Tohtori Markham,
Siskonpoikani sanoo vain ya ya kaikkeen…SIL:ni on huolissaan, että voisiko olla jotain ongelmaa, kuten autismia?
Ajatuksia?
Marie

Rakas Marie,
Ensiksikin, minkä ikäinen hän on tarkalleen? On suuri ero 24 kk:n ja 35 kk:n välillä. Jokainen lapsi on erilainen, ja pojat puhuvat usein hitaammin kuin tytöt.

Toiseksi, onko hänellä lainkaan sanoja? Jos hän tosiaan sanoo vain Ya (ei Dada, Mama, Goodbye jne) niin olisin huolissani. Kaksivuotiaan pitäisi käyttää lörpöttelyssään kaikkia konsonantteja ja vokaaleja.

Kolmanneksi, ymmärtääkö hän mitä hänelle sanotaan? Ymmärtäminen edeltää ilmaisua. Tekeekö hän sen, mitä pyydät (kuten ”Anna minulle sukkasi.”) Jos hän ei ymmärrä, suosittelen ehdottomasti lisäarviointia.

Neljänneksi, viestiikö hän muilla tavoin, esimerkiksi osoittamalla asioita, murisemalla, kasvojen ilmeillä? Se tarkoittaa, että hän on matkalla puhumaan.

Viimeiseksi, mitä hänen lastenlääkärinsä sanoo? Jos hänen lääkärinsä ei ole huolissaan, ei sinun SIL todennäköisesti tarvitse olla. En tarkoita, että lääkärit olisivat aina oikeassa, vaan että he näkevät monenlaisia lapsia ja tietävät milloin jokin on todella epätavallista. (Mutta toisaalta luottaisin aina enemmän äidin itsepintaiseen sisäiseen tietämykseen kuin lääkäriin, joka tuskin tuntee lasta.)

Sitäkin huolimatta, että lääkäri ei ole huolissaan, voisi SIL:n mieltä rauhoittaa, jos hän teettäisi kuulotestin laillistetulla audiologilla. Pieni kuulon heikkeneminen, jota olisi vaikea tunnistaa kotona, voi varmasti haitata kielen omaksumista. Testi ei ole lainkaan traumaattinen, vakuutus tai varhaiskuntoutusohjelmat kattavat sen yleensä, ja koska varhaiskuntoutuksella on suuri merkitys, sitä suositellaan yleensä ensimmäiseksi vaiheeksi arvioitaessa lapsen mahdollista kielellistä viivästymistä. (Lähetteen saaminen ja sitten ajanvarauksen saaminen kestää usein noin kuukauden.)

Jos hänen kuulonsa on normaali ja hänen puhumattomuutensa jatkuu, suosittelisin sitten, että hänelle tehdään puhearviointi.

Jos puhearviointi on normaali, SIL:n pitäisi nimenomaan kysyä lastenlääkäriltään, voisiko hänen poikaansa arvioida autismin osalta. Yleensä lapset, joilla on hyvä katsekontakti ja jotka ovat rakastavasti vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa, eivät ole autistisia, mutta puheviiveellä voi olla muitakin syitä, joihin on puututtava.
Tohtori Laura