksentelu.
• Vatsanmahalvaus.
• Lihassäryt.
• Kylmän sietämättömyys.

DXM:n kaltaista ainetta sisältävä päihdehäiriö voi vaikuttaa käyttäjän elämän kaikkiin osa-alueisiin työ- ja koulumenestyksestä sosiaaliseen ja ihmissuhteiden väliseen toimintaan. Päihteidenkäytön häiriötä diagnosoidessaan päihdealan ammattilaiset ottavat huomioon, onko henkilö:8

• Käyttää huumausainetta suurempina annoksina tai pidempään kuin on tarkoitus.
• Haluaa vähentää tai lopettaa huumausaineen käytön, mutta ei pysty siihen.
• Vietää paljon aikaa yrittäessään hankkia huumausainetta, käyttää sitä tai toipua siitä.
• Kokee mielihaluja tai hänellä on kova halu käyttää huumausainetta.
• Puuttuu toistuvasti tärkeisiin velvollisuuksiin kotona, koulussa tai työssä huumeidenkäytön vuoksi.
• Jatkaa huumausaineiden käyttöä huolimatta pysyvistä tai toistuvista ihmissuhde- tai sosiaalisista ongelmista, jotka huumeidenkäyttö on aiheuttanut tai pahentanut entisestään.
• Vähentää tai keskeyttää huumausaineidenkäytön vuoksi tärkeät ammatilliset, sosiaaliset tai vapaa-ajan toimet.
• Käyttää huumausainetta toistuvasti fyysisesti vaarallisissa tilanteissa, kuten autolla ajamisessa.
• Jatkaa huumausaineen käyttöä huumeiden käyttöön liittyvistä jatkuvista tai toistuvista psyykkisistä tai fyysisistä vaikeuksista huolimatta.
• Kehittää toleranssin huumausaineen vaikutuksille, mikä tarkoittaa joko sitä, että tarvitsee enemmän huumausainetta saadakseen saman vaikutuksen, tai sitä, että huomaa, että samalla määrällä ei ole samaa vaikutusta.
• Kokee vieroitusoireita, kun ei käytä huumausainetta, tai käyttää huumausainetta välttääkseen vieroitusoireet.

2-3 edellä mainituista kriteereistä täyttyminen 12 kuukauden aikana voi viitata lievään päihteidenkäytön häiriöön; 4-5 täyttää keskivaikean ja 6-7 vaikean päihteidenkäytön häiriön diagnostiset kriteerit.8 Minkä tahansa näistä kriteereistä täyttyminen on huono merkki, ja on erittäin tärkeää saada ammattiapua DXM:n väärinkäyttöongelmaan mahdollisimman pian.

Kuntoutuksesta

Riippuvuuden hoidon ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu elimistön puhdistaminen kaikista elimistössä olevista päihteistä, prosessia kutsutaan vieroitukseksi. Tämä tapahtuu kestävän pidättäytymisen avulla, mikä voi olla vaikea tehtävä, kun vieroitusoireita alkaa esiintyä. Työskentelemällä ammattimaisen hoito-ohjelman kanssa voidaan varmistaa, että saat parasta hoitoa koko tämän vaiheen ajan. Lääketieteellinen vieroitushoito voi jopa tarjota farmaseuttista tukea joidenkin vieroitusoireiden lievittämiseksi, jotta voit olla mahdollisimman turvallisesti ja mukavasti koko vieroituksen ajan.

Kun elimistösi on vapaa DXM:stä, voit aloittaa virallisen hoitoprosessin, jossa opit elämään elämääsi ilman DXM:n tai minkä tahansa muun väärinkäytetyn aineen aiheuttamia sopeutumishäiriötukia. Hoito auttaa sinua tunnistamaan korkean uusiutumisriskin tilanteet ja opettaa sinulle taitoja selviytyä mielihalusta, jotta voit ylläpitää pidättyvyyttä pitkällä aikavälillä. Hoito-ohjelmia on monenlaisia, ja jokaisessa niistä käytetään hieman erilaisia terapeuttisia lähestymistapoja. Ensimmäinen asia, jota sinun kannattaa harkita, on se, haluatko olla osastohoito-ohjelmassa vai avohoito-ohjelmassa.

Asiohoito-ohjelmassa asut hoitolaitoksessa hoitosuunnitelmasi ajan. Tämä pako arjesta antaa sinulle mahdollisuuden keskittyä täysin toipumiseen 100-prosenttisen raittiissa ympäristössä. Sairaalahoito-ohjelmat tarjoavat ympärivuorokautista lääketieteellistä ja psykologista tukea, vaikka ne usein maksavatkin enemmän kuin avohoito-ohjelmat.

Avohoito-ohjelmassa jatkat asumista ja nukkumista kotona hoidon ajan. Ne edellyttävät, että ilmoittaudut säännöllisesti hoitojaksoille ja lääkärintarkastuksiin. Joissakin avohoito-ohjelmissa tehdään myös säännöllisiä virtsakokeita, joilla tarkistetaan, että pysyt raittiina koko ohjelman ajan. Avohoito-ohjelmat ovat erinomainen vaihtoehto henkilölle, jolla on vahva sisäinen ja ulkoinen motivaatio puhdistautua, mutta ne voivat olla haasteellisia henkilölle, joka ei ole täysin sitoutunut toipumiseen.

Minkä tahansa ohjelman valitsetkin, avo- tai laitoshoidon, tulet luultavasti käymään läpi ryhmä- ja yksilöohjausta ja terapiaa. Terapiaistunnoissa voidaan hyödyntää monia erilaisia lähestymistapoja, riippuen omista yksilöllisistä tarpeistasi. Se, mikä toimii yhdelle ihmiselle, ei välttämättä toimi toiselle. On tärkeää, että valitsemasi ohjelma mukauttaa hoitosuunnitelmasi juuri sinun tilanteeseesi. Joitakin yleisimpiä terapiamenetelmiä riippuvuuden hoidossa ovat:

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia: Opi tunnistamaan ja välttämään uusiutumisen laukaisevia tekijöitä sekä kehittämään parempaa ymmärrystä omista päihteidenkäytön motiiveistasi.
• Motivoiva haastattelu: Työskentelet terapeutin kanssa tutkiaksesi ja ratkaistaksesi mahdolliset ambivalenssit, joita sinulla on toipumiseen liittyen.
• Contingency management: Tämä lähestymistapa tunnetaan myös motivoivina kannustimina, ja se tarjoaa sinulle palkintoja toipumistavoitteiden saavuttamisesta.

Hoito auttaa sinua tunnistamaan riskialttiit uusiutumistilanteet ja opettaa sinulle taitoja, joilla voit selviytyä mielihalujen kanssa.
Kun olet suorittanut virallisen riippuvuushoito-ohjelman, voit harkita erilaisten jälkihoitovaihtoehtojen selvittämistä auttaaksesi sinua säilyttämään pidättäytymisen. Monet hoito-ohjelmat auttavat sinua jälkihoitosuunnitelman laatimisessa, jotta voit vastustaa uusiutumista. Jälkihoito voi sisältää monia eri asioita riippuen siitä, mikä sopii sinulle. Joitakin jälkihoitovaihtoehtoja ovat:

• Jatkuva ryhmä- tai yksilöterapia, joka auttaa vahvistamaan abstinenssitaitojasi.
• Tukiryhmät, mukaan lukien 12-askeleen vaihtoehdot, jotka ovat ilmainen vaihtoehto raittiusyhteisön rakentamiseen ja hoidossa oppimiesi opetusten vahvistamiseen.
• raittiusasuminen, joka voi tarkoittaa puolikasta asuntoa tai muuta raittiusasumista muiden toipuvien vertaisten kanssa, jossa voit välttää uusiutumisen houkutuksia mahdollisimman paljon.

Valitsitpa minkä polun tahansa, tärkeintä on, että vältät palaamisen päihdeongelmaasi. DXM:n väärinkäytöllä voi olla monia kielteisiä seurauksia, mutta aina on saatavilla apua, joka motivoi sinua pidättäytymään.

Next Steps

Palautuminen DXM:n väärinkäytöstä on mahdollista; sinun tarvitsee vain hakea apua. Jos voit sitoutua puhdistumaan ja jättämään DXM-riippuvuutesi taaksesi, löydät tyydyttävän elämän toipumisessa. Älä odota, kunnes on liian myöhäistä saada apua DXM-ongelmaasi. Etsi apua jo tänään.

1. Drug Enforcement Administration. (2014). Dekstrometorfaani.
2. Center for Substance Abuse Research. (2013). Dekstrometorfaani (DXM).
3. Antoniou, T., Juurlink, D. (2014). Dekstrometorfaanin väärinkäyttö. CMAJ, 186(16), E631.
4. National Drug Intelligence Center. (2004). Tiedustelutiedote: DXM (dekstrometorfaani).
5. National Institute on Drug Abuse. (2015). Hallusinogeenit ja dissosiatiiviset huumeet: What Are the Effects of Common Dissociative Drugs on the Brain and Body?
6. Volpi-Abadie, J., Kaye, A. M., Kaye, A. D. (2013). Serotoniinioireyhtymä. Ochsner J, 13(4). 533-540.
7. Martinak, B., Bolis, R., Black, J., et. al. (2017). Dekstrometorfaani yskänsiirapissa: The Poor Man’s Psychosis. Psychopharmacological Bulletin, 47(4). 59-63.
8. American Psychiatric Association. (2013). Mielenterveyshäiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja (5. painos). Arlington, VA: American Psychiatric Association.