Kysymys: ”Onko raamatullista sanoa ’lepää rauhassa’ (RIP) jonkun kuolleen kohdalla?”
Vastaus: ”Onko raamatullista sanoa ’lepää rauhassa’ (RIP) jonkun kuolleen kohdalla? Lyhenne RIP (tai R.I.P.) nähdään usein kaiverrettuna hautakiviin, ja sanat ”Lepää rauhassa” kuullaan usein valvojaisissa ja hautajaisissa. Se tulee latinankielisestä siunauksesta requiescat in pace (kirjaimellisesti ”alkakoon hän levätä rauhassa”). Onko raamatullista sanoa: ”Lepää rauhassa”? Ilmaisua ”lepää rauhassa” ei koskaan käytetä Raamatussa kuolleen henkilön yhteydessä. Siinä mielessä sanominen ”Lepää rauhassa” ei siis ole nimenomaan raamatullista.
Danielin kirjan lopussa enkeli puhuu Danielin kuolemasta sanoen: ”Sinä saat levätä” (Daniel 12:3). Ja profeetta Jesaja sanoo: ”Ne, jotka vaeltavat vanhurskaasti, pääsevät rauhaan; he löytävät levon, kun he makaavat kuolemassa” (Jesaja 57:2). Nämä kaksi kohtaa ovat lähimpänä Raamattua RIP:n taustalla olevaa ajatusta. Silti tarkkoja sanoja ”lepää rauhassa” ei käytetä.
Koska ajatus kuolemasta voi olla pelottava, ihmiset ovat vuosien saatossa keksineet joitakin latteuksia, joilla lohduttaa itseään. Kun joku kuolee, kuulemme usein epäraamatullisia lausuntoja, kuten ”Hän on nyt enkeli” ja ”Jumala tarvitsi taivaaseen toisen enkelin”; joskus kuulemme bromidia ”Hän on paremmassa paikassa”, joka sanotaan ajattelematta, että hän saattaa itse asiassa olla pahemmassa paikassa. Ihmiset, joilla ei koskaan ole aikaa Jumalalle, muuttuvat yhtäkkiä uskonnollisiksi hautajaisissa. He yrittävät vakuuttaa itselleen ja muille, että riippumatta siitä, millainen suhde vainajalla oli Jumalaan maan päällä, hän on nyt taivaassa. Emme kuitenkaan saa jättää huomiotta sitä, mitä Raamattu opettaa.
Raamattu sanoo selvästi, että fyysinen kuolema ei ole loppu (Hepr. 9:27; Joh. 3:16-18). Jeesus opetti, että jokaiselle ihmiselle on vain kaksi vaihtoehtoa: taivas ja helvetti (Matt. 10:28; 25:46; Mark. 9:43;). Hän antoi elävän kuvan näistä kahdesta vaihtoehdosta kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, joka löytyy Luuk. 16:19-31:stä. Tässä kertomuksessa rikas mies, joka ei ollut ajatellut Jumalaa maallisen elämänsä aikana, joutui kuollessaan helvettiin. Lasarus, jolla ei ollut maan päällä mitään muuta kuin puhdas sydän, vietiin paratiisiin. Helvetti kuvataan kidutuspaikaksi (jae 23), ei lepopaikaksi. Raamatun mukaan ihminen, joka kuolee ilman Kristusta, ei ”lepää rauhassa” (ks. Joh. 3:18). ”’Ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani, jumalattomille'” (Jesaja 57:21).
Kuolema on kuitenkin täysin erilainen niille, jotka ovat ”Kristuksessa” (Room. 8:1; 1. Kor. 1:30). 1. Tess. 4:13 muistuttaa meitä siitä, että vaikka on luonnollista surra kuolleita läheisiämme, meidän ei tarvitse surra Kristukseen uskovien puolesta ikään kuin emme näkisi heitä enää koskaan. Suruun sekoittuu toivoa. Raamatussa puhutaan usein Kristuksessa kuolleista ”nukkujina” (1. Kor. 15:20; Ap. t. 13:36; 1. Tess. 5:10). Raamatun kirjoittajat käyttivät unta vertauskuvana, koska kristitylle kuolema on vain väliaikainen. Paavali sanoi, että ”poissaolo ruumiista on läsnäoloa Herran luona” (2. Kor. 5:8). Ne, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaiseksi Herrakseen ja Vapahtajakseen, ovat kuolemansa jälkeen hänen kanssaan paratiisissa (Luuk. 23:43). Kuoleman jälkeen kristityt pääsevät siis ”lepoon”, ja se on ”rauhallinen”. Onko kuitenkin sanominen ”Lepää rauhassa” raamatullista?
Ongelma sanomisen ”Lepää rauhassa” kanssa on se, että se on muotoiltu rukoukseksi. Latinan kielellä se on kirjaimellisesti ”Alkakoon hän levätä rauhassa”. Kuolleiden puolesta rukoileminen on tietysti epäraamatullista. Kuoleman hetkellä ihmisen kohtalo on sinetöity. Raamattu ei koskaan opeta tai edes viittaa siihen, että meidän pitäisi rukoilla poisnukkuneiden puolesta. Sanominen ”Lepää rauhassa”, kirjoittaminen ”RIP” ja muut vainajien puolesta rukoilemisen muodot juontavat juurensa katoliseen perinteeseen, eivät Jumalan sanaan.